Restart my heart//IN FINNISH

16.

"Sinä olet idiootti", sanon välittömästi, kun avaan oven. Vilkaisen nopeasti ympärilleni ja pamautan sen jälkeen oven taas kiinni. Käännyn katsomaan Antonia, joka katsoo minua hämmentyneenä. Hänen hämmentynyt ilme vaihtuu kumminkin nopeasti virneeseen. Hän nousee tuoliltaan ylös ja kävelee luokseni.

"Kuinka niin?"

"Laura luulee, että meillä on suhde! Hän alkoi kiristämään minua! Kiitos vaan sinun lähentelysi luokassa!" Sanon ja laitan käteni ristiin.

"Ei sitä voi sanoa lähentelyksi, Cara. Sinä nimittäin näytit nauttivan siitä aika paljon", Anton sanoo ja minä pyöräytän silmiäni.

"Älä luule itsestäsi liikoja, Anton. Tämä asia pitää korjata. Minä en anna hänen kiristää minua! Hän voi tehdä oikeasti mitä vain", sanon hermostuneena ja Anton huokaisee.

"Ei hänellä on mitään todisteita. Sinun pitää oikeasti rauhoittua", Anton sanoo ja minä kurtistan kulmiani ja katson häntä.

"Tajuat kai, että hän voi levittää meistä vaikka mitä huhuja? Minusta tuntuu, että se ei edistä sinun uraasi. Ja kaiken lisäksi on Brandon. Entä jos hän uskoisi ne huhut?"

"Hyvä on. Minä hoidan tämän. Älä sinä enää huolehdi tästä, Cara", Anton sanoo ja kävelee takaisin pöydän luokse. Hän näyttää pitävän tänään kaikki matikantunnit tässä luokassa. Hän on nimittäin asettunut tänne jo ihan huolella.

"Hyvä on. Minä menen nyt."

****

"Hyvä, että sinä olet parini tässä. En voisi löytää yhtään fiksumpaa paria", Brandon sanoo ja ottaa kädestäni kiinni. Minä vilkaisen häntä hymyillen ja puristan hänen kättään.

"Joo. Minusta taas olisi kiva jos sinä osallistuisit tähän jotenkin, etkä vaan katsoisi minua", sanon ja irrotan käteni, jotta pystyn kirjoittamaan.

"Sinun katselusi on paljon kivempaa. Sitäpaitsi tämä työ pitää palautta vasta ensiviikolla. Mikä kiire tässä on?" Brandon kysyy ja ottaa käteni takaisin hänen omaansa. Minä vilkaisen häntä ja annan kirjan olla.

"Sinä olet oikeassa. Palautus on vasta ensiviikolla, mutta eikö se olisi parempi jos me saataisiin tämä nyt jo tehtyä?" Kysyn ja Brandon pudistaa päätään.

"Minusta me voitaisiin puhua jostain muusta. Vaikka bileistä, jotka pidän tänään", Brandon kertoo.

"Mitä? Keskellä viikko?" Varmistan ja Brandon nyökkää.

"Tai ei niitä voi oikein bileiksi kutsua. Kutsuin vaan pari kaveria pelaamaan ja juomaan. Eli illanistujaiset", Brandon sanoo ja silittelee kämmentäni.

"Hyvä on. Tuonko minä jotain?" Kysyn.

"Sinun pitää muistaa tuoda vaan itsesi. Minä varmistan, että sinäkin saat jotain hyvää juotavaa, kun sinähän et pysty juomaan alkoholia", Brandon sanoo ja minä nyökkään.

"Monen aikaan minä tulen?"

"Tule kahdeksaan aikaan. Voit jäädä yöksi", Brandon sanoo ja minä nyökkään hymyillen. Minulla on vielä vaan yksi ongelma jäljellä. Mitä minä sanon Charlesille?

****

"Menet siis Natalien luo?" Charles varmistaa ja minä nyökkään. En oikeasti voi uskoa, että joudun selittelemään vielä menojani veljelleni. En kumminkaan halua hermostuttaa Charlesia.

"Menen sieltä suoraan kouluun", sanon ja Charles nyökkää.

"Mutta miksi sinun pitää mennä sinne tiistaina?" Charles kysyy ja katson häntä "oletko tosissasi" -ilmeellä. Nousen ylös ja menen olohuoneesta ulos. Mieleeni tulee kumminkin yksi asia ja haluan puhua siitä.