Borderland

13. U H K A

"Hungry dogs are never loyal."

Dacre vei meitä tunneleita pitkin. Hän kertoi voivansa viedä meidät mahdollisimman lähelle majapaikkaamme, ettei Vera joutuisi kauaksi päivänvaloon. Ulkona satoi kaatamalla vettä, eikä välitöntä vaaraa ollut, mutta Vera oli jo muutenkin huonossa kunnossa.

Hän ei puhunut sanaakaan, niin kuin ei Dacrekaan, emmekä minä ja Robin viitsineet rikkoa hiljaisuutta. Tai no minä en viitsinyt. Mistä tietäisin, mitä Robin ajatteli.

Kun viimein saavuimme puisten ja ilmeisimminkin homeisten portaiden luokse, Dacre vilkaisi minua. "Hän jää tänne minun kanssani. Jos sinä et palauta Veraa, minä en palauta häntä."
Robin käännähti salamana ympäri. Hänen silmänsä olivat kavenneet ja hän katsoi suoraan Dacreen. "Sinä päästät hänet menemään, onko selvä?"

Dacre naurahti ja pudisteli päätään. "Sinun pitäisi tietää, ettei voimasi tehoa meihin alkuperäisiin. Pienellä Perryllä ei ole mitään hätää, jos Vera palautuu kunnossa."
Robin ei luovuttanut. "Luuletko minun luottavan sinuun niin paljon, että jätän hänet luoksesi? Ehei Dacre Starr, erehdyt pahimman kerran."

Vera oli valahtanut tajuttomaksi, ja Robin laski hänet varovasti maahan.

Dacren ilme oli haudanvakava. "Näytänkö minä siltä, että vitsailisin? En varmasti. Hän jää tänne, piste. En minäkään luota sinuun, mutta annan sinun silti viedä Veran. Tämä on täysin kohtuullinen tarjous. Jos ei käy, tapan teidät molemmat."

En uskaltanut melkein hengittää. Dacre astui aivan viereeni. "Voi Robin, ystäväsi on kauhusta kankea. Hyvä että sydän edes tykyttää."
En ollut ikinä nähnyt Robinia niin vihaisena kuin silloin.

Hän kiskaisi taskustaan hopeaketjussa roikkuvan ristin, ja siirsi sen aivan Veran kaulan yläpuolelle. "En haluaisi satuttaa häntä, mutta sinä saatat pakottaa minut tähän."
Dacren silmät kapenivat, ja hänen äänensä muuttui myrkylliseksi. "Vera ei liity tähän. Jos satutat häntä, poika kuolee saman tien."

Robin kallisti päätään. "Jasper liittyy tähän vielä vähemmin kuin sinun pieni Verasi. Ja ei, Jasper ei kuole, kun-"
Kesken Robinin lauseen, Dacre teki virheen. Mittavan virheen. Hän laski kätensä olkapäälleni.

Sininen välähdys halkoi ilmaa, kun Dacre sinkoutui vasten tunnelin seinää suunnattomalla voimalla varisuttaen päällemme multaa ja sementtiä.
Hän kömpi nopeasti pystyyn ja katseli hämillään ympärilleen.

Robinin huulilla kareili hymy, kun Dacre katsoi minua melkein kauhuissaan. "Mitä sinä teit?!"
"Voi Dacre, ystäväni on velho. Päästä meidät, vai pitääkö sinulle jankuttaa sitä vielä tunti?"

Dacren kädet lennähtivät turhautumisesta ilmaan. "Aivan vitun sama! Kuulitko, aivan sama! Menkää helvetti, mutta jos Vera ei tule kunnossa takaisin, teurastan saatana koko Moskovan!"
Robinin silmistä huomasi, ettei hän epäillyt Dacren uhkailuja. Vampyyri oli epätoivoinen, ja typeräkin tiesi, kuinka paljon epätoivoisuus vaikutti harkintakykyyn.

"Asia selvä. Tule Jasper."

***

Portaiden yläpäässä oli puolittainen ovi. Sen alaosa puuttui kokonaan, ja väänsin kahvan varovasti auki. Emme olleet puhuneet sanaakaan, kun jätimme Dacren taaksemme tunneleihin ja jatkoimme Veran kanssa ylös. Robinia kuitenkin vaivasi joku, sen huomasi.

Ovi johti meidät hämärään käytävään, jossa käsieni hohde alkoi viimeinkin hiipua, mikä oli toki hyvä asia. Silloin päähäni pälkähti kysymys. "Robin, miksei voimani reagoinut mitenkään kun Shane uhkasi minua puukollaan?"

Robin kohotti kulmiaan ja havahtui mietteistään. "En ole mikään velhovoimien asiantuntija, mutta uskoakseni tiedän syyn. Shane ei ollut alkuperäinen vampyyri, vaan saastutettu. Ei siis läheskään niin vaarallinen kuin Dacre. Voimasi ei kai ajatellut sinun olevan todellisessa vaarassa."