KIRJAILIJAKSI - miten luoda omia kertomuksia 101

018. Miten kuvailla #3 | kasvot

Yleisesti sanottuna hahmojen kuvaileminen on olennainen taito, mitä tulee kirjoittamiseen. Se auttaa lukijaa syventymään luomiesi hahmojen tarinaan ja kokemuksiin, jos he tuntuvat siis todellisilta. 

1. Käytä eleitä ennemmin kuin helppoja adjektiiveja // Aloittavat kirjailijat usein käyttävät adjektiiveja kuvaillakseen tietynlaisen tunteen kasvoilla: "Hänen silmäistään paistoi viha" tai "hänen suunsa oli kuin ilkeä viiva". Koska adjektiivit, jotka ovat abstrakteja sanoja tietyille tunnetiloille eivät näytä lukijalle hahmon kasvoja, aloittava kirjailija kertoo mieluummin tunteen kuin näyttää sen. Kysy itseltäsi: Mikä saa hahmon silmät näyttämään vihaisilta? Mulkoileeko hän tai eikä hän räpäytä silmiään? Ovatko hänen kulmakarvansa kurtussa? Kasvomme ovat hyvin liikkuvia ja voit käyttää näitä liikkeitä välittääksesi hahmon henkistä tai emotionaalista tilaa.

Sen sijaan, että käyttäisit lausetta "Hänen kasvoillaan oli huvittunut ilme", mieti mikä synnyttää tämän kasvoille ja yritä kuvailla visuaalista elementtiä tästä huvittuneisuudesta. Voisit kuvailla hentoa hymyä, joka tuntuu hoipuvan suuren rämänaurun reunalla tai yksipuolinen hymy, kiertynyt huuli, joka voisi osoittaa ivallista, kadehtivaa huvittuneisuutta.

2. Vältä kuvailemasta silmiä, jotka eivät kerro mitään hahmosta // Luvussa 16 tästä aiheesta puhuttiinkin. Silmät ovat sellainen asia kuvailussa, johon orastavat kirjailijat luottavat liiankin helposti sekä vahvasti.

Silmien värin kuvailu on liiankin yleistä kohtauksissa, jossa hahmolle kuuluisi antaa persoonallisuutta tai yksilöllisyyttä. "Hän oli sinisilmäinen surffari", ei oikein kerro lukijalle paljoakaan hahmosta muuta kuin sen pinnan fyysiestä ulkonäöstä. Tämän sijaan, keskity siihen miten silmät voivat kertoa enemmän ihmisestä: heidän tunteensa, intohimonsa ja asenteensa. Esimerkki. "Hänen siniset silmänsä olivat usein hiukan puniaset, joko suolaisen veden jatkuvasta ärsytyksestä tai lukemattomista unettomista öistä, joita hän vietti rantabaarissa."

Muistuttelua kliseistä, joita suosittelen välttämään:

Värimuutokset, jotka osoittavat muuttuvia tunteita: Tosielämässä ihmisten silmät eivät vaihda väriään kuin mielialasormukset. "Hänen yleensä taivaansiniset silmänsä olivat nyt harmahtavat", tämä on hiukan outoa luettavaa, sillä se ei voi olla millään tavalla mahdollista.Liialliset vertaukset ja metaforat: Vertaukset kuten "hänen silmänsä olivat lautasen kokoiset" tai "hänen silmänsä pullistuivat ulos vihasta" ovat todella käytettyjä ja (varsinkin toisen esimerkin kohdalla) hyvin liioiteltuja. Joskus sen sijaan, että kuvailisit tunteita kasvojen kautta, on viisaampaa ottaa mukaan koko keho. - Ihan vain jotta hahmosi eivät kellu koko romaanisi kehottomina, ylianimoiduilla kasvoilla.

3. Tähtää luonnolliseen kuvailuun kasvoista ja ilmaisuista // Vaikka kasvojen liikkeet voivatkin olla tehokas tapa kuvailemaan hahmon sisäisiä ajatuksia ja tunteita, näitä ulkoisia ilmaisuja kannattaa kohdella tarkoin.

Ylikäyttäminen kasvojen kuvailussa on yleinen sudenkuoppa. Usein (varsinkin fantasiaromaaneissa) kirjailijat käyttävät "varastossa" olevaa naishahmoa, joka nostaa yhtä kulmakarvaansa jatkuvasti. Liian monet hahmot nostaat kulmiaan osoittaakseen halveksintaa ja vielä liian monta kertaa kirjassa. Ajattele ihmisiä jotka tunnet henkilökohtaisesti - kuinka usein he suorittavat tämän kyseisen eleen? Koko otsan kohottaminen on paljon yleisempi kyseenalaistamisen ele kuin vain yhden kulmakarvan kohottaminen.

Muita kliseitä:

Siristetyt silmät hahmon ennakoidessa jotain pahaa: Jälleen, kehon kieli on usein voimakkaampi kuin kasvojen elekieli tällaiselle skenaariolle. Esimerkiksi, jos hahmo ollaan hakkaamassa, hänen koko kehonsa on se missä hän kuvittelee tulevan kivun ja näin ollen kehossa näkyy tämä ensin.Nenän nyrpistäminen: Kysy itseltäsi, kuinka usein ihminen nyrpistää nenäänsä. Sen lisäksi, että nenä on yhteydessä koko kasvojen hermostoon, joku saattaa ennemmin pidellä nenästään kiinni huomatessaan kauhean hajun, tai hän saattaa hengittää suunsa kautta kunnes lemu on haihtunut.

On monia muitakin kasvojen kuvailuja joita väittää. Hyvä harjoitustapa, miten tulla hyväksi kuvailijaksi on katsoa sarjoja ja elokuvia ja näin tukia näyttelijöiden tunnetiloja sekä niistä heijastuvia kasvojen ilmeitä. Tarkastele väriä, liikettä ja mitä tahansa, mikä vain iskee silmään tai joka on yksilöllistä juuri sille hahmolle. Jonkun ala huuli voi hiukan työntyä ulos hänen pidätellessä itkua, kun taas toinen voi puristaa huulensa tiukasti yhteen. Nämä pienet yksityiskohdat samalla parantavat ja rikastuttavat kasvojen kuvailua.

4. Ole kekseliäs, mitä tulee vertauksiin hahmoijesi kuvailussa // Sen sijaan, että luottaisit kliseisiin hahmosi kasvojen kuvailemisessa, mieti vertauksia jotka välittävät jotain olennaista hahmostasi ja tee niistä uniikkeja. Charles Dickens:n romaanissa 'Loistava tulevaisuus' virkailija Wemmick on kuvailtu henkilönä, jolla on suu kuin postilaatikolla,. 'Postitoimistosuu' jota käytetään tietojen lajitteluun ja välittämiseen. Tämä posti metafora Wemmick:lle kertoo paljon hänen luonteestaan: Mekaaninen, käytännöllinen luonne, jollainen hän on töissä ja sen ulkopuolella pyytää hyvin paljon sitoutumista häneltä, jopa hänen fyysistä ulkonäköään myöten.

Ole yhtä kekseliäs kuten Dickens kun kuvailet hahmoasi. Älä ajattele pelkästään fyysistä ulkonäköä, vaan myös miten he käyttävät sitä ja mikä saa heidän kasvonpiirteensä näyttämään juuri tältä.

5. Yhdistä kasvojen kuvailu käytöksen kuvailemiseen // Yksi hyödyllisistä elementeistä, mitä tulee kasvojen kuvailuun ja kasvojen käyttämiseen kuvailussa on, että voit näyttää syyn ja seurauksen hahmon elämässä. Hahmo joka on yökukkuja tai on hereillä pitkiä aikavälejä saa tummat pussit silmiensä alle. Älä ainoastaan käytä sanaa 'tummat silmäpussit': sen sijaan näytä, miten tämän hahmon käytös alkaa vaikuttamaan hänen ulkonäköönsä.

Valaistakseni hiukan; voit aivan hyvin sanoa "hänellä oli tummat pussit silmiensä alla", mikä kuvastaa väsyneisyyttä ja unen puutetta, tai voit sanoa "pussit hänen silmiensä alla tummuivat, mitä enemmän hän valvoi iltojaan työhakemustaan kirjoittaen". Jälkimmäisessä käyttäytymisen syy ja sen lopputulos ovat todella selvät.

Toinen etu tuossa jälkimmäisesä kasvojen kuvauksessa on, että se näyttää lukijalle ettei hahmon kasvojen (kuten myös loputkin hänestä) ei tarvitse liikkumattomia, naamiomaisia, ikuisesti samanlaisina pysyviä. Hahmo voi ja sen myös pitäisi muuttua ajan mukana otaen huomioon heidän ajatuksensa, tunteensa sekä käytöksensä.

***

Älä hyppää yksinkertaiseen, helpoimpaan vaihtoehtoon. Kuvailu on kaikilta puolin tärkeää ja sitä kannattaa pohtia tarkkaan, mitä sanoja käyttää. Itsekin juuri vähän aika sitten näin täällä tarinan joka herätti huomion, mutta sana "vittumainen" osoitti minulle, ettei tähän teokseen aikaa kannata kuluttaa. Se ei ollut sanan rujous, vaan sen naiivius. Ylipäätänsä tuo sana on sellainen jota tietämätön sen tarkoituksesta käyttää. Koska se kuulostaa hyvältä kertomaan tilanteen ns. vittumaisuudesta. 

Vittumainen sanalle muita käyttösanoja: epämiellyttävä, ärsyttävä, hankala, epäkiitollinen, kelju, inhottava

Miten ilmaiset asiat, luot tilanteet ja ennen kaikkea hahmon voit aloittaa sen yksinkertaisella kuvauksella, mutta hio sitä. Jos et keksi toista sanaa kuvaamaan esim. "vittumainen" googleta se, kokeile wikisanakirjaa tai tee kuten minä ja kirjoita sana englanniksi google kääntäjään.