Borderland

33. A P U

  "My shadow's the only one that walks beside me
My shallow heart's the only thing that's beating
Sometimes I wish someone out there will find me
'Til then I walk alone"

"Hei Sam", sain vastattua. Ilo sykki rintakehässäni ennenkokemattomalla tavalla, ja suupieleni kääntyivät väkisinkin ylöspäin.

"Kuinka sinä voit? Missä sinä olet ja miten sinulla menee?" Sam kysyi, ja kuulin ilon sekä huolen hänen äänestään. Lena meni sisälle, ja jätti minut yksin parvekkeelle.

"Ihan hyvin minä voin. Olen Saksassa, Traunsteinissa. Kaikki tämä on tullut ihan puskista, mutta kyllä minä olen selvinnyt", naurahdin hermostuneena.
"Hyvä. Luojan kiitos olet kunnossa. Kun isä kertoi, mihin olit lähtenyt, keiden kanssa ja miksi, olin älyttömän huolissani."

"Olen ihan kunnossa. Miten sinä voit? Ja isäsi, Max ja Luca? Ja Nyssa ja Lee?"

"Minä voin hyvin. Käyn koulussa kuin normaalit, kiltit lapset. Isä, Max ja Luca palasivat juuri Skotlannista. He olivat jäljittäneet talonne räjäyttänyttä Acantaa sinne asti ja surmanneet sen", Samin äänestä kuului ylpeys. "Niin ja Nyssa voi hyvin. Se on viihtynyt hyvin kotona, kun isä on ollut muualla. Lee voi myös hyvin. Hän sai paremman ennusteen lääkäriltään, ja jalkojen kuntoutus on aloitettu kunnolla. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pian hän pystyy jo kävelemään pienen tuen avulla."

Luojalle kiitos. "Sano Leelle aivan älyttömästi terveisiä."
"Siitä puheen ollen hän on ollut älyttömän surullinen. Hän...hän ei tunne Rajamaata, ja oli vaikeaa selittää hänelle, että te kuolitte talonne räjähtäessä."

Iloni haihtui. "Voisinkohan soittaa hänelle?"
"En tiedä, onko se kamalan järkevää. Hänelle on sanottu, että olet kuollut. Jasper, me olimme hautajaisissanne. Kaikki olivat. Perhesurma ravisutti koko Irlantia, ja talonne entinen paikka peitettiin kukkasilla. Me hautasimme teidät kaikki kolme."

En hengittänyt. Katsoin kylmää Traunsteinia. "Ymmärräthän sinä, että minun piti lähteä."

"En. En ymmärrä. Sinä olet velho, joo, mutta onko Robin Lake ja hänen liikkuva talonsa paras paikka sinulle? Sinun kotisi on täällä, Jasper."
"Sam, minulla ei ole kotia. Ei ole ollut Englannin jälkeen. Linda on tällä hetkellä lähinnä kotiani, ja lähden pian Venäjälle oppimaat voimani käyttöä. Voin varmasti tulla joskus käymään siellä."

"Se ei ole paras idea. Hautasi on hautuumaalla, ellet muista", Sam mutisi. Hän kuulosti surulliselta. "Et tiedäkään, kuinka kauan halusin soittaa sinulle. Kun Max kuuli Sebastian Templetonilta sinun olevan samassa paikassa hänen serkkunsa kanssa, Max pyysi tytön numeron Sebastianilta ja antoi sen minulle. Meillä kaikilla on ikävä sinua, ja jopa Aidania ja isääsi."

"Minäkin olen halunnut soittaa sinulle, mutten muistanut numeroasi ulkoa, ja puhelimeni tuhoutui tulipalossa", mutisin, ja pystyin kuvittelemaan Samin nyökkäyksen. "Ymmärrän. Miten isäsi ja Aidan muuten voivat?"

"Aidan voi hyvin, ja hän on ihan erilainen kuin yleensä. Hän on paljon mukavampi, ja olemme lähentyneet uskomattoman paljon. Ja isä...en ole nähnyt häntä. Hän on yksinkertaisesti kadonnut maailmankartalta", sanoin, ja Sam hymähti. "Tyypillistä velhoille. Ja joo, Aidan ei yllätä. Tiesithän, ettei hän koskaan oikeasti pelannut Maxin ja Lucan kanssa joukkueessa?"

Kurtistin kulmiani. "Mitä? Miten niin ei?"
"Tai siis pelasi, mutta eivät he millään pelireissuilla olleet. He olivat aina isämme kanssa jahtaamassa olioita. Sieltä he saivat aina kaikki 'pelivammatkin'", Sam hymähti. Olin kuin puulla päähän lyöty, mutta se kävi järkeen. "Jaa jaa. Mitkä ovat heidän voimansa? Maxin, Lucan ja isäsi?"