Borderland

24. S Y D Ä N

"This world was once beautyful."

Uriah kavahti kohti portaita, mutta Luke kiskaisi hänet paidankauluksesta takaisin. "Sinä et lähde minnekään!"

Aidan sulki kellarin oven ja salpasi sen, mutta Robin lysähti istumaan seinää vasten. "Tuo ei estä sitä. Hyvällä tuurilla Jasper selviää hengissä. Meille muille kohtalo nyt alkaa olla aika selvä."

Luke ei luovuttanut. "Emme me voi tyytyä vain odottamaan täällä kuolemaamme. Meillä on aseet. Vaikka se on alfa, se voi silti kaatua aseisiimme. Emme ole ensimmäistä kertaa tappamassa ihmissutta, Robin Lake. Muista kuitenkin, mitä me olemme."

"Muista Luke, että säännöt ovat menneet aika lailla uusiksi. Läheskään kaikki jahtaajat eivät enää tapa olentoja, vaan auttavat niitä sopeutumaan. Me emme tiedä, milloin Rajamaa irrottautuu meistä, emmekä me voi tietää, mitä sieltä vielä tulee", Robin huomautti.

"Okei, no sanotaan Tristanille että Uriah teki sen, annetaan hänen tappaa tuo paskakasa ja puristetaan kättä", Luke tiuskaisi ja haroi hermostuneena kuparinvärisiä hiuksiaan.
"Te ette saa! Jahtaajien säännöissä on, ettei toista Jahtaajaa saa jättää kuolemaan, vaan hänet pitää pelastaa omankin hengen uhalla!" Uriah huusi, ja Luke näytti siltä, että voisi iskeä nyrkin hänen naamastaan.

"Se sääntökirja on kivikaudelta", Robin huomautti. "Jahtaajat eivät toimi enää kaikki saman periaatteen mukaisesti. Me olemme luoneet omat sääntömme, eikä siihen kuulu itsemurhahakuisten murhaajien auttaminen."

Uriah latasi aseensa ja tähtäsi sillä Robinin otsaan. Aidan latasi kiväärin ja tähtäsi sillä Uriahia ja Luke puristi pesäpallomailaansa. "Et uskalla ampua minua. Tiedät, ketkä kaikki saat perääsi, jos sen teet. Ja toisen Jahtaajan suora tappaminen on oikeasti kielletty", Robin huomautti.

Uriah sammutti valot, ja meni hetki, ennen kuin silmämme tottuivat pimeyteen. "Pelkäätkö sinä pimeää? Koska jos-. Mitä helvettiä?"

Käteni olivat alkaneet hohtaa. Hohde näkyi selvästi hihojenikin lävitse. Uriah käänsi epäröimättä aseen minua kohti. "Hän ei ole Jahtaaja. Ei takuulla ole, joten hänet minä voin tappaa surutta."

Aidan työnsi aseensa aivan kiinni Uriahin päähän, ja minä en uskaltanut liikahtaakaan paikoiltani.

"Sinä olet niin typerä, että haluaisin itkeä puolestasi. Sinä et onnistu tappamaan Jasperia, ja jos edes yrittäisit, et tiedä, kenet saisit perääsi", Luke naurahti kuivasti ja heilutteli pesäpallomailaansa. 

Uriah vilkaisi häntä. "Kuinka niin?"
"Eikö ole yleisessä tiedossa, kuka isämme on?" Aidan kysyi jäätävällä äänensävyllä. "Eikö nimi William Walker tai Gorbam Missum sano sinulle mitään?"

Uriahin ase putosi lattialle ja laukesi vahingossa. Luoti iskeytyi seinään aivan vieressäni ja varisutti sementtiä lattialle. Laukaus kaikui hyllyjen välissä, ja kellarin ovi iskeytyi vastakkaiseen seinään kaataen Aidanin ja Uriahin. Minä lysähdin istumaan seinää vasten kykenemättä liikkumaan.

Sisään asteli mies. Hänellä oli kinuskinväriset olkapäille valuvat kiharat, hyytävät kuutamosilmät, kissamainen vartalo ja yllään valkoinen paita, musta nahkatakki sekä farkut.

"Kuka teistä älykääpiöistä tappoi Raulin. Beetani. Kuka se oli? KUKA!?" Ihmissuden raivon huuto tärisytti varmasti koko rakennusta. Hän oli seisahtunut oviaukkoon paljastaen terävät hampaansa ja nyt verenpunaiset silmänsä. Minun ei tarvinnut olla mikään asiantuntija tietääkseni hänen olevan vihainen ja erittäin voimakas.

Uriah kömpi seisomaan ja osoitti Robinia. "Tuo se oli! Hän ampu suttasi päähä-"
Alfa murahti, astui suoraan Uriahin eteen ja nosti tämän yhdellä kädellä ilmaan. "Arvaa mitä?" Hän kysyi pelottavan rauhallisesti. "Minä kuulen sydämesi. Tiedätkö, mitä ne tekevät, kun ihminen valehtelee?"