Restart my heart//IN FINNISH

44.

"Kiitos." Anton kuiskaa aamulla korvaani ja minä käännyn ympäri. Katson häntä väsyneillä silmilläni, mutta en millään jaksa pitää niitä auki. Niinpä suljen ne.

"Mistä?"

"Adrianista. Ei sinun olisi tarvinnut ottaa lopputiliä. Etkä sinä ole vielä edes huutanut minulle? Onko sinulla kuumetta?" Anton kysyy ja laittaa kätensä otsalleni. Minua rupeaa hymyilyttämään ja nappaan Antonin kädestä kiinni.

"Haluatko, että minä huudan sinulle?" Kysyn ja avaan silmäni nyt. Anton pudistaa päätään nopeasti ja minä naurahdan pienesti. "Ja mitä sitten Adrianiin tule.... En halua, että meidän elämästä tulee yhtä sotkua. Minä löydän kyllä uuden työn."

"Et rupea tekemään töitä enää. Vaikka raskaus on aika alussa, niin joudut jäämään nopeasti pois. Ei meillä rahasta puutetta ole." Anton sanoo ja minä nyökkään vastahakoisesti.

"Mennäänkö herättämään ne idiootit?" Kysyn ja Anton nyökkää ilkikurisesti. Natalie, Spencer ja Charles olivat sammuneet olohuoneeseen. He eivät todellakaan olleet siivonneet, vaan juoneet. Kiitos vaan heille. (A/N: Tää oisin niin minä.)

"Mene sinä keittämään kahvi. Kumminkin vaan sen verran, että sinulle riittää. Minä taidan nyt lopettaa sen ryystämisen", sanon ja Anton nyökkää. Minä menen kylpyhuoneeseen ja lasken sankoon kylmää vettä. Pitää osata kaataa oikean verran, että lattia ei menisi paskaksi.

Nappaan painavan sankon käteeni ja lähden keittiöön. Kahvi on tippumassa ja Anton katsoo sankoa.

"Etkai sinä aio pilata lattiaa?"

"En. Laitetaan vesi johonkin pienempään astiaan. Nyt en edes tiedä, että miksi laitoin vettä tähän sankoon. No... Sama se", sanon ja nappaan kaapista kolme isoa mukia. Hetken päästä kahvi on valmista ja Anton kaataa sitä itselleen.

"Mennään sitten." Hän sanoo ja ottaa minulta yhden mukin. Minä kaadan vedet pariskunnan päälle ja Anton veljeni. Laitan sen jälkeen television huutamaan kovalle ja istahdan Antonin viereen sohvalle.

"Haistanko minä kahvin?" Veljeni mumisee, mutta ei liiku ollenkaan.

"Anteeksi. Emme keittäneet teille. Unohdimme ihan kokonaan", sanon nauruani pidätellen.

"Voi vittu." Tällä kertaa Spencer mumisee ja nousee istumaan. Hän katselee ympärilleen ja etsii ilmeisesti kaukosäädintä. Lopulta hän kävelee television luo ja vetää johdot irti.

"Me yritettiin kyllä siivota, mutta asiat karkasivat hiukan käsistä." Natalie sanoo ja nousee itsekin istumaan. Alessa herää myös ja tulee makuuhuoneesta meidän seuraksi olohuoneeseen.

"Siltä näyttää. Keittäkää nyt itsellenne kahvit ja lähtekää potemaan krapulaa koteihinne."

"Sinähän näytät ihan hirveältä." Natalie sanoo Antonille ja sivuuttaa äskeisen kommentini. En kyllä oikeasti ymmärrä, että miksi Anton tykkää viettää niin paljon aikaa sairaalassa.

"Kiitos." Anton sanoo ja minä tökkäisen häntä kylkeen. Hän saa kyllä oikeasti lopettaa kohta liikkumisen ja puhumisen, jos hän joutuu koko ajan pulaan.

Käännän hieman katsettani ja huomaan Charlesin kadonneen lattialta. Hän on ilmeisesti mennyt keittiöön keittämään kahvia. Antonin mukista tuoksu tunkeutuu nenääni ja minun haluni vaan kasvaa. Haluan niin kovasti kahvia. Pitääkö minun ruveta juomaan jotain teetä?

"Miten hitaasti tämä kahvi oikein tippuu?" Charels kysyy ja minä rupean Antonin kanssa nauramaan.

"Se tippuu ihan normaalia vauhtia, Charels. Olisit juonut hiukan vähemmän", huudan hänelle takaisin, enkä millään voi olla hymyilemättä. Olen monta vuotta ärsyttänyt Charlesia, kun hän on juonut. Hän on yleensä minulle ärtynyt, mutta ei se mitään. Se on sen arvoista.