Arianna vetäytyi kauemmas Siriuksesta ja jäi tuijottamaan Siriusta silmiin. Hän yritti keksiä jotakin järkevää sanottavaa, mutta ainoa sana, minkä hän sai ulos suustaan, oli:
"Miksi?"
Sirius katsoi häntä kuin ei olisi kunnolla ymmärtänyt kysymystä. Pojan toinen käsi oli edelleen hänen vyötäröllään eikä Arianna saanut karistettua sitä pois, vaikka hänen järkensä kehottikin tekemään niin. Hänellä ei ollut varaa olla missään tekemissä Sirius Blackin kanssa enää toista kertaa. Hän oli itse sanonut Siriukselle, ettei tekisi sitä enää. Hän oli vain järkyttynyt hyökkäyksestä, Arianna vakuutti itselleen. Hän oli järkyttynyt ja siksi hän ei suostunut tottelemaan järkensä ääntä.
"Miksi mitä?" Sirius kysyi hitaasti.
Arianna huokaisi. "Miksi sinä suutelit minua?"
"Koska halusin", Sirius sanoi yksinkertaisesti, aivan kuin se olisi ollut selitys kaikkeen.
Arianna pyöritti silmiään.
"Sinä et taida olla vielä oppinut, ettei tyttöjä voi mennä suutelemaan vain koska haluaa tehdä niin", hän tokaisi hieman kylmästi, vihaisena itselleen siitä, että oli antanut Siriuksen suudella itseään. Että oli vastannut suudelmaan. Hänen ei kuulunut tehdä niin.
"Ihan kuin sinä olisit erityisemmin vastustellut", Sirius hymähti.
"Onko sinun pakko olla noin omahyväinen?" Arianna kivahti ja astui askeleen kauemmas Siriuksesta. Poika tuijotti häntä ymmällään.
"Ria, onko kaikki okei?"
"On, miten niin?"
"No, ensin suutelet minua ja sitten alat raivota minulle - "
"Minä en raivoa sinulle!" Arianna ärähti.
"Mitä tuo sitten on?"
"Ei kuulu sinulle", Arianna tokaisi ja kääntyi kannoillaan lähteäkseen kohti linnaa. Hän ei aikonut enää puhua Sirius Blackille. Hänellä ei ollut enää varaa puhua Sirius Blackille, ellei hän aikonut joutua samaan tilanteeseen kuin viime kerralla. Eikä hänellä suoraan sanottuna ollut varaa masentua jälleen - Cinnamon oli jo masentunut ja jonkun piti olla järkevä -
"Bell, odota vähän", Sirius sanoi tuskastuneena ja tarttui hänen käsivarteensa. "Sinä käyttäydyt kuin Evans!"
Arianna tuhahti. "No sinua on aika hankala sekoittaa Jamesiin!"
"Mikä sinun ongelmasi on?"
"Mikä sinun ongelmasi on?" Arianna huusi turhautuneena.
Sirius päästi yllättyneenä irti hänen käsivarrestaan.
"Minun ongelmani?" hän toisti.
Arianna huokaisi. "Niin. Sinun ongelmasi. Mikä sinua oikein vaivaa?"
"Miten niin?"
"Ensin suutelet minua, sitten päätät, että et halua olla minun kanssani. Sitten suutelet minua uudestaan. Eli mikä sinun ongelmasi on?" Arianna risti käsivartensa rinnalleen.
Sirius huokaisi syvään. "Kuule, minä sanoin jo. Minä suutelin sinua, koska halusin tehdä niin. En ajatellut asiaa sen pidemmälle."
"Mutta minä en halua sinua enää sekoittamaan päätäni!" Arianna sanoi vihaisesti. "Et voi vain suudella tyttöjä omaksi huviksesi, yritä jo painaa se kalloosi! Jos sinä haluat olla tekemisissä minun kanssani, tee se kunnolla selväksi!"
"Minä luulin tehneeni sen jo tarpeeksi selväksi!" Sirius ampui takaisin.
Arianna naurahti kylmästi. "Niin tietenkin! No, anteeksi vain, mutta minä en ole kiinnostunut nuoleskelemaan sinua niin kauan kuin sinä vain leikit kaikkien kanssa!"
Hän kääntyi ja lähti juoksemaan takaisin linnaan jäämättä odottamaan Siriuksen vastausta. Sirius jäi seisomaan tyrmistyneenä järven rannalle. Sitten hän tajusi tuijottavansa Ariannan selkää typeränä ja kumartui poimimaan luutansa maasta. Hän pudisti päätään itsekseen tuntien itsensä oudon pettyneeksi, vaikka yrittikin vakuuttaa itseään siitä, ettei riita Ariannan kanssa merkinnyt mitään. Ettei Arianna merkinnyt mitään.
**
James hätkähti hereille kuullessaan jonkun tömähtävän rajusti sänkynsä viereen. Avatessaan silmänsä ja tottuessaan valoon hän tajusi sen olevan Sirius, joka seisoi hänen sänkynsä vieressä luudanvarsi kädessään.
"Anna kun arvaan", James mutisi synkästi. "Et saa unta ja haluat pelata shakkia."
Sirius ravisti päätään.
"No mitä sitten? Ei millään pahalla, Anturajalka, mutta on ollut aika kamala päivä ja - "
"Minä inhoan naisia!" Sirius julisti ja istui Jamesin sängyn laidalle. James nousi istumaan huokaisten. Hän tiesi jo, ettei pääsisi kuitenkaan nukkumaan ennen kuin Sirius oli kertonut asiansa.
"Sinä olet kyllä uskomaton", hän mutisi. "Ystäväsi perhe on kuollut ja sinä valitat jostakin naisesta?"
"Se on Bell."
"Mitä sinä nyt olet mennyt tekemään?"
Sirius loi häneen loukkaantuneen katseen. "En se minä ollut!"
"Mitä sinä teit?" James toisti.
"Minä suutelin häntä."
"Mitä?" James huusi. Remus ja Peter hätkähtivät hereille ja pyörittelivät silmiään. Kumpikaan ei erityisemmin halunnut tietää, mistä oli kyse. "Taas? Luulisi, että opit jotakin edellisestä kerrasta!"
Sirius tuhahti. "Hän käsitti kaiken ihan väärin."
James haroi hiuksiaan väsyneesti. "Okei. Anna tulla. Kerro koko juttu."
"Menin hakemaan hänet tyttöjen makuusalista ja me mentiin ulos. Me juteltiin vähän aikaa ja sitten minä suutelin häntä."
"Ja hän löi sinua?" James arvasi.
Sirius ravisti päätään. "Ei lyönyt. Sehän siinä olikin niin outoa. Hän suuteli takaisin. Mutta heti kun me lopetettiin, hän alkoi huutaa minulle. Sitten hän ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä minun kanssani ja lähti."
"Ei millään pahalla, Anturajalka, mutta edellisen kerran jälkeen se ei ole mikään ihme. Tytöillä on tiettyjä epäluuloja", James muistutti. "Jos sinä jätät tytön kerran, hän ei varmasti anna sitä anteeksi."
"Mutta minä en ollut silloin edes vakavissani!" Sirius puolustautui.
James kohotti kulmiaan. "Ja nyt olet?"
Sirius katsoi pois päin eikä sanonut mitään.
Jamesin suu loksahti auki yllättyneenä. Hän ei olisi ikinä kuvitellut, että Sirius olisi valmis olemaan jonkun tytön kanssa edes puolivakavissaan.
"Ria häipyi ennen kuin ehdin selittää yhtään mitään", Sirius sanoi synkästi.
James huokaisi. "Ehkä sinun kannattaisi selvittää ensin itsellesi, mitä haluat. Mene vasta sitten kertomaan se hänelle, niin hän saattaa jopa uskoa sen."
"Mutta kun minä en tiedä, mitä minä haluan!" Sirius sanoi ja iski Jamesin sängyn laitaa turhautuneena.
"Älä metelöi!" James sähähti. "Vaikka sinulla on pakkomielle jahdata naisia öisin, jotkut meistä haluaa nukkua!"
Sirius virnisti ja pudisti päätään. "Anteeksi, Sarvihaara. Se tyttö vain käy hermoille."
"Ehkä olet viimein kohdannut fiksumpasi", James mutisi ja veti peiton päälleen. "Tytön, joka ei hyppää kun sinä käsket."
**
Seuraavana aamuna kaikki olivat jokseenkin hiljaisia aamiaisella. Cinnamon ei suostunut tulemaan syömään mitään, vaan jäi tyttöjen makuusaliin, ja Remus meni sinne hänen seurakseen. Sirius ja Arianna taas kieltäytyivät puhumasta toisilleen, eikä kukaan muukaan ollut oikeastaan puhetuulella. Ainoa, jolla oli mitään piristävää kerrottavaa, oli Peter, joka ilmestyi Suureen Saliin näyttäen tavallista tyytyväisemmältä itseensä.
"Matohäntä on näköjään vihdoin saanut tytön", Sirius mutisi, kun Peter istui häntä vastapäätä pitkän pöydän ääreen. Peter vilkaisi häntä murhaavasti ja hän kohautti olkapäitään. "En keksi mitään muuta, mikä saisi sinut noin pahuksen itsetyytyväiseksi."
"Jazz on tullut takaisin Tylypahkaan", Peter ilmoitti.
James näytti yllättyneeltä. "Nyt jo?"
Peter kohautti olkapäitään. "Siltä näyttäisi. Ainakin hän istuskeli kaikessa rauhassa professori Redin pöydällä, kun kävelin PVS-luokan ohi."
"Mitä sinä PVS-luokan suunnalla teit?" Sirius halusi tietää.
Peter heilautti kättään. "Älä takerru epäolennaiseen. Joka tapauksessa, Jazz on ilmeisesti tullut takaisin viime yönä."
"Mistä tiedät?"
"Jessica kertoi", Peter sanoi ja punastui. "Laheney, siis."
"Mistä hän sen tietää?"
Peter kohautti harteitaan vastaukseksi. "En vaivautunut kysymään. Jessica sanoi myös, että Red ja Jazz ovat menossa takaisin Lontooseen lauantai-iltana."
"Taasko?" James vilkaisi Siriukseen, joka levitteli käsiään. "No, sitten meidän täytyy aloittaa typeryyksien tekeminen lauantaina, kun Red ei ole paikalla estämässä meitä."
Lily nosti katseensa Jamesiin. "Mitä te aiotte tehdä?"
James ravisti päätään, eikä sanonut mitään. Hän ei ollut valmis kertomaan heidän suunnitelmastaan Lilylle, joka todennäköisesti vain raivostuisi ja kieltäisi heitä. Jamesilla oli tarpeeksia huolia ilmankin, että Lily oli suuttunut hänelle.
"Lauantai-iltana, siis?" Peter varmisti levottomana ja liikahti vaivautuneesti. "Oletteko te varmoja, että se kannattaa?"
"Mitä sinä sitten ehdotat?" Sirius kysyi.
Peter kohautti olkapäitään ja Sirius loi häneen voitonriemuisen katseen. Arianna pyöritti silmiään, mutta ei suostunut katsomaan Siriuksen suuntaan. Hän tosin oli enemmänkin vihainen itselleen kuin Siriukselle.
"Minä taidan mennä keskustelemaan henkeviä pöllöni kanssa", Arianna sanoi lyhyesti ja nousi ylös pöydästä. "Ja ihan tiedoksi vain, muodonmuutostunti alkaa vartin päästä."
Toiset jäivät katsomaan, kuinka Arianna harppoi nopeasti ulos Suuresta Salista. Lily rypisti otsaansa.
"Mikä häntä nyt vaivaa?"
"Anturajalka tässä taitaa olla menettänyt viehätysvoimansa", James sanoi ja kohautti olkapäitään. Sirius loi Jamesiin musertavan katseen.
Lily kohotti kulmiaan. "Sinä päivänä kun Sirius menettää viehätysvoimansa minä menen vannomaan ikuista rakkauttani Kalkarokselle."
Siriuksen mieliala parani huomattavasti. "Minä sitten rakastan sinua, Lily", hän julisti onnellisena.
Lily pyöritti silmiään. "Joo joo. Niin minäkin sinua, Sirius."
"Haluatko, että siirtyisimme jonnekin, missä voimme olla kahden kesken?" Sirius ehdotti.
"Haluatko sanoa tuon poikaystävälleni?" Lily hymyili teeskennellyn suloisesti.
Sirius teki oksentamista muistuttavan äänen ja tuhahti. "En minä hänen kanssaan halua mennä luutakomeroon."
**
Remus tuli etsimään muut Kelmit muodonmuutostunnin jälkeen, kun he suunnistivat kohti professori Lipetitin luokkaa. James kohotti kulmiaan nähdessään Remuksen kävelevän esiin kulman takaa.
"Sinä et tullut tunnille", hän totesi. "Minerva oli aika pettynyt."
Remus kohautti harteitaan. "Cinnamon tarvitsi seuraa."
"Mitä Cinille kuuluu?" James kysyi.
Remuksen kasvot synkkenivät.
"Suunnilleen samaa, ellei huonompaakin kuin eilen. Hän ei halua ketään meistä mukaan vanhempiensa hautajaisiin", Remus sanoi.
"Ja sinä aiot hyväksyä kiellon?" James kysyi yllättyneenä.
Remus huokaisi syvään. "Minulla tuskin on kovin paljon vaihtoehtoja. Kuokkiminen hautajaisissa ei auta Ciniä yhtään, jos hän ei halua meitä sinne."
"No, minulla on sinulle piristäviä uutisia", James sanoi vaihtaen puheenaihetta. "Jazz on tullut viime yönä takaisin Tylypahkaan, ja hän ja Red lähtevät Lontooseen lauantai-iltana. Mikä jättää kaikki nuuskimismahdollisuudet vapaaksi."
"Ja sinä sanot noita hyviksi uutisiksi?" Remus kohotti kulmiaan. "Sinä tiedät ihan hyvin, että me voidaan saada potkut tuosta hyvästä."
"Ihan kuin Dumbledore potkisi meitä pellolle", James huomautti. "Sitä paitsi minä olen kyllästynyt katsomaan, kuinka kaikki muut kärsii."
Remus oli hetken hiljaa ja näytti sitten tekevän jonkun sisäisen päätöksen, sillä hänen kasvoilleen ilmestyi varma ilme.
"Joo, olet oikeassa", hän sanoi. "Tehdään se lauantaina."
James nyökkäsi tyytyväisenä ja he astuivat sisälle professori Lipetitin luokkaan.
**
Lauantai-iltana yhdentoista jälkeen Kelmit suuntasivat näkymättömyysviitan alla kohti pimeyden voimilta suojautumisen luokkaa. James käveli etummaisena kädessään Kelmien Kartta. Hän odotti kaiken aikaa Voron (tai Redin) ilmestyvän kulman takaa ja näkevän heidät näkymättömyysviitasta huolimatta. Mutta täplää nimeltä Mildred Stron ei näkynyt koko kartassa.
"Ovi on lukossa", James mutisi, kun he ehtivät pimeyden voimilta suojautumisen luokan luokse.
Sirius tuhahti. "Mikä yllätys. Avaa se, pöljä!"
James kääntyi mulkaisemaan Siriusta ennen kuin veti taikasauvansa esiin ja mutisi "alohomora". Hän kokeili ovenkahvaa. Ovi ei avautunut vieläkään. James kääntyi katsomaan toisia.
"Redillä taitaa olla paljonkin salaisuuksia", Sirius mutisi. "Väistä?"
James pyöritti silmiään. "Anturajalka, en usko, että tuo ovi avautuu potkimalla."
"No sitten on hyvä, että minä en aio potkaista sitä", Sirius sanoi kireällä äänellä. Hän veti housujensa taskusta linkkuveitsen ja alkoi räpeltää lukkoa auki toisten katsoessa epäilevästi taustalla. Heidän yllätyksekseen lukko kuitenkin loksahti pian auki ja Sirius avasi oven. James kohotti kulmiaan yllättyneenä.
"En tiennytkään, että Tylypahkan lukot aukeaa linkkuveitsellä", James kommentoi.
Sirius virnisti.
"Riippuu linkkuveitsestä", hän sanoi eikä selittänyt enempää, vaan veti näkymättömyysviitan päältään ja astui sisälle pimeyden voimilta suojautumisen luokkaan. Toiset seurasivat perässä. Viimeisenä tuleva Remus lukitsi oven huolellisesti. Hänellä ei ollut minkäänlaista halua jäädä kiinni opettajan vakoilemisesta.
"No niin, mistä aloitetaan?" James kysyi katsellen ympärilleen luokassa.
"Minä ja Peter voimme penkoa Redin työpöydän, jos te menette penkomaan hänen varsinaisen työhuoneensa", Remus ehdotti.
James ja Sirius kohauttivat hartioitaan ja siirtyivät tutkimaan Redin työhuonetta. James alkoi vedellä muitta mutkitta laatikoita alas yhdellä seinustalla olevasta laatikostosta ja Sirius kumartui tutkimaan Redin laukkua.
"Täällä on ainakin Jazzin valokuva", Sirius totesi vetäessään laukusta esiin kansion. "Useampikin kuva, itse asiassa."
"Näytä."
Sirius ojensi hänelle kansion ja James selasi kuvat läpi. Yhdessä kuvista Jazz soitti kitaraa ja lauloi mikrofoniin, toisessa taas Redillä oli käsivarret Jazzin ympärillä ja he suutelivat. Kolmannessa Jazz hymyili leveästi kameralle hiukset pörrössä.
"Vau", James kommentoi. "Hyviä kuvia."
"Redillä ja Jazzilla näkyy olevan meneillään muutakin kuin työasioita", Sirius virnisti.
James ojensi kuvat takaisin Siriukselle ja jatkoi laatikoiden penkomista. Hän löysi Redin auroriakatemian todistuksen sekä paperin, jossa kerrottiin Redin toimivan ministeriön virallisena vakoojana. Ainakin Red puhui osittain totta.
"Täällä on jonkinlainen yhteystietolista", Sirius ilmoitti.
James nappasi listan Siriuksen kädestä ja alkoi lukea sitä läpi.
"Dumbledore - Jazz - "
"Missä Jazz asuu?" Sirius keskeytti.
"Lontoossa", James vastasi. "Tietenkin. Ludo Bagman... Augustus Rookwood... Andromeda Black..."
"Mitä?" Sirius otti listan itselleen ja luki nimen kolme kertaa ennen kuin uskoi sen. "Mitä tekemistä hänellä on minun serkkuni kanssa?"
James kohautti olkapäitään.
"Sitähän me ollaan täällä selvittämässä", hän huomautti. "Alastor Vauhkomieli - eikös hän ole se aurori?"
"Varmaan joku Redin esimies tai jotakin", Sirius arveli.
"Seuraava nimi tällä listalla on professori Sargon", James luki ääneen ja kohotti katseensa. "Mitä tekemistä heillä on keskenään?"
"Kenellä?" Remus kysyi tullessaan huoneeseen.
James kääntyi katsomaan Remusta. "Professori Sargonilla ja Redillä. Mitä te olette löytäneet?"
"Ison kasan kansioita", Remus ilmoitti. "Teidän kannattaa tulla katsomaan."
James ja Sirius järjestelivät nopeasti tavarat paikoilleen ja seurasivat Remusta luokkahuoneeseen. Peter istui lattialla Redin työpöydän edessä ja selasi läpi jonkinlaisia kansioita. James kumartui noukkimaan yhden kansion lattialta.
"Luihuiset, seitsemäs luokka", hän luki ääneen. "Onko se mies kahjo?"
"Perusteellinen ainakin, sanoisin", Remus sanoi hieman huvittuneesti. "Hänellä on täsmälliset tiedot kaikista tämän koulun oppilaista."
"Se mies tarvitsee harrastuksen", Sirius sanoi ja pudisti päätään itsekseen.
James laski kansion lattialle ja vilkaisi kelloa. "Kohta on pakko lähteä. Löysittekö mitään muuta?"
Remus ojensi Jamesille pergamentinpalasen.
"Se on jonkinlainen tapaamislista tai jotakin sellaista", hän selitti.
"Tämän päivän kohdalla lukee Ministeriö, Rookwood." James rypisti otsaansa. "Tietääkö joku, kuka on Rookwood?"
"Ei aavistustakaan. Varmaan joku ministeriön tyyppi. En tosin heti keksi, mitä tekemistä Redillä ja Jazzilla on ministeriössä", Remus sanoi. "Varmaan jotakin työjuttuja. En usko, että Red on lopettanut kokonaan aurorinhommia, vaikka onkin Tylypahkassa."
"Jazz oli hyökkäyspäivänä Lontoossa", James huomautti.
"Entä Red?" Remus kysyi ilmeettömästi.
"Kalmanhanaukiolla", James luki paperista.
Sirius jähmettyi. "Mitä hän siellä teki?"
"Miten niin?" Peter kysyi typerästi. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Matohäntä, oletko sinä ääliö?" Sirius sihahti. "Minun vanhempani asuu siellä!"
He olivat hetken hiljaa, sitten James vilkaisi kelloa ja liikahti. "Meidän ei kannata olla täällä enää pidempään. Kerätään tavarat ja häivytään täältä."
"Odota", Remus sanoi, kun James oli aikeissa laittaa tapaamislistan takaisin laatikkoon. "Milloin ja missä Redillä tai Jazzilla on seuraava tapaaminen?"
James vilkaisi listaa pikaisesti. "Keskiviikkona. Ministeriössä, taas."
"Kenen kanssa?"
"Joku Ludo Bagman. Ei aavistustakaan."
Sirius rypisti otsaansa. "Ludo Bagman on Impoon Ampiaisten vaihtopelaaja. Häivytään nyt täältä."
He keräsivät huolellisesti tavarat ja lähtivät sitten pimeyden voimilta suojautumisen luokasta helpottuneina siitä, että eivät olleet jääneet kiinni. He menivät suorinta tietä takaisin omaan makuusaliinsa ja istuivat sängylle juttelemaan.
"Mitä mieltä olette?" James kysyi. "Redistä, siis."
"Ei hän ainakaan mikään kuolonsyöjä ole", Sirius päätti. "Kallistuisin enemmän ministeriön vakoojan puolelle. Mistä sitä tietää, ketä hän vakoilee."
"Hän on outo", Remus huomautti. "Kaikki ne kansiot - hän on lähinnä karmiva."
James virnisti. "Tiesitkö, että Red ja Jazz on yhdessä?"
"Mistä tiedät?" Remus kohotti kulmiaan.
"Redillä oli aika paljon valokuvia laukussaan. Kaikki Jazzista. Yhdessä kuvassa he suutelivat", James selitti.
Remus värähti.
"En olisi ikinä uskonut, että rakkaasta lapsenvahdistani tulisi sellainen", hän sanoi. "Niin omituinen. Tai siis, hän oli omituinen jo nuorempana, mutta eri tavalla. Silloin hän oli tosi kiva. Eikä hänellä vielä ollut niitä kaikkia tikareita. Hän tiesi aina, milloin olin satuttanut jalkani, vaikka en edes kertonut hänelle."
"Tietääkö hän, että olet ihmissusi?" Peter kysyi.
Remus kurtisti kulmiaan. "En ole varma. Äiti ja isä on saattaneet kertoa hänelle, mutta tuskin sillä on kovinkaan paljon merkitystä."
"Minua kiinnostaa vain tietää, mikä professori Lieron - Sargonin siis - ja Redin yhteys on", James sanoi mietteliäästi. "Hän ei puhunut Sargonista kovinkaan arvostavaan sävyyn silloin meidän ensimmäisellä oppitunnilla."
"Milloin meillä on taas Redin tunti?" Remus kysyi.
"Maanantaina", Peter vastasi. "Kaksoistunti luihuisten kanssa."
**
Seuraavana aamuna Cinnamon lähti vanhempiensa hautajaisiin. Kelmit, Lily ja Arianna saattoivat hänen Dumbledoren työhuoneen luokse. Dumbledore oli luvannut lähettää Cinnamonin porttiavaimella hautajaispaikalle, koska sinne ei voinut mennä hormiverkoston kautta. Lily halasi Cinnamonia pitkään Dumbledoren työhuoneen ulkopuolella.
"Oletko varma, että et halua meitä mukaan?"
"Minun täytyy joka tapauksessa selvitä tästä kokemuksesta yksin", Cinnamon sanoi hiljaisella äänellä ja siirtyi halaamaan Ariannaa. "Yhtä hyvin voin hoitaa tämänkin."
"Nähdään illalla", Arianna sanoi hiljaa halatessaan Cinnamonia. Sitten Cinnamon halasi kaikkia Kelmejä ja kaikkein viimeisenä Remusta.
"Pärjäile", Remus kehotti.
Cinnamon nyökkäsi. "Minä yritän. Ja kiitos, Remus."
Remus ei tiennyt, mistä Cinnamon kiitti häntä tarkalleen sanottuna - siitäkö, että hän oli istunut Cinnamon luona melkein joka ilta, lukuunottamatta edellisiltaa. Hän hymyili Cinnamonille.
"Eipä kestä", hän sanoi latteasti ja katsoi, kuinka Cinnamon katosi Dumbledoren toimistoon.
Sitten he kääntyivät ja lähtivät kävelemään oleskeluhuoneen suuntaan.
"Mitä nyt keksitään?" James kysyi, kun he astuivat muotokuva-aukosta sisälle. Hän rojahti lähimpään nojatuoliin istumaan ja hymyili pienesti, kun Lily istui hänen syliinsä. Sirius pyöritti silmiään ja valtasi toisen nojatuolin itselleen. Arianna istui mahdollisimman kauas. James ja Remus vilkaisivat toisiaan tietävästi. Kumpikin oli sitä mieltä, että Siriuksen ja Ariannan olisi pitänyt selvittää asiansa, mutta kumpikaan ei viitsinyt sanoa sitä ääneen.
"Tämä on jotenkin niin ahdistavaa", Lily mutisi. "Nähdä Cinnamonin kärsivän, kun ei voi tehdä mitään. Ei edes kostaa."
"Ja luihuiset vain nauttii tästä", Remus sanoi katkerasti. "Heillä on helppoa. Heidän ei tarvitse pelätä mitään kirjeitä ministeriöltä."
Siriuksen kasvoille ilmestyi pieni virnistys. "Lily, ei sen koston järjestäminen ole oikeastaan niin vaikeaa kuin sanot."
Lily katsoi häneen epäilevästi. "Mitä tarkoitat?"
"En mitään kovin vakavaa. Jotakin pientä kiusaa, ehkä", Sirius suunnitteli. "Kyllä te tiedätte nämä kuviot, kaverit - kirous tai kaksi, ehkä vähän kutinapulveria kalsareihin..."
"Minä haluan muuttaa Kalkaroksen kanarialinnuksi", James sanoi innostuneesti ja nousi ylös tuolista nostaen Lilyn mukanaan. "Lähdetään!"
Lily tarttui hänen käsivarteensa.
"Ei, ei onnistu - ", hän aloitti, mutta James keskeytti kärsimättömästi:
"Haluatko sinä kostaa luihuisille vai et?"
"Me saadaan jälki-istuntoa", Lily intti.
James pyöritti silmiään.
"Lily, tajuatko ollenkaan miten naurettavalta tuo oikein kuulostaa?" hän kysyi katsoen Lilyä suoraan silmiin. Lily puri huultaan. Lopulta hän huokaisi syvään.
"Mennään sitten. Mutta jos me jäädään kiinni, en enää ikinä tule metriä lähemmäs sinua."
James katsoi häneen järkyttyneenä.
"Menen hakemaan näkymättömyysviitan", hän sanoi kiireesti ja loikki kohti poikien makuusalia.
Sirius tuhahti ylenkatsovasti. "Sarvihaara on koukussa."
Remus katsoi häntä pitkään.
"Ainakin hän on onnellinen."
Sirius kohotti kulmiaan. "Väitätkö sinä, että minä en ole?"
"Sinä sen sanoit, en minä", Remus tokaisi. "Se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa."
"Koira, kirjaimellisesti", Peter mutisi, ennen kuin Remus ehti läimäisemään käden hänen suulleen. Arianna katsoi häneen rypistäen otsaansa.
"Milloin te oikein aiotte kertoa, mitä nuo teidän eläinjuttunne oikein ovat?" hän kysyi.
"Emme ikinä, kulta", Sirius virnisti ylimielisesti.
"Älä kutsu minua kullaksi!" Arianna kivahti. Remus tarttui sekä Lilyä että Peteriä käsivarsista ja ohjasi heidät nopeasti muotokuva-aukon luokse.
"Me mennään jo ulkopuolelle odottamaan", hän sanoi olkansa ylitse Siriukselle ja Ariannalle, jotka kyräilivät toisiaan sen näköisinä, että riita oli alkamassa. "Sanokaa Jamesille, että tulee perässä. Ja muistakaa, että oleskeluhuoneen räjäyttäminen on epäkohteliasta niin kauan kuin siellä on muita."
"Pää kiinni, Kuutamo!" Sirius ärähti.
Remus ei vastannut, vaan astui Lilyn ja Peterin kannoilla ulos muotokuva-aukosta.
"Etkö sinä tajunnut jo viime kerralla?" Arianna aloitti. "Sinun on turha yrittää iskeä minua!"
"Niin sinä aina sanot", Sirius huokaisi."Otat kaiken ihan liian vakavasti."
"No ehkä minä en halua, että sinä ahdistelet minua, kun minua ei kiinnosta!" Arianna kivahti. "Merlin, nyt minä tiedän, miltä Lilystä on tuntunut viimeiset neljä vuotta."
"Ja katso nyt, mitä Lilylle ja Jamesille kävi", Sirius virnisti.
Arianna loi häneen murhaavan katseen.
"Minä en aio seurustella sinun kanssasi, Sirius Black", hän ilmoitti terävästi.
Sirius veti syvään henkeä.
"Ja miksi et?" hän kysyi ja yritti katsoa Ariannaa silmiin, mutta Arianna väisti hänen katsettaan ja tuijotti itsepintaisesti takan yläpuolella riippuvaa kelloa.
"Koska en pidä sinusta."
"Et pidä minusta vai et halua pitää minusta?"
"Onko sillä väliä?" Arianna kivahti.
"On. Jos et pidä minusta, on vaikeampaa muuttaa sinun mielesi. Mutta jos et halua pitää minusta, voin aina kysyä miksi ja korjata asian. Eli miten asia on?"
Arianna epäröi, pitäisikö hänen vastata. "Sinä et edes tiedä, mitä tarkoittaa seurustella."
Sirius laittoi kädet puuskaan. "Miten niin en tiedä?"
Arianna naurahti tylysti. "No, sitä ei ole kovin vaikeaa päätellä! Vaihdat tyttöä kuin paitaa etkä edes välitä heistä!"
"Välitän", Sirius sanoi loukkaantuneena.
"Ei mene läpi", Arianna tuhahti. "Jos välittäisit, et käyttäytyisi niin välinpitämättömästi!"
"Eli sinä et uskoisi, jos minä sanoisin välittäväni sinusta?"
Arianna ravisti päätään.
"Se olisi saattanut mennä läpi ennen Amandaa", hän tokaisi. "Mutta nyt se ei enää toimi. Tiedätkö mitä minä sanoin Lilylle kerran? Että sinä päivänä, kun Sirius Black haluaa seurustella vakavasti, minä menen laulamaan serenadia McGarmiwalle!"
"No ehkä sinun pitäisi mennä tekemään se", paukautti Sirius.
Arianna hätkähti.
"Miten niin?"
Sirius kohautti olkapäitään. "Lupaus on lupaus. Ja minä haluan seurustella sinun kanssasi."
Arianna katsoi toiseen suuntaan.
"Minä en taida uskoa tuota", hän sanoi jo hieman rauhallisemmin.
Sirius astui askeleen lähemmäs ja pienen hetken ajan Arianna luuli, että Sirius aikoi taas suudella häntä. Mutta Sirius vain tarttui häntä leuasta kiinni ja käänsi hänen kasvonsa itseensä päin.
"Kuutamo - Remus - jankutti sitä minulle niin kauan, että se meni varmasti paksusta kallostani läpi", hän ilmoitti. "Haluan olla sinun kanssani jostakin syystä, mitä kukaan ei ole vielä tullut selvittämään minulle ja ilmeisestikään sinun kanssasi ei voi olla, ellei ole vakavissaan. Eli minä olen vakavissani."
Arianna katsoi häntä hitaasti.
"Minä en tiedä - " hän aloitti ja jatkoi sitten varmemmin. "En taida uskoa sinua."
Sirius liikahti taaksepäin ja jäi katsomaan Ariannaa silmiin, kunnes portaista kuuluva kolahdus sai hänet hätkähtämään.
"Keskeytinkö minä jotakin?" James kysyi tullessaan oleskeluhuoneeseen.
Sirius käänsi hitaasti katseensa pois Ariannasta.
"Et", hän sanoi. "Et ollenkaan. Mennään kiusaamaan niitä luihuisia."
**
Eyeroll count: 6. Ehdin jo ajatella, että tässä olisi tapahtunut jotain kehitystä, mutta ei :D