Contact

osa 27

"Ajan polkupyörällä ja vilkaisen taakseni hymyillen. Olen pieni tyttö, jolla on vaaleanpunainen kypärä päässä. Näkyni vaihtuu ja näen itseni kävelevän vanhan kaverini kanssa koulun käytävillä nauraen. Näen itseni nyt pakkaamassa laukkuani ja äitini vierellä huolissaan. Hän tulee luokseni ja halaa minua. Näen itseni lentokoneessa, sitten näen itseni vaeltamassa kaupungissa ja yhtäkkiä törmään johonkun. Näen Jessen, yhtäkkiä olen baarissa siivoamassa ja puhun Ellan kanssa jostain. Näen itseni nousevan bussiin ja katseeni kohtaa tumma hiuksisen pojan, istuu yksin katsoen ulos ja näen itseni istuvan hänen viereen. Yhtäkkiä huomaan itseni kantavsn häntä  Näky vaihtuu nopeasti ja näen itseni riitelevät Jessen kanssa ulkona bussipysäkillä sitten näen itseni riitelevät Ellan kanssa. Näen itseni hyppäävän autoon. Kaikki kohdat menevät nopeasti silmieni edessä ja hidastuu, kun kuulen hänen sanovan minulle, että hän rakastaa minua ja sitten...kaikki päättyi"

Kuulen tasaista piippausta viereltäni. Tunnen kipua ympäri kehoani, ainaskin mahassani. Tunnen jotain nenäni alla. En tiedä missä olen. Näen vaan pimeää. En tiedä mikä päivä on. Mistä tämä piippaus tulee? Sirittelen silmiäni hiljaa auki. Kaikki on sumuista. Räpsytän silmiäni ja kurtistan kulmiani. Näen vaan keltaista ja valkoista taustalla. Silmät tuntuvat raskailta. Yritän pitää silmiäni auki. Nostan varovasti vasenta kättäni ja näen sen sumuisena. Näen vaan käteni rajat sumuisesti. Räpsyttelen silmiäni ja näköni alkaa vähitellen tarkentua. Näen kädessäni menevän läpinäkyvä letku jonka päähän on laitettu valkoinen laastari. Kosketan varovasti kädelläni nenäni alle ja tunnen pienen ja ohkaisen putken. Lasken käteni takaisin alas. Vedän henkeä suuni kautta, joka tuntuu kuivalta.

"Jessica?" Sanoo joku varovaisella äänellä läheltäni. En uskalla kääntää päätäni, jos tunnen kamalaa kipua päässäni tai niskassani. Kuulen kuinka tuolia vedetään lähelleni. Uteliaisuuteni vie voiton ja haluan tietää tämän henkilön. Käännän varovasti päätäni ja katson henkilöä joka istuu vierelläni. Hänellä on tummat hiukset sotkuisesti ja kauniin ruskea silmät joita koristaa pitkät ja tummat ripset. Pieni tumman värinen parta sänki hänen kasvoilla.

"Muistatko minut?" Kysyy hän minulta hiljaa ja tarttuu hellästi käteeni. Katson häntä hetkisen ja sirittelen hieman silmiäni. En jaksa ajatella mitään, en edes sanoa yhtä sanaa. En jaksa avata suutani joka tuntuu kuivalta kuin aavikko. Yritän nyökätä hänelle, mutta hän ei varmaa huomaa sitä.

"Olet sairaalassa. Sinuun osui luoti ja sinut täytyi leikata. Luoti meni syvälle ja menetit paljon verta samalla. Mutta kaikki on nyt hyvin. Olen sinun vierelläsi. " Sanoo hän hellästi minulle ja silittää kättäni katsoen minua. Tunnen hänen lämpöisen käden vasten omaani. Pian huoneeni ovi aukeaa ja sieltä astuu mies, jolla on yllä valkoinen takki.

"Hyvä! Potilaamme on herännyt!" Sanoo lääkäri, ottaa sänkyni päästä kansion ja vilkaisee papereita. Hän katselee niitä hetkisen aikaa ja nostaa katseensa minuun.

"Mikä on teidän olonne? Tunnetteko kipua?" Kysyy lääkäri katsoen minua. Nyökkään pienesti hänelle. Hän silmäilee minua ja ottaa hän valkoisesta takistaansa jotain.

"Tämä on kipumittari. Tässä on nollasta kymmeneen. Nolla on, että et tunne kipua lainkaan ja kymppi on, että sinulla on todella kovat kivut. Annan tämän sinulle ja näytä numeroa." Ojentaa hän minulle pienen muovisen paperin jossa on numeroita. Otan sen vastaan ja katson mustia numeroita. Laitan sormeni vitosen päälle. Lääkäri nyökkää minulle, ottaa minulta lipuskan käsistä ja laittaa sen hänen takin taskuun.

"Vilkaistaan leikkaus jälkeä. " Toteaa mies ja laskee vihon pöydälle. Hän laskee päälläni olevaa peittoa alaspäin ja nostaa vaaleapunaista puseroani ylös. Hän katsoo mahaani myös Zayn. Itse en näe mitään, enkä yritä katsoa sitä. Pääni nostaminen vaikuttaa mielestäni raskaalta.

"Joo, hienoa työtä he tekivät. Onneksi luoti ei osunut ohutsuoleesi. Luoti oli näyttävästi asetettu huonosti aseeseen josta luoti sai huonon lähdön, kun asetta laukaistiin. " Toteaa hän ja laskee puseroni takaisin alas, laittaa peiton ylleni. Minulla pyörii päässäni tuhansia kysymyksiä, kunpa saisin sanoja suustani ulos, mutta en millään pysty. Väsyttää aivan kauheasti.

"Kohta sinulle tuodaan lääkkeet, jotka auttavat särkyihisi. " Sanoo lääkäri hymyillen, laittaa vihkon takaisin sänkyni päähän ja poistuu huoneesta. Käännän katseeni takaisin Zayniin. Hän katselee minua ja pitää kädestäni kiinni. Hänen kasvot ovat hyvin kauniit joita haluasin katsella koko päivä. Hän ei ole näyttävästi nukkunut yhtään. Hän on varmaan nukkunut täällä koko ajan.

Köhäisen pienesti ja ovi aukeaa uudelleen ja sieltä tulee nainen hoitaja asussa. Hän antaa minulle lasin vettä ja pienen purkin jossa on erilaisia pillereitä. Otan pillerit ja ojennan hoitajalle pienen tyhjän kupin. Otan ison ryypyn vettä ja nielaisen kylmät vedet lääkkeiden päälle. Juon kaikki vedet ja ojennan sen hoitajalle myös. Hän lähtee huoneesta hymyillen. Ihanaa kylmää vettä kuivalle suulleni.

"Rakastan sinua Jess." Sanoo Zayn hellällä äänellä ja kurkottaa suukottamaan minua otsalle. Kuulostaa oudolta hänen sanovan noin. Hän ei koskaan ennen sanonut niitä sanoja minulle, nyt hän sanoi, kun olin lähellä kuolemaa. Haluan puhua hänelle, mutta en saa sanoja ulos ja kaikenlisäksi luomeni tuntuvat raskailta. Silmäni alkaa hiljalleen sulkeutua, mutta yritän taistella sitä vastaan. Mutta häviän ja silmäni sulkeutuvat.

***

Herään keskellä yötä kauheaan kuumuuteen ja janoon. Pyyhin kädelläni hikeä pois otsaltani. Minun täytyy saada juotavaa ja kylmää vasten ihoani. Aivan tuskallinen olo.

Yhtäkkiä kuulen huutoa käytävältä. Käännän katseeni oven vieressä olevaan ikkunaan jossa on kaihtimet edessä. Nousen varovasti istumaan ja laitan jalkani sänkyni yli roikkumaan. Tunnen pientä huimausta päässäni. Istun hetkisen, että huimaus lakkaisi. Huimaus saa minut enemmän hikoamaan. Laitan jalkani valkoisiin tossukoihin ja nousen seisomaan varovasti. Otan nopeasti tukea seinästä. Astelen pienin askelin oven luokse ja aukaisen oven. Kurkistan käytävälle ja kuulen huudon paremmin. Astun ulos huoneestani ja kävelen käytävää ottaen kädellä seinästä tukea. Tunnrn kuinka vatsaani vihloo. Yhkäisen ja laitan käteni mahani päälle.

Katson oikealle ja huomaan tutun miehen käytävällä, kun kaksi miestä ohjaa hänet takaisin hänen huoneeseen. Luulin, että pääsin hänestä eroon. Mutta en päässyt! Jason on samassa sairaalassa kuin minä, mutta hänellä on näyttävästi poliisien valvonta. Yhtäkkiä tunnen käden olkapäälläni. Käännän katseeni taakse ja huomaan hoitajan takanani.

"Teidän pitäisi olla omassa huoneessanne, neiti White. " Sanoo nainen katsoen minua hämillänsä.
Katson häntä ja vilkaisen taakseni.

"Anna, kun vien teidät takaisin huoneeseenne." Sanoo hän minulle ja ottaa minusta kiinni hellästi. Hän kävelee vierelläni pitäen kättänsä selkäni takana ja minä pidän kättäni seinässä välillä ottaen siitä tukea. Saavuttua huoneeseeni, hän saattaa minut sängylle ja istahdan alas. Hän koskettelee kasvojani ja tutkailaa minun silmiä. Nyrpistän vähän kasvojani hänen kosketuksille ja hän laskee kätensä pois kasvoiltani. Hän menee lavuaarin luokse ja ottaa muovi mukiin vettä. Hän ojentaa sen minulle, juon kylmät vedet siitä ja ojennan tyhjän mukin hänelle.

"Haittaako jos aukaisen ikkunan teille?" Kysyy hoitaja minulta. Nyökkään hänelle, nostan jalkani sängylle ja menen makuulteni. Hän astelee ikkunan luokse ja aukaisee sitä pienesti. Tunnen heti kylmän ilman huoneessani, jolloin tunnen, että pystyn hengittämään. Ihanan kylmä ilma vasten kuumaa ihoani. Hoitaja tulee luokseni ja laittaa peiton ylleni. Katson sivulle ja huomaan Zaynin nukkuvan penkillä syvässä unessa.

"Onko muuta neiti White?" Seisoo hän edessäni ryhti suorana katson minua. Väänän päätäni kielteisesti hänelle.

"Okei, nukkukaa hyvin!" Toivottaa hän ja lähtee huoneestani sulkien oven perässänsä. Kysymys nyt kuuluu. Miksi Jason on vielä elossa?