Borderland

18. K U M M A L L I N E N N E L I K K O

"He's not a villian. He's just a boy."

James tarttui ranteisiini, kiskaisi minut itseään vasten ja peitti suuni kädellään. "Hyshys, ollaan ihan hiljaa, jooko?"

Mitä tapahtui? Kuinka James oli Romaniassa? Mitä hän halusi minusta? Luulin että olimme jo kaikin puolin sujut, ainakin hänen osaltaan. Hän oli viime kerralla kohdellut minua erittäin epämukavasti, enkä ollut unohtanut sitä.

James sulki oven hiljaa, ja kiskaisi minut mukanaan yläkertaan. Rakennuksessa oli kolme kerrosta, ja ylin niistä oli ullakko. James puolittain raahasi ja puolittain kantoi minut ullakon luukulle, avasi sen, hyppäsi sisään, sulki luukun ja päästi minut vapaaksi.

"Oletko sinä tyhmä vai tyhmä? Sieppaat minut talossa, joka on täynnä jahtaajia etkä vie minua edes pois täältä? Tapoitko sinä Popescut? Mitä helvettiä sinä-"

"Turpa kiinni, ja en tietenkään tappanut", James sähähti ja istui ullakkoluukun päälle risti-istuntaan.

Ullakossa ei ollut ikkunan ikkunaa muualla kuin aivan katonrajassa, ja sinne en yltäisi vaikka hyppäisin. En siis päässyt pois. Oli ullakolla toki tuoleja ja muita vanhoja huonekaluja, mutta ennen kuin ehtisin saada sellaisen siirrettyä ikkunan alle, noustua sen päälle ja avata ikkunan tai rikkoa sen, James olisi toiminut jo valoakin nopeammin.

"Mitä sinä haluat minusta?" Kysyin väsyneenä ja istuin maahan. "Sinuna en pistelisi itseäni poskeen."
James kallisti hieman päätään. Hän näytti voivan hyvin. Hän oli varmaan juuri syönyt, koska ruskeat silmät olivat levolliset ja rauhalliset.

En voinut olla rauhallinen, vaan kävelin edestakaisin kädet puuskassa. James vaan istuin paikoillaan, ja vastasi vihdoin kysymykseeni.

"Minä halusin varoittaa sinua. Ja tietenkin pyytää anteeksi", James sanoi hiljaa, ja jouduin pysähtymään kuullakseni häntä paremmin.

"Mitä?"
"Niin siis haluan-"

"Ei kyllä minä kuulin, mutta mistä haluat varoittaa minua?"

James nyökkäsi, ja venytteli niskojaan. "Eräästä ihmisestä, jonka tunnet."
Aivan. Minähän tunsinkin vain muutaman ihmisen. "Kenestä heistä?"
James hymyili hieman surumielisesti. "En voi kertoa. Kieleni on sidottu. Jos yritän sanoa hänen nimensä ääneen, palan tuhkaksi. Jos yritän kirjoittaa hänen nimensä, palan tuhkaksi. Jos yritän ilmaista hänen nimensä millään tavalla, palan tuhkaksi."

James siirtyi sivuun kattoluukun päältä. "Et ole vankina täällä, Lena. Ihan tosi. Mutta toivon, että kuuntelisit."
Ehei. Koko tilanne oli naurettava. "Miksi ihmeessä sinä kertoisit minulle mitään? Ja miksi uskoisin sinua?"

James näytti melkein turhautuneelta. "Lena, ei sinun ole pakko uskoa, mutta kannattaisi. Ensimmäiseksi sanon, että olen todella pahoillani siitä, mitä tein sinulle, mutta...pomoni halusi nähdä veresi. Hän halusi tietää, että olen satuttanut sinua."

James melkein takelteli sanoissaan, mikä oli todella harvinaista vampyyreiltä. Mutta kaikki ei silti käynyt järkeen. "Kuka on pomosi? Dracar Blackeko?"

Jamesin ilme venähti. Dracar Blacke oli kaikkien aikojen ensimmäinen Rajamaasta tullut vampyyri, ja toimi kaikkien vampyyrien johtajana ja kantaisänä. Jotkut muut Rajamaan alkuperäiset vampyyrit kapinoivat häntä vastaan, mutta kapinat tukahdutettiin aina heti alkuunsa.

"Ei. Pomoni...hän on ylempänä kuin Dracar."

Okei, kuka helvetti oli ylempänä kuin Dracar? "Siis kuka on pomosi?"
"En saa sanoa hänenkään nimeään, tai oikeastaan mitään hänestä", James mutisi "Mutta sinun täytyy uskoa minua. Yksi nimeltä mainitsemattomista tutuistasi ei ole lainkaan sitä mitä luulet. Usko minua, ole varovainen."