osa 23

314 26 3
                                    

Istun väärinpäin kylmässä tuolissa kädet tuolin selkänojassa roikkuen. Tämä huone on kuin maanalainen kellari. Neljän harmaan seinän sisällä hänen kanssa tuntuu, että olisin ollu täällä pari tunti. Kuinka hän on ruhjeentunut. Alahuuli hieman turvonnut ja revennyt ja kasvoilla mustelmia ja haavoja joihin veri on hyytynyt. Hän katselee ympärilleensä puhumattakaan mitään. Olen hieman väsynyt, että tämä hiljaisuus saa minut nukahtamaan. Olen valvonut pari yötä ja saanut nukuttua pari tuntia. Ja minun täytyy pysyä virkeänä ja iloiselta Jasonin kanssa. Ei mitään yksinkertaista hommaa.

"Missä Jessica on? " Kysyy Jesse vastapäätäni päätänsä pitäen alhaalla. Hän on miettinyt nämä päivät missä olen tai mitä minulle on käynyt, mutta tässä minä olen! Istun häntä vastapäätä maski naamallani katsoen häntä, kun hän kärsii.

"Kerro Jasonin bisnes jutut ja missä hän pyörittää niitä?" Kysyn häneltä nostaen päätäni hieman ylös. Hän naurahtaa kuivasti ja nostaa katseensa sivulle vilkaisten seinää.

"Ei teidän tarvitse tietää mitään. " nostaa hän katseensa minua pieni virne kasvoilla. Miten Jesse on joutunut Jasonin alaiseksi? Onko hän Jasonin kaveri tai kiristetäänkö Jesseä?

"Kannattaa kertoa ennen kun on myöhäistä. " Sanon hänelle vakavissani. Hänen täytyy kertoa oikeasti! En tiedä mitä pojat ovat suunnitelleet seuraavaksi hänelle. Naurahtaa Jesse ja laskee katseensa alas. Jesse ei ota tätä tosissaansa! Hänen oma henki on tässä kyseessä. Ottaa jo päähän hänen näsäviisastelu.

"En kerro mitään, jos ette kerro missä Jessica on." Nostaa hän katseensa ylös hieman nauraen. Nousen ylös nopeasti ja riuhtaisen penkin altani. Kumarrun pienesti hänen kasvojensa eteen ja katson häntä silmiin.

"Okei, itse pyysit! Jessica. on. Kuollut. " Sanon hänelle kylmästi painoen viimeistä sanaa ja jatkan :" Se tyhmä tyttöraukka ei tiennyt mihin sekaantui. Lopuksi hänen hakattiin, hyväksikäytettiin ja ammuttiin  kuoliaaksi. "En voi uskoa mitä sanoin äsken suustani hänelle. Näen hänen ilmeensä muuttuvan pienesti surulliseksi, mutta hän yrittää pidätellä kasvojansa tyynenä. Yritän keksiä kamalia asioita, jotka saavat Jessen musertumaan.

"Kuinka hän itki, huusi ja pyysi armoa, mutta kukaan ei kuulut häntä. " Sanon kylmästi. Katson häntä suoraan silmiin ja näen hänen silmänsä alkavan kostuvan. Eli hoidin homman. Suoristan selkäni ja avaan huoneen oven. Astun ulos, laitan oven perässäni kiinni, nousen pienet portaat ylös ja suljen oven perässäni kiinni. Otan maskin kasvoiltani ja huokaisen. Vedän harottavia hiuksia pois kasvoiltani. Menen toisesta ovesta sisään ja saavun suuren keittiöön. Suljen oven perässä, poikkean keittiön läpi eteiseen ja poistun talosta. Ylitän tien nopeasti ja koputan oveen. Ensin kolme koputusta sitten kaksi ja sen jälkeen yksi koputus. Ovi aukeaa ja näen oven takana Alician. Hän päästää minut sisään ja sulkee oven.

Yhtäkkiä hän ottaa minut halaukseen. Kiedon käteni häneen ja nojaan päälläni hänen olkapäähän. Alicia on kuin sisko minulle. Olemme jutelleet kaikista asioista jotka on saanut meidät lähemmiksi. Hän irrottautuu ja kävelemme portaat ylös. Saavumme ovelle ja Alicia koputtaa siihen. Ovi aukeaa ja astumme sisälle.

"Aika julmaa Jess!" Naurahtaa Louis tietokoneiden äärestä katsellen minua. Vien maskin takaisin paikoilleen ja laitan hanskat omaan lokeroon. En kaipaa Louisin kehuja tälle asialle. En ole yhtään ylpeä itsestäni. Olen kamala ihminen.

"No, eikö tämä koko juttu ole jo julmaa?" Sanon, kun saavun Harryn viereen seisomaan. Naurahtaa Louis pienesti keikkuen tuolilla. Yhtäkkiä tunnen kädet ympärilläni. Laitan omat käteni hänen käsiänsä päälle ja nojaudun pienesti häneen.

"Mikä oli asiasi Louis?" Kysyy Liam, kun nousee sängystä seisomaan.

"Niin eli, sain selvitettyä Jasonin klubin asiat eli se olis keikka meillä. " pyörii hän pienesti tuolilla virne kasvoilla.

ContactWhere stories live. Discover now