Contact

osa 4

Pelkoni valtaa mieleni. Olen juuri jäänyt kiinni tunkeutumalla toisen kotiin. -Voiko tätä sanoa kodiksi? Tämä henkilö katselee minua maaten selällään rikkinäisessä patjalla. Hän ei ole reakoinut pahemmin mitenkään nähtyäni minut täällä. Seison huoneen nurkauksessa liikkumatta katsellen tätä henkilöä. Hän on kylmissään, mutta hän hengittää rauhallisesti. Kylmä tuulen vire pääsee huoneeseen rikkoutuneesta ikkunasta. Ikkunan edessä on pöytä, jossa on vanha ja kärsinyt kirja ja kuulakärkikynä.

Astelen varovasti hänen vierelle. Hän katselee minua kuin olisin haamu. Hänen silmistä loistaa avunhuuto, mutta myös epävarmuus. Kyykistyn hänen vierelle. Tunnen kuinka pelkoni on haihtunut. Hän yskäisee kuivasti.

"Sä tarvitset apua." Sanon hiljaisella äänellä katsellen häntä silmiin. Hän ei reakoi mitenkään, vaan katselee minua. Kosketan sormenpäilläni varovasti hänen käsivartta. Liu'otan käteni hänen kämmenelle ja puristan otetta nostaakseni hänet pystyyn. Nousen ylös vetäen häntä molemmista käsistä. Hän on kuin sätkynukke. Hän nauraa kuivasti minun yritykselle. Heitän hänen kätensä olkani yli ja pidän kättäni hänen selkänsä takana. Katseeni kohtaa uudelleen siihen samaan kirjaan. Otan kirjan mukaani varulta, jos tämä kirja on hänelle tärkeä.

Kuljemme talosta kylki kyljessä. Hän raahaa jalkojansa perässä. Matka on vaikea kulkea, kun yksi ei tee muuta, kun nojaa minuun. En näe kaduilla ketää avukseni. Narkkarit ovar kadonneet kuin tuhka tuuleen. Otan välillä talon seinistä tukea, kun tasopainoni katoaa. Matka tuntuu rankalta ja ikuiselta. Käännymme nurkaukselta ja olemme kohta lähellä kerrostaloa. Kuulen kuinka autot ajavat välillä ohitsemme. He luulevat varmaan, että kannan jotakin juoppoa kotiinsa.

Avaan oven ja astun suureen eteiseen. Painan hissin nappulaa kirjalla. Hiki valuu jo pitkin otsaani. Hissin ovet aukenevat ja astumme sisälle. Painan kerrokseni nappulaa ja etsin samalla taskustani avaimiani. Ovet aukenevat ja saavumme kämppäni ovelle. Avaan oven ja raahaan miehen eteisen halki olohuoneen sohvalle. Lasken hänet sohvalle makamaan ja heitän kirjan pöydälle. Menen sulkemaan oven ja riisun takkini. Pyyhin hikeni otsalta ja astelen takaisin olohuoneeseen.

Hän naurahtaa hiljakseen. Laitan valot päälle ja laitan miehelle harmaan viltin päälle. Katselen hänen kasvoja tarkemmin. Hänen silmän alapuolella on haava, johon veri on kuivunut. Otan kirjan syliini ja alan katsella sitä. Ruskea kirja, jota koristaa kultaiset reunat. Avaan kirjaa hiljalleen ja säikähdän, kun mies ottaa kädestäni kiinni. Laitan kirjan takaisin pöydälleni ja katson häntä. Hänen silmäluomensa painuvat hitaasti kiinni ja miehen ote kädestäni   häikkenee. Katson häntä hetken ja päätän mennä nukkumaan. Sammutan valot ja suuntaan omaan huoneeseeni.

***

Herään kauheaseen koputukseen, joka kuuluu oveltani. Nousen nopeasti sängystäni ja kiirehdin ovelle.

"Mikä on ongelmasi?" Tuhahdan väsyneenä.

"Jäikö kauneus unesi kesken?" Naurahtaa Jesse. Hän on kastunut, mutta näyttävästi häntä ei haittaa.

"Pääsisinkö sisälle? Saat yllätyksen jos päästät." Hymyilee hän iloisesti.
Nyökkään ja astelen eteenpäin laittamaan valot päälle.

"Mitä sinulle on tapahtunut?" Kysyy Jesse huolissaan katsellen käsiäni ja jalkojani. katselen hetkisen käsiäni.  Raavin niskaani ja mietin mitä vastaisin hänelle.

" Mä kaaduin pari päivää sitten omiin jalkoihini, mutta mikä oli sun yllätys?" kysyn häneltä ettei hän kyseli enempään. Hän ottaa selkänsä takaa minun skeittilautani.

"Sä korjasit sen! Kiitos!" Hymyilen leveästi ja nappaan lautani. Katselen sitä hetken aikaa ja halaan Jesseä.

"Ei mitään! " Hän halaa takaisin. Astelen huoneeseeni ja katselen tarkemmin lautaani. On hän tehnyt puhdasta jälkeä. Pyöritän rullaa, joka oli irronnut. Laitan lautani huoneeni nurkkaan seisomaan. Näen sivussa ison kasan likaisia vaatteitani pyykkikopassani. Pitää pestä taas pyykkiä. Pyykkääminen ei ole minun juttu. Käännyn ympäri, kun joku yskäisee takanani. Jesse seisoo oven raolla.