Borderland

16. K U V A T

"Draw a monster. Why is it a monster?"

Meillä oli suunnitelma. Tai no en tiennyt, pystyikö sitä järin kummoiseksi suunnitelmaksi kutsumaan, mutta jokin siihen suuntaan.

Sebastian tunsi ihmisiä, paljon erilaisia ihmisiä. Hän alkoi soitella ympäriinsä, ja lopulta löysi jonkun serkkunsa tyttöystävän isän mummon koiran kasvattajan autonkuljettajan kaukaisen enon, jolla oli portin verta. Kaikenlisäksi tämä kyseinen mies asui Romaniassa, aivan lähellä Bukarestia.

Sebastian ilmoitti voivansa hakea veren, jos me sillä aikaa tilaisimme pizzaa. Hän halusi tuplajuuston, kinkkua ja ananasta.

Nick katsoi häntä jopa hämmentyneenä, kun serkkuni puki takin ylleen, otti matkalaukustaan pullean lompakon, sujautti sen taskuunsa ja pyyhälsi portaikkoon. Sellainen Sebastian oli. Hoiti asiat hyvin, mutta myös todella nopeasti ja omalla tyylillään. Juuri siitä minä hänessä pidinkin. Hän ei turhia jahkaillut niin kuin moni muu kouluttaja.

Nick pyöräytti silmiään ja ilmoitti lähtevänsä hakemaan pizzaa. Hänen ei edes tarvinnut kysyä, mitä täytteitä otin, koska hän tiesi jo valmiiksi. Kun Nick oli poissa, heittäydyin sohvalle ja kaivoin puhelimeni esiin. Se oli uusi, mutta siellä oli yhä joitain vanhoja numeroita. Mukaan lukien Noran ja Thomaksen.

Pysähdyin Thomaksen nimen kohdalle. Missä hän oli? Mitä hän teki? Kenen seurassa hän oli? Mitä sinä iltana oli tapahtunut? Olisin niin halunnut soittaa hänelle. Eihän hän tietäisi, kuka soittaisi. Hänelle olisin vain tuntematon numero. Vaikka hän yrittäisikin selvittää sen, numeron väitettäisiin kuuluvan Jessica Brookelle Floridaan.

Hetken mielijohteesta painoin vihreää luuria. Puhelu meni saman tien vastaajaan, enkä oikein tiennyt, olinko helpottunut vai pettynyt. Sammutin vastaajanaisen puheen, ja suljin puhelimeni. Noralle en voinut soittaa. Hän utelisi vain liikaa ja joutuisin vastaamaan moniin kiperiin kysymyksiin, kuten siihen, mitä oli tapahtunut ja miksi olin lähtenyt hyvästelemättä.

Oliko minulla Nickin ja Sebastianin lisäksi yhtäkään ystävää? Ei tainnut olla. Ainoat ystäväni olivat lapsenvahtini ja serkkuni. Upeaa. Ja aivan jäätävän surullista.

Miksen voisi soittaa Noralle? Olin vahtinut häntä instagramissa valekäyttäjällä, ja häneltä oli tullut maisemakuva sekä taiteellisen näköinen otos hänen koirastaan, Mellystä. Muuten hän oli ollut hyvinkin vaisu.

Noralle soittaminen saattaisi kumminkin ajautua kipeisiin aiheisiin ja asioihin, joita hän ei ymmärtäisi. Hän voisi olla loukkaantunut siitä, että olimme Nickin kanssa lähteneet mitään sanomatta. Kaikki tietomme oli kyllä pyyhitty pois, mutta Nora muisti meidät silti. Nick ei ehtinyt pyyhkiä hänen muistiaan.

Sohva haisi huolestuttavan paljon vanhalta tupakalta ja alkoholilta, vaikka vaniljan hentoinen tuoksu olikin peittänyt melkein kaiken sen alleen. Otin hieman paremman asennon ja otin puhelimen uudelleen käsiini. Yhteystiedoissani oli pääosin vain muiden kouluttajien sekä jahtaajien numeroita. Ja joidenkin vanhojen koulukavereiden. Ei ketään kenelle soittaa ja kysellä kuulumisia. Äitiinkään en saanut yhteyttä, koska olin yrittänyt aiemmin soittaa hänelle, ja puhelu meni vain vastaajaan.

En olisi millään jaksanut odottaa, että Sebastian ja Nick tulisivat takaisin. Halusin tutkia salkun sisältöä nyt saman tien enkä tuntien päästä. Lähin pizzeria oli kortteleiden päässä, joten Nick ei tulisi ihan heti takaisin ja Sebastian oli sanonut ottavansa taksin Bukarestin laidalle. Kumpikaan ei olisi täällä varmaan seuraavaan tuntiin.