KIRJAILIJAKSI - miten luoda omia kertomuksia 101

024. Miten käsitellä väkivaltaa tarinassasi?

Olen oudoksuvasti sellainen ihminen, joka ei kauheasti lue romantiikkaa tai edes katso romanttisia elokuvia, mutta silti rakastan kirjoittaa rakastumisesta. Toiminta puolestaan on sellainen, joka saa oman sydämeni pumpaamaan verta samaan tahtiin kuin jollain päähenkilöiden ensi suudelma saa aiksaan. Tästä voisi kuvitella, että taitoni kirjoittaa väkivallasta olisi aina ollut olemassa, mutta todellisuudessa olen nähnyt väkivallan kuvailun, kertomisen vaikeampana kuin esim. suutelemisen. Ja kummastakaan minulla ei ollut kokemusta 12 -vuotiaana kun aloitin kunnolla kirjoittamisen. 

Toiminnan fanina en ole kuitenkaan lannistunut, vaikkakin omasta mielestäni kirjoitukseni olisivat kaivanneetkin enemmän räiskintää, verta ja nyrkkejä. Mutta missä vaiheesa väkivaltaa on liikaa? Missä vaiheessa se on edes sopiva lisä tarinaan? Kuinka meidän, kirjailijoiden, kuuluisi kuvailla kuolemaa, taisteluita ja keholle tapahtuvia vammoja? Tätä minä kysyin hyvin useasti ja kysyn oikeastaan aika ajoin edelleen.

Tässä luvussa jaan siis omat 9 vinkkiäni, joiden avulla itse tiedostat milloin väkivalta kirjoituksessasi on realistista eikä haitallista.

1. Gore ei ole hyvä idea. Gore:n suora käännös suomeksi on yksinkertaisesti hurme, veri ja sitä se oikeastaan onkin. Verta. Mutta väkivallan ja gore:n välillä on kuitenkin ero. Väkivalta kertoo, että jotakuta sivallettiin miekalla vatsaan, kun taas gore on yksityiskohtaisempaa. Siinä... öm... kuvaillaan tarkasti, miltä sisäelimet näyttävät tämän vatsan sivaltamisen jälkeen. Väkivallalla on usein tarkoitus tarinassa. Gore puolestaan haastaa ihmisen (ja pahimmassa tapauksessa siitä nautitaan) raakuudellaan. Gore on asia, jota sinun ei kuuluisi käyttää ihan maalaisjärjellä kahdesta syystä: 1) Gore tulee ajamaan pois suuren osan lukijoistasi. Ja vielä tärkeämpää: 2) Gore viestii, että sinulla on tarve nojautua johonkin muuhun kuin omaan kirjoitustyyliisi luodaksesi pelkoa, saadaksesi lukijasi koukkuun tekstiin ja hahmoihin, ja se näyttää vain väkivallan kauheita seuraamuksia. Kyllä, gore on realistista, mutta on paljon vähemmän haitallisia (ja ällöttäviä) tapoja tuoda realismi esille. 

2. Väkivalta tarvitsee syyn. Ymmärsithän? En tahdo toistella itseäni, mutta VÄKIVALTA TARVITSEE SYYN. Sen kuuluu joko olla osa juonta, liikuttaa sitä eteenpäin tai olla jonkilaisena vaikutteena hahmon kasvulle. Mieluiten molempia. Hyvä esimerkki tässä tilanteesa olisi  Inigo Montoya.

Kyllä, pointti voi olla näyttää tapahtumista seuraavia kauhuja (sota, kansanmurha, murha jne.). Tehdäkseen tämän pointin selväksi hiukan verisempi väkivalta voi olla sopivaa. Mutta käytä sitä provosoidaksesi lukijoiden ajatuksia. Käytä sitä herättääksesi vastenmielisyyttä. Käytä sitä rohkaistaksesi lukijoita ajattelemaan oikealla tavalla elämästä. Käytä sitä kertoaksesi lukijoille mikä on oikein ja väärin. Ja ennen kaikkea käytä tätä tekniikkaa säästeliäästi.

Jos pohdit: "jospa nostaisin väkivaltaa enemmän kirjoituksissani", niin ei. Tämä ei ole aina se paras syy väkivallalle. Voiko väkivallalla nostaa kirjoituksen tasoa? Toki. Pitäisikö sen olla se sinun "go-to"? Ei. Miksi? Koska joka kerta kun käytät väkivaltaa kirjoituksessasi se menettää merkityksensä. Se kahdeksannen hahmon kuolema ei tule olemaan merkittävä. Verrattuna ainakaan ensimmäisen kuolemaan. Hahmo joka löytää itsensä tappeluista joka toisella sivulla muuttuu ennakoitavaksi, joka puolestaan alentaa hahmon olemusta lukijoiden silmissä. Väkivalta tarvitsee sen syyn kirjoituksissa, mutta sen ei tarvitse olla siellä pakosta, jotta kirjoitelmasi olisi jännempi.  Jos tarvitset ideoita kuinka nostaa tekstisi arvoa ilman, että siihen kuuluu yhden hahmon puukotus, niin yksinkertaisesti lue.

3. Tunne lukijasi. Sinun tulee tietää kenelle kirjoitat ja siten myös tiedät kuinka paljon väkivaltaa on soveliasta kirjoitukseesi lisätä. Marvel tekee todella hyvää työtä tässä. He tietävät tarkalleen sen kuinka monta perheellistä on menossa katsomaan heidän luomiaan supersankarielokuvia, joten vaikka elokuvat ovatkin hyvin paljon toimintaa, tappelua ja hyvin intensiivisiä kohtauksia, elokuvissa on silti todella vähän verta. Ole kuin Marvel.

4. Väkivalta on "kovempaa" paperilla. Muista tämä kun kirjoitat ja siten myös ihan pikkiriikksen vähennä sitä. Elokuvissa kaikki tapahtuu hyvin nopeasti ja kaikkea väkivaltaa ei ehdi ajoissa edes sisäistämään. Kirjoitelmissa tekstin voi lukea uudestaan ja uudestaan. Mitä enemmän kuvailet sitä häiriintyneemmäksi lukija voi tulla. 

5. Älä unohda perspektiiviä. Taistelukentällä oleva henkilö voi huomata ystävänsä, joka on vuotamaisillaan kuiviin, mutta ei anna huomiota heidän ympärillään oleviin ruumiisiin. Näytä siis väkivalta pienissä osissa. Älä koko kuvana. Se ei ole pelkästään tyylikkäämpää, mutta myös realistisempaa ja voimakkaampaa tekstin käyttöä.

6. Pidä silmällä kuoleman määrää. Sadoittan nimettömien hahmojen pilkkomista? Onnittelut. Kertomuksesi suurehko kuoleman määrä on samanaikaisesti alentanut ihmiselämän arvon kuin myös oman kirjoituksesi. Kukaan ei tahdo, kirjan tai elokuvan aikana, ajatella: Oh, taas joku kuolee.

7. Hahmoillasi tulee olla moraali. Älä anna hahmosi tappaa toista ilman kunnon tarkoitusta, ajatusta tai katumusta (paitsi jos tämä sattuu olemaan tarinan pahis... ja tässäkin tapauksessa pohdi syventäisitkö hahmoa hiukan). Älä suo hahmollesi tätä hetkeä ainoastaan osoittaaksesi lukijalle tämän olevan vahva tai "cool". Väkivalta ei ole hyvää käytöstä, joten älä "romantisoi" siitä sellaista. Anna siis hahmoillesi moraali, hyvän ja pahan tasapaino, se viiva jota hän ei tule ylittämään millään. Muuten väkivallalla ei ole tarkoitusta ja näin tarinasi seisoo myös turhan vuoksi.

8. Älä ylistä väkivaltaa. Palataan hetkeksi tähän väkivallan "romantisointiin" ja sen ylistämiseen, hehkuttamiseen. Älä vain tee sitä, okay? Mitään hyvää ei oikeasti tule väkivallan niin sanotusta palvomisesta. Voit kuvailla sitä, totta kai, mutta näytä sen ruma puoli. Älä kaunistele sitä, jotta väkivalta ei kuulostaisi niin suurelta asialta kuin mitä se oikeasti on. Väkivalta on todellisuudessa hyvin vakava aihe. Älä siis ota sitä vitsinä kertomuksissasi. Älä tee siitä coolia.

9. Muista näyttää seuraamukset. Todella, todella monet tarinat suoraan vain sivuuttavat tämän asian. Tarinoissa kuvataan taistelut, mutta unohdetaan kertoa mitä sen jälkeen. Näytä ne kivuliaat hoidot ja pitkät toipumiset pitkän, brutaalin taistelun jälkeen. Näytä se negatiivinen henkinen ja fyysinen efekti, mitä tällainen kokemus voikaan ihmiselle aiheuttaa. Näytä kuinka ihmisen persoona muuttuu, varsinkin jos tämä on jatkuvasti väkivallan kanssa tekemisissä.

Toivon todella, että tästä luvusta, näistä vinkeistä oli sinulle jotain hyötyä. Jos sinulla on jotain kysyttävää jostain tietystä kohdasta kysy ihmeessä tai jos tahdot korjata sanomisia; feel free to do that! Olen hetken aikaa rustaillut uusia lukuja ja pohtinut niitä tähän teokseen. Enemmän juuri tämän aihepiirin ympärillä (väkivalta) sekä hiukan myös syventymisestä noihin tarinan pahiksiin. Olen myös luonnostellut luvun seksin kirjoittamisesta. Mikä näistä kiinnostaisi eniten?