Restart my heart//IN FINNISH

17.

Käännyn katsomaan Brandonia, joka näyttää nukkuvan. Nousen täristen istumaan ja sen jälkeen seisomaan. Kerään vaatteeni ja puen ne päälleni. Kyyneleet valuvat silmistäni, enkä jaksa edes pyyhkiä niitä.

Minua väsyttää aivan hirveästi, mutta en minä tänne voi jäädä nukkumaan. Miten voisin edes harkita sellaista? En odottanut, että Brandon olisi tälläinen ihminen.

Varmistan, että puhelin on taskussani ja lähden pimeässä hiipimään alakertaan. Muistan ottaa laukun eteisestä ja menen hiljaa ulos.

Ulkona sataa kaatamalla ja tuulee kovaa. Tiedän, että en voi mennä kotiin. On oikeastaan vaan yksi paikka minne haluan tällä hetkellä mennä. Tiedän myös, että tulen sinne pääsemään.

Kävelen niin nopeasti kuin jaloistani pääsen. Olen aivan litimärkä ja minua paleltaa aivan hirveästi. Minulla ei vaan tällä hetkellä ole yhtään vara valittaa.

Lopulta saavun tutun kerrostalon pihaan ja kokeilen alaovea. Onneksi se on auki, jota en  kyllä totta puhuen ymmärrä. Kapuan kumminkin ensimmäiseen kerrokseen ja painan ovikelloa. Kuulen välittömästi kuinka Alessa rupeaa haukkumaan ja pian ovi aukeaa.

"Mitä ihmettä sinä teet täällä tähän aikaan, Cara? Kello on kohta kolme", Anton huomauttaa ja hieroo silmiään. Hänellä on pelkät bokserit päällä, mutta en tällä hetkellä kiinnitä niinkään siihen paljoa huomioita.

"Onko jotain tapahtunut?" Anton kysyy, kun rupean itkemään. Minä nyökkään ja menen halaamaan häntä.

"Sinä olet ihan kylmä. Tule sisään", Anton sanoo ja vetäisee minut sisälle. Alessa katsoo minua suurilla ruskeilla silmillään ja se saa surullisen hymyn huulilleni. Miten joku voi edes näyttää noin söpöltä?

"Minä tuon sinulla t-paidan ja vaihda se sitten päällesi", Anton sanoo ja menee makuuhuoneeseen. Pian hän palaa harmaan t-paidan kanssa ja minä kiitän häntä siitä. Menen vessaan ja otan märät vaatteet pois päältäni.

Tullessani takaisin Anton seisoo odottamassa minua ja näyttää huolestuneelta.

"Voinko mennä nukkumaan?"

"Voit. Minä tulen viereesi", Anton sanoo ja sammuttaa eteisestä valon. Menen hänen makuuhuoneeseen ja kömmin peiton alle. Anton tulee saman peiton alle ja kiertää kätensä ympärilleni.

Aluksi saan siitä ikävän tuntuisia kylmiä väreitä, mutta sitten muistan, että hän on vaan Anton. Hän ei aio satuttaa minua. Rauhoitun lopulta ja simahdan melkein välittömästi.

****

Herään, kun tunnen tassut mahani päällä. Avaan silmäni ja huomaan, että Alessa nukkuu puoliksi päälläni. Hänen päänsä on tassujensa päällä ja hän näyttää niin söpöltä. Rapsutan häntä hetken aikaa ja käännyn sitten katsomaan viereeni. Toisen tyynyn päällä on valkoinen lappu.

Tulen ennen kolmea. Jätin sinulle sinne vahtikoiran eli sinulla ei ole mitään hätää.

Anton

Nappaan puhelimeni yöpöydältä ja katson kelloa. Sehän on kohta jo puoli kolme. Jätän kokonaan huomioimatta kaikki puhelut ja viestit. Vastaan kumminkin nopeasti Charlesille, koska minulta loppui tai olisi loppunut koulu tänään jo yhdeltä. Minun pitäisi siis olla jo kotona.

Brandonilta on tullut lähes sata viestiä ja yli kolmekymmentä puhelua. En edes avaa viestejä, vaan nousen ylös. Alessa nousee myös ja menee edeltä keittiöön.

"Onko sinulla nälkä? Minä voisin katsoa mitä isälläsi on", sanon läsyttäen ja avaan jääkaapin. Siellä ei ole oikeastaan mitään. Vähän mehua ja kahvia, ja pari makkaraa.