Restart my heart//IN FINNISH

4.

Itku ei enää ole kaukana. Jo se, että hän näyttää videon muille on hirveää. Kaiken lisäksi hän muokannut sitä. Miten hän oikein elää itsensä kanssa?

Nousen vauhdilla ylös ja juoksen salista ulos. Tunnen mennessäni kaikkien katseet itsessäni. Suurin osa nauraa ja parin minuutin päästä tuo video on netissä. Tämähän on kerrassaan loistavaa. Kolmas vuoteni alkoi aivan mahtavasti.

Juoksen lähimpään vessaan ja rupean pyyhkimään kyyneliä. Samalla ovi aukeaa ja Natalie tulee sisään.

"Cara.... olen pahoillani", Natalie sanoo ja minä nyökkään.

"Ihan sama, että kaikki näkivät sen. Minulle se on sama, mutta Brandon näki sen. Minkälaisena ihmisenä hän minua nyt oikein pitää?" Kysyn ja Natalie tulee halaamaan minua.

"Kyllä hänkin tietää, että videota on muokattu. Meidän olisi pitänyt tarkistaa ne kopit", Natalie sanoo ja osoittaa viimeisen lauseen lähinnä itselleen.

"Vahinko on jo tapahtunut. Tässä nyt samalla näki, että millainen Laura oikeasti on. Mihin hän pystyy."

"Älä anna muiden mennä ihon alle. Älä välitä. Seuraavalla viikolla tämä juttu on jo unohtunut. Joku idiootti murtautuu reksin toimistoon tai tahrii jonkun opettajan auton. Unohda siis jo koko juttu", Natalie sanoo ja minä nyökkään hänelle.

"Mennäänkö nyt?" Hän kysyy ja minä heitän paperin roskiin. Natalie on oikeassa. En saa muiden antaa vaikuttaa minuun.

Menemme vessasta ulos ja käytävällä on jo aika paljon porukkaa. Kaikki ilkkuvat. Yrittävät matkia minua siinä videolla.

"Minä en pysty tähän", sanon kuiskaten Natalielle ja lähden juoksemaan. Juoksen minkä jaloistani vaan pääsen. Juoksen koulusta ulos ja jatkan siitä vielä matkaa. Yleensä minä en juokse aamulla. Vihaan aamulla juoksemista väsyneenä. Nyt kumminkin tuntuu, että jalkani eivät pysähdy.

****

Kokeilen ulko-ovea ja se on onneksi auki. Se toisaalta tarkoitaa myös sitä, että joku on kotona. Se on todennäköisesti Charles.

Juoksen yläkertaan ryminällä ja suoraan omaan huoneeseen. Menen sängylle makaamaan ja hautaan pääni tyynyyn. Vuodatan kyyneleet siihen ja pian tyyny alkaa olla ihan litimärkä.

Kuulen huoneen oven aukenevan ja tällä hetkellä kiroan sitä, että unohdin laittaa sen lukkoon.

"Cara? Mitä sinä teet tähän aikaan kotona? Eikö sinun pitäisi olla koulussa?" Charles kysyy ja silloin minä nostan pääni tyynystä. Charlesin ilme muuttuu vielä huolestuneemmaksi ja hän tulee viereeni.

"Mitä on tapahtunut? Cara?"

"Katso netistä. Katso vaikka minun sivuni", sanon hänelle nyyhkyttäen ja Charles lopulta kaivaa puhelimensa. Hän on hetken hiljaa ja sitten kuulen videon alkavan. En pysty kuuntelemaan.

"Sitä on muokattu", sanon, kun video on loppu. Charles laittaa puhelimensa pois ja vetää minut halaukseen. "Laura näytti sen koko koululle."

"Minä olen pahoillani, Cara. Sekä tästä ja myös siitä mitä minä sanoin silloin toissapäivänä", Charles sanoo ja puristan häntä kovemmin itseäni vasten.

"Anteeksi, että minä heitin vedet sinun päällesi", sanon ja Charles naurahtaa.

"Minä taisin ansaita sen."

"Niin ansaitsitkin, mutta silti. Minä vihaan olla kanssasi riidoissa", sanon ja vetäydyn hiukan kauemmaksi.

"Niin minäkin. Ja tuosta...." Charles aloittaa ja osoittaa puhelintaan. "Kyllä tuo kohu laantuu. Maanataina kukaan ei varmasti enää muista sitä. Sellaista lukio on."