Borderland

19. V A R J O

Jasper Walker, Moskova, Venäjä

"You're allowed to scream

You're allowed to cry

But don't give up."

Olin elossa. Luojan kiitos.

En muistanut enää edes syytä, miksi olin pudonnut parvekkeelta. Lääkärit olivat kyselleet vointiani ja ilmoittaneet nenäni ja oikean käteni murtuneen. Polveni olivat kunnossa, vaikka he olivatkin epäilleet sitä. Ohimoni haavassa oli kymmenisen tikkiä ja olin särkylääkkeistä turta. Ja nimeni oli kuulemma Billy James.

Tiesin kyllä, etten ollut oikeasti sen niminen, ja yritinkin sanoa sen, mutta lääkärit vain sanoivat minun kärsivän putoamisesta johtuneista aivovammoista. Niin ja tyttöystäväni tulisi kuulemma tänään katsomaan minua. Minulla ei ollut tyttöystävää, siitä olin varma.

Kun se hetki sitten koitti, sisään huoneeseeni käveli Harper. Hänellä oli vaaleasininen kauluspaita ja sen päällä tummansininen neule ja jalassaan mustat farkut. Käsivarrellaan hänellä oli tumma takki.

"Luojan kiitos olet kunnossa, kaikki ovat olleet kamalan huolissaan sinusta", hän mutisi ja istuutui sänkyni vierellä olevaan tuoliin.

"Mitä helvettiä tapahtuu? Miksi he väittävät minun olevan joku Billy ja sinun olevan tyttöystäväni?", kysyin katse anovasti Harperissa. Tiesin, etten ollut hullu.

Harper nyökkäsi. "Valehenkkareissasi lukee niin. Ja minun piti saada tekosyy tulla mukaasi."
Kurtistin kulmiani. "Miksei Aidan tullut?"

Harper vakavoitui. "Hän...hän ei ollut ihan kunnossa. Ja Robinin piti jäädä sinne jotta Linda rauhoittuisi. Miley oli lyönyt päänsä ja-"
"Okei okei, ei se mitään. Ei sinussa mitään vikaa ole", mutisin ja Harper hymyili taas.

"Miltä tuntuu?" Harper kysyi, ja mietin hetken. "Ei oikeastaan miltään. He kertoivat minulle vain, että käteni ja nenäni murtuivat, polveni saivat kolhuja ja päässäni on mukavan iso haava. Niin ja ruhjeita ympäriinsä, mutta muuten olen kai okei. Kipulääkkeet ovat niin vahvoja etten tunne mitään. Onko nenäni ihan vino?"

Harper nojautui aavistuksen eteenpäin ja katsoi kasvojani tarkkaan. "Ei, ei se ole. Se on turvoksissa, mutta näyttää ihan suoralta."
Nyökkäsin. "Luojan kiitos. Kädessäni olevan kipsin voi kuulemma poistaa muutaman viikon päästä."

Harper nyökkäsi ja kaivoi laukustaan suklaarasian. "Tämä on meiltä kaikilta. Robin ajatteli sinun pitävän vadelmasuklaasta."
Hymyilin ja vesi herahti kielelleni. "Se on suosikkiani. Kuinka hän tiesi?"
Harper kohautti olkiaan ja laski rasian pöydälle. "No en tosissaan tiedä. Robinilla tuntuu olevan omat nimettömät lähteensä joka puolella."

Nyökkäsin, ja palasin vakavampaan asiaan. "Mitä tapahtui? Miksi putosin parvekkeelta? En...en muista mitään?"

Harperin ilme vakavoitui ja hän nojasi selkäänsä tuolin selkänojaan. "Mihin saakka sinä muistat?"
"Siihen, kun pysäytin Aidanin ovella. Siitä edespäin on täysin tyhjää."

Harper nyökkäsi. "Olen ollut täällä yötä, mutta Aidan soitti ennen kuin minut päästettiin tänne. Tilanne on todennäköisesti se, että Aidanille tapahtui inhimillinen virhe.

Me jahtaajat emme pysty käyttämään voimiamme toisiin jahtaajiin tai Rajamaasta tulleisiin alkuperäisiin olentoihin. Poikkeuksia ovat tietenkin sellaiset kuten Luke, jonka voima ei liity millään tavalla ihmismieleen ja sen jonkin sorti manipulointiin tai muunteluun.