Valtimoni kohdalla oli ylhäältä kaartuva viiva, jonka lopussa oli spiraali. Se näytti tatuoinnilta, mutten ollut todellakaan ottanut sitä. Isä tappaisi minut. "Mistä se tuli? Enhän minä ole ollut humalassakaan ja mennyt tatuoijalle-"
"Urpo kun se...
Jatkoin katua eteenpäin ja kiersin humalaisina hoippuvat ihmiset mahdollisimman kaukaa. He olivat aloittaneet aikaisin. No, mikäs siinä kunhan he pysyisivät minusta mahdollisimman kaukana.
Siitä puhuen juutri silloin hiljaiselta ja pimeältä sivukujalta eteeni kompuroi nainen. Hän pysyi hädintuskin jaloillaan ja haki seinästä tukea. Seisahduin nopeasti etten olisi törmännyt häneen.
Nainen oli varmaan kaunis. Nyt sitä oli hieman vaikea sanoa. Hänen kuparinruskeat hiuksensa olivat sotkussa ja ryvettyneet maassa, hänen meikkinsä olivat levinneet, lyhyt kultainen mekko revennyt helmasta ja hänellä oli jalassaan vain yksi keltainen korkokenkä. Toinen jalka oli paljaana, ja läpinäkyvät sukkahousut olivat rikkoutuneet.
"Öh, voinko auttaa jotenkin?" Kysyin varovasti, kun naisen silmät hapuilivat hetken tyhjää ennen kuin näkivät minut. "Mi-mminut on...huumatttu", nainen sammalsi ja katsoi minua silmät suurina.
Ei hitto. Hän oli uskoakseni melko nuori, vasta noin kahdenkymmenen. Hänen ripsivärinsä valuivat kyynelten mukana alas poskia ja huulipuna oli sotkuisena suun ympärillä.
"Öh, soitanko minä ambulanssin?" En ollut ikinä ollut vastaavassa tilamnteessa, eikä minulla ollut mitään hajua, mitä tehdä.
"Ei. Ei ambulanssia. Ei ssairaalaa. Ei ihmisiä...vvie mminutt Wolkerrsdorrferrille, olisitko niiin kiltti, pieni ihminen?" Nainen puhui yhä hieman venyttäen sanoja. Hänen katseensa harhaili nyt pois silmistäni, ja hän näytti siltä, että olisi astunut kokonaan toiseen maailmaan.
Wolkersdorferin katu oli melko lähellä. "Minne sinne? Osaatko sanoa tarkkaa paikkaa? Ja oletko aivan varma etten soita ambulanssia?"
"Olen. Ja odota hetki, odotan tietoa...", nainen mutisi ja katsoi nyt suoraan taivaalle. Hän sulki hetkeksi silmänsä. "Sen ja Wasserburgerin risteykseen. Vie minut sinne."
Nyökkäsin varovasti ja riisuin päällystakkini. Laskin sen naisen olkapäille, mutta tämä ei näyttänyt edes huomaavan sitä. Hän oli minusta varmaan melkein kaksi päätä lyhyempi, ja hytisi hieman kylmenevässä illassa. Takkini ei ollut kamalan lämmin, mutta kyllä se varmaan hieman lämpeni.
Tarjosin hänelle käsivarttani, ja nainen kietoi kätensä varovasti sen ympärille. Toinenkin korkokenkä luiskahti hänen jalastaan, ja poimin sen ohimennen mukaan.
Johdatin naista vähän matkaa pubien täyttämä katua pitkin. Saimme ihmisiltä kummastuneita katseita, mutta nainen ei edes huomannut niitä. Hän katsoi lasittunein silmin viistosti maahan, piti kättään velttona käsikynkässäni. Hänen askeleensa horjuivat hieman, ja jalat likaantuivat kosteassa ja kylmenevässä maassa. Todennäköisesti maassa oli vielä auringon lämpöä, mutta mukavaa ilman kenkiä kävely ei varmasti ollut.
"Pärjäätkö sinä ilman kenkiäsi?" Kysyin varovasti, ja kohotin toista kättäni, jossa keikkui hänen kirkkaankeltainen kenkänsä. Hän nyökkäsi tuskin edes vilkaisematta minuun.
Olin kiinnittänyt kuitenkin huomiota siihen, kuinka hyvin hän puhui englantia. Hän ei tainnut olla saksalainen. Toisaalta, hän ei ollut kertonut itsestään mitään, enkä minä aikonut kysyä.
Käännyin seuraavasta risteyksestä Wesserburgerille, ja katulamput loivat pehmeän valon kaduille. Joku vanha mies huuteli peräämme ja pyysi minua tuomaan tytön luokseen.
Nainen ei sanonut mitään, hän vain kohotti aina silloin tällöin katseensa tiestä nähdäkseen minne me olimme menossa.
Kun saavuimme Wesserburgerin ja Wolkersdorferin risteykseen, nainen pysähtyi automaattisesti. Irrotin otteeni hänen käsivarrestaan, ja se valahti velttona hänen kylkeään vasten.
Laskin korkokengän varovasti hänen viereensä, ja suoristauduin. "Pärjäätkö nyt varmasti?" Nainen nyökkäsi, ja katsoi taas suoraan silmiini. Hänen katseensa tuntui näkevän sieluuni saakka, ja jouduin kääntämään katseeni pois.
"Kiitos nuori Walker. Minä muistan tämän. Löydät talolle kun jatkat tätä tietä tuonnepäin, käännyt oikealle ja sitten vielä kerran oikealle. Yritä kiirehtiä, kohta on aivan pilkkopimeää", nainen sanoi, ja hymyili hieman hajamielisesti. Sitten hänen silmänsä pyörähtivät taas pois minusta ja hän käännähti kannoillaan horjahtaen tietä kohti.
En pystynyt sanomaan mitään. Kuinka nainen oli tiennyt nimeni? Kuinka hän tiesi, missä Linda oli? Tiesikö hän edes, missä Linda oli?
"Oletko sinä ihan kunnossa?"
Nainen naurahti hysteerisesti, ja hänen kätensä lennähti suun eteen. "En. Minut huumattiin mustekalan musteella, ymmärrätkö? Se ei ole normaalia", nyt hän nauroi hysteerisesti, ja äskeinen hiljaisuus oli tiessään.
Mustekalan musteella? Se ei voinut olla normaalia. Eihän mustekalan huume huumannut, eihän?
Oranssi urheiluauto kurvasi kadunkulmasta renkaat kirskuen ja pysähtyi eteemme. Sieltä astui kolmekymppinen mies. Tällä oli hiekanruskeat hiukset, jotka oli kammattu niskaa kohti, punainen huivi, ruskea nahkatakki, tummat farkut ja tennarit.
Hän seisahtui eteemme urheiluauton hyristessä tienposkessa. Nainen nauroi yhä, katseli ylöspäin ja hoippui paikoillaan.
"Sinä siis löysit Viennan?" Mies puhui vierasmaalaisella aksentilla, ja haroi hiuksiaan. Nyökkäsin varovasti, ja mies hymyili valkoisella hammasrivistöllään. "Luojan kiitos. Tuossa sinulle", mies työnsi käteeni nipun seteleitä, tarttui Viennaksi kutsumaansa naista olkapäistä ja työnsi hänet autonsa viereen. Hän avasi oven, joka aukesi kummallisesti ylöspäin, auttoi Viennan sisään, vilkutti vielä minulle ja kaasutti pois.
Katsoin oranssin urheiluauton perään, ja laskin sitten katseeni käteeni. Sata englannin puntaa. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut?
Työnsin rahat varovasti taskuuni ja lähdin kävelemään Viennan neuvomaan suuntaan reippain askelin. Saattoihan hän oikeasti tietää missä Linda oli. Tämä maailma oli jo muutenkin oudompi mitä luulinkaan.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
//Onko kellään mitään arvausta, kuka/mikä tämä Vienna oli? Voin sanoa, että hänestä tullaan puhumaan vielä, mutta ei piiitkään aikaan :) Mutta hän on kuitenkin aika tärkeä hahmo muiden kaltaistensa ohella :))
