Restart my heart//IN FINNISH

6.

"Mitä? Oletko sinä tosissasi?" Kysyn ja nousen istumaan. Charles nyökkää minulle ja nousee lopulta itsekin istumaan. "Tietääkö Anton?"

"Ei. Tai en tiedä. Luulisi hänellä olevan ainakin jotain vihiä asiasta. Onhan se hiukan outoa, että pari päivää onnettomuuden jälkeen sinä saat uuden sydämen", Charles toteaa ja kohauttaa rennosti olkiaan.

"Hän ei enää vaikuta hirveän surulliselta."

"Heillä ei mennyt hirveän hyvin. En saisi kertoa tätä, mutta Anton sai Elenan kiinni pettämisestä. Tottakai Anton oli surullinen, mutta hän alkaa pikkuhiljaa päästä tästä yli", Charles kertoo ja minä vaan istun hiljaa paikallani. Käyn jälleen makuulle ja suljen silmäni.

"Ai", pääsee lopulta suustani. En minä tiedä, että mitä minun pitäisi tähän vastata. Vai pitäsikö mitään?

"Anton ei kumminkaan puhu siitä mielellään. Hän haluaa unohtaa periaattessa sen ja jatkaa elämäänsä", Charles vielä lisää ja tunnen hänen tulevan makaamaan viereeni.

Syvä hiljaisuus valtaa koko tilan hetkeksi, kun molemmat miettivät, että mitä sanoa.

"Nukutaanko täällä?" Charles lopulta kysyy ja minä avaan silmäni. Käännyn kyljelleni ja käännyn katsomaan häntä.

"Nukutaan."

****

Seuraava päivä lähtee liikkeelle hyvin. Kukaan ei jaksa enää huomautella videosta minulle. Kyllä he tuijottavat, mutta eivät sano mitään. Laura on tietysti mulkoillut minua parhaansa mukaan, mutta en ole välittänyt siitä.

"Cara?" Natalie huhuilee ja minä käännyn katsomaan häntä. Kohotan kulmaani, jotta hän tajuaisi jatkaa. "Mennäänkö lauantaina bileisiin?"

"Minä en saa juoda. Ja en tiedä onko se muutenkaan hirveän hyvä idea. Entä jos juomani terästetään?" Kysyn ja sörkin haarukalla ruokaani.

"Ensinnäkin: Se voi oikeasti olla todella kivaa. Toiseksi: Mennään molemmat limppari linjalla ja meidän pitää vahtia meidän juomia. Miettisit edes", Natalie sanoo ja minä huokaisen.

"Hyvä on. Minä lupaan miettiä", vastaan lopulta hiukan vastahakoisesti ja kuulen jonkun istuvan viereeni. Käännyn hieman ja näen siinä Brandonin.

"Moi. Oletko sinä tulossa bileisiin lauantaina?"

"Todellakin! Tai siis joo. Niin minä olen ajatellut", mutisen ja näen sivusilmällä Natalien virnuilevan vastapäätä.

"Hyvä juttu. Nähdään sitten siellä. Voidaan hengata tai jotain", Brandon sanoo iloisena ja minä nyökkään hiukan ujosti. Mikä minua vaivaa?

Seuraan kun hän nousee pöydästä ja on kävelemässä ruokalasta ulos. Juuri ovella Laura juoksee Brandonin luo ja he käyvät kiivasta keskustelua. Lopulta Brandon näyttää rauhalliselta ja molemmat poistuvat ruokalasta.

"Kyllä nyt muuttui ääni kellossa", Natalie naljailee ja minä pyöräytän silmiäni.

"Älä kiusaa minua. Olen ihan paniikissa. Mitä minun pitäisi pukea tai käyttäytyä siellä?" Kysyn ja Natalie pudistelee huvittuneena päätään.

"Katsotaan sitten lähempänä. Nyt on vasta tiistai. Siihen on vielä monta päivää."

"Hyvä on", vastaan huokaisten ja siirryn katsomaan ruokaani. "Tuletko muuten katsomaan harjoituksia?"

"Voinhan minä."

****

Olen kävelemässä pukkareista kentälle päin. Natalie meni katsomoon ja minä yritän olla siellä hieman aikaisessa. En halua antaa Lauralle syytä vittuilla minulle.