Restart my heart//IN FINNISH

22.

"Olen niin pahoillani", sanon varmaan sadatta kertaa ja tarjoan pomolleni märkää paperia. Istumme kahdestaan takahuoneessa, kun Lola ja mamma sulkee paikka.

"Ei se mitään. Lola taisi palkata kunnon sisupussin." Adrian sanoo ja irvistää pienesti. Hänen silmänsä ovat punaiset, ja näyttävät oikeasti aika pahalta. Siinä taisi olla aika paljon pesuainetta. Hups.

"Pitäisikö sinut viedä sairaalaan?" Kysyn ja painan paperin hänen poskeaan vasten.

"Enköhän minä pärjää. Siellä on niitä sairaita ihan tarpeeksi. Siis sellaisia, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa." Adrian sanoo ja minä tyydyn nyökkäämään.

"Enhän minä saa potkuja? En ole ollut täällä montaa tuntia edes. Oli kyllä loistava ensivaikutelma", sanon naurahten ja Adrian naurahtaa myös. Hänen naurunsa on lämmin ja siitä mieleeni tulee Anton.

"Kirjotetaan työsopimus huomenna. Käytkö sinä vielä lukiota?" Adrian kysyy ja minä nyökkään. Samalla kuulen askelien tulevan takahuoneeseen ja Lola katsoo meitä.

"Mamma lähti juuri. Vaihdan vaatteet ja voin varmaan itsekin lähteä."

"Joo. Nähdään torstaina." Adrian sanoo ja nostaa kättään. Lola vilkaisee vielä minua ja pudistelee päätään huvittuneena. Hän häviää vessaan, mutta tulee parin minuutin päästä pois ja häviää.

"Eli miten useit voit työskennellä? Minulla on täällä lähinnä opiskelijat illalla ja päivällä on sitten liian pienet eläkkeet saavat vanhukset."

"Iltavuorot kiitos, mutta oikeastaan voisin tehdä niitä töitä aika paljon. Eihän minulla koulun lisäksi ole mitään", sanon ja nousen ylös. Adrian tekee samoin ja arvostele minua katseellaan.

"Murheitaan ei pidä hukuttaa töihin. Siinä ei käy hyvin", hän sanoo ja häviää takahuoneesta pois. Pian hän kumminkin pakittaa takaisin ja katselee ympärilleen. "Onko joku siivonnut tämän läävän?"

"Minä."

"Ei sinun olisi tarvinnut", hän sanoo ja häviää keittiön puolelle. Minä seuraan häntä ja mietin, että mitä ihmettä hän nyt touhuaa.

"Voinko tarjota sinulle iltapalan?" Hän kysyy ja kaivaa paistinpannua liedelle.

"Eikö minun pitäisi tarjota sinulle iltapala? Minä kumminkin satutin sinua", sanon naurahten ja tartun paistinpannusta kiinni. Adrian vetää sen kumminkin itselleen ja osoittaa tiskiä.

****

Istumme vielä puoli yhdentoista aikaan kahvilassa ja tutustumme toisiimme. Adrian on oikeasti aikaa hyvää seuraa. Hän on huumorintajuinen ja rento. Todella hyvä pomo. Hän ei erottanut minua, vaikka minä periaattessa hyökkäsin hänen kimppuunsa.

"Oliko hyvää?" Adrian kysyy ja raivaa asioita pois tiskiltä. Pakko kyllä sanoa, että minulla on hieman huono omatunto tästä. Hän tarjosi minulle iltapalan ja vielä siivoaa jäljet.

"Oli. En olisi arvannut, että osaat kokata. Ulkonäkö varmaan hämää", sanon ja tiskin toisella puolelta ja Adrian nojautuu minua kohti.

"Sanotko sinä minua komeaksi?" Hän kysyy ja virnistää pienesti. Minä pyöräytän silmiäni ja Adrian näyttää odottavan minulta vastausta.

"Tottakai sinä olet hyvännäköinen!" Huudahdan lopulta ja Adrian virnistää tyytyväisenä. Hän siirtyy tiskaamaan asioita ja minä katselen sitä kaikessa hiljaisuudessa.

"Tunnetko sinä työntekijäksi hyvin?" Kysyn hetken kuluttua ja Adrian kääntyy katsomaan minua. Hän jättää tiskit sikseen ja rupeaa nojaamaan allasta vasten.