Contact

Osa 5

Makoilen sängyssäni lukien lehteä. Juoruja ja juoruja erilaisista julkiksista, eikä toimittajat keksi parempaa tekemista, kun levittää asioita, jotka ei ole edes puoliksi totta. huokaisen raskaasti ja heidän lehden sivummalle. Katselen ulos kuinka synkkää siellä on. Pilvet ei edes liiku, ne on vaan iso harmaa massa, joka on jähmettynyt paikoilleen.

Ollessani yksin hiljaisuudessa katsellen taivasta muistan jotakin. Nousen nopeasti sängyltäni ja katson kirjahyllyni taakse. Otan kirjan käteeni ja katselen sitä hetkisen aikaa. Kävelen takaisin sängylleni istumaan ja aukaisen kirjan ensimmäisen sivun.

Katselen sitä hetkisen ja huomaan kirjoituksen: " Minkä taaksensa jättää, sen edestänsä löytää."

Kirjoitus on kirjoitettu kurkikärkikynällä, joka on hieman levinnyt sivulle. Käännän sivua ja näen pienen valokuvan, joka on kärsinyt. Kuvassa on pieni poika, joka hymyilee hänen perheensä kanssa. Käännän valokuvan ja näen kirjoituksen:"Perhe, jossa elämäsi alkaa ja sieltä rakkaus ei lopu koskaan"

Käännän valokuvan ja katselen hetken valokuvaa. Yhtäkkiä kuulen oven aukaisun. Havahdun ja laitan valokuvan takaisin kirjan väliin ja vien kirjan takaisin kirjahyllyn taakse. Hyppään takaisin sängylleni ja otan lehden käteeni. Aukaisen jonkun sivun ja alan lukea sitä mielenkiintoisena.

Näen sivusilmällä mustapukuisen henkilön. Käännän katseeni ja näen Zaynin katselevan huonettani. Tunnen pientä jännitystä vatsassani. Hän varmaan tietää, että pidän hänen kirjaansa täällä jossain.

"Mä lähden kohta töihin, mutta tulen illalla takasin. Jos on nälkä niin voit ottaa kaapista jotain syötävää itselles."

"Tai voit antaa mulle sen, joka ei kuulu sinulle?" Vastaa Zayn jämäkällä ja vahvalla äänellä samalla katsellen minua. Jähmedyn aloilleni ja tunnen kuinka sydän jätti yhden lyönnin välistä. Hän katsoo minua suoraan silmiin, joka porautuu sieluuni. Yritän pysyä tyynenä ja näyttää, että en ymmärrä mitä hän tarkoittaa.

"Mitä? Mulla ei ole mitään sulle kuuluvaa, mutta voitko poistua mun pitää pukea päälle." Sanon vakavalla äänellä, kun nousen sängystäni. Hän katsoo minua hetkisen aikaa ja lähtee pois huoneestani. Suljen oven ja huokaisen raskaasti. Hän tietää, mulla on hänen kirja. Uskallanko antaa, kun valehtelin hänelle päin kasvoja.

Puin nopeasti päälleni ja otan mustan käsilaukkuni mukaan. Olen avamassa oveani ja katson kirjahyllyäni hetken. Menen kirjahyllylle ja otan kirjan laukkuuni ja lähden ulos.

***

Heitän laukkuni ja takkini lokerooni ja laitan mustan essun päälleni. Solmin nauhoja samalla miettien miten annan Zaynille hänen kirjansa. Helpottuisko hän hieman jos annan hänelle suoraan käteen ja pahoittelen tai vienkö takaisin sinne talolle?

Laitan lokeroni kaapin kiinni ja poistun henkilökunnan huoneesta. Katselen ympärilleni ja näen Ellan puhuvan Jessen kanssa. Alan kävellä heidän luokse ja kuulen hiljaa heidän puhuvan.

"Sun täytyy kertoa hänelle ennen, kun on myöhäistä." Sanoo Ella Jesselle hiljaisella äänellä.

"Mitä pitää kertoa ennen, kun on myöhäistä?" Kysyn samalla selaillen papereita ja käännän katseeni heihin.

"Ei mitään, mutta mun pitää mennä. Moikka!" Sanoo Jesse nopeasti ja lähtee pois. Katson Jessen perää kummastuneena.

"Mitä kuuluu?" Kysyy Ella minulta.

"Ihan hyvää! Entäs sinulle?" Kysyn samalla, kun käännän katseeni hiljaa häneen päin.

"Hyvää! Mä kuulin, että sulla on  vieras kylässä."

Huokaisen kuulemalleni ja jatkan paperien katselua. Jessen oli pakko kertoa heti Ellalle asioistani.

"Hänellä on kuulema paljon tatuointeja. Miten uskallat pitää häntä luonasi? Hän voi tehä sulle mitä tahansa tai voi varastaa sinulta jotain." Sanoo Ella huolestuneena. En usko hänen varastavanss minulta mitään, mutta mä varastin häneltä mikä ei kuulu minulle lainkaa.

"Älä huolehdi. Pidän huolta, että mitään ei tapahdu ja kaikenlisäksi, hän ei varmaan viivy luonani kauaa."

"Toivottavasti." Sanoo Ella ja palvelee kassalla tulevaa pariskuntaa. Katson Ellaa hetkisen aikaa ja lähden pois paikalta.

***

Lähden ovesta ja laitan kädet takkini taskuihib. Kävelen vähäsen aikaa ja huomaan J.Crew kaupan. Minun on pakko ostaa edes vähäsen vaatetta miehelle. Suunnistan kauppalle ja avaan oven. Kävelen paita osastolle. Katselen erilaisia paitoja. Nappaan käteeni valkoisen t-paidan ja vaalean farkkutakin. Nappaan mukaani mustat farkut. Menen kassalle ja ojennan ostokseni hänelle. Nainen hymyilee minulle ja ottaa vaatteista hinnan.

" 26 dollaria, kiitos." Ojennan rahan ja laitan rahapussini takaisin laukkuuni. Huomaan laukkuni pohjalla miehen kirja. Huokaisen hiljaa ja suljen laukkuni vetoketjun. Nainen laittaa vaatteet ostoskassiin ja ojentaa minulle. Kiitän ja lähden ovesta. Jatka matkaani. Minun on pakko antaa hänelle takaisin kirjs ja pahoitella. Ei tässä muuten voi tehä järkevästi.

Hän tietty varmaan vihaa minus ja lähtee mun luota, kun kerron hänelle. Jos niin tapahtuu, niin saa syyttää itseäni siitä. Kävelen bussipysäkille ja näen bussin tulevan. Nousen kyytiin ja istun penkille katsoen ikkunasta ulos. Bussi pysähtyy kaupan Best Buy kaupan eteen ja hyppään kyydistä pois. Ei tästä paikasta ole pitkä matka kotiin. Kävin nopeasti ostamassa uuden puhelimen ja lähdin kävelemän kotiin.

Näen jo kaukaa tutun kerrostalon. Kävelen nopeasti sisälle ja painan hissin nappia. Hissi tulee hitaasti alas ja avaa ovensa. Astun sisälle ja painan kerrokseni nappulaa. Hissin ovet sulkeutuvat ja alkaa nousta ylöspäin. Etsin laukustani avaimeni, astun ulos ja suunnistan kämppäni ovelle. Avaan oven ja astun sisälle. Eteinen on aivan sotkuinen. Takkeja ja huiveja on ympäriinsä myös koppeja. Suljen oven ja lähden katsomaan huonettani. Avaan huoneeni oven hiljaa ja huoneeni on sotkettu. Sänkyn peitto heitetty lattialle, kirjahyllystä on kaikki kirjat maassa, vaatekomeroni ovet selällään ja vaatteita on heitetty ympäriinsä.

Järkytyn näkemästäni. Hän tietää että minulla on hänen kirjansa. Pelko valtaa mieleni. Käännyn taakseni ja näen Zaynin takanani. Vedän syvään henkeä nähdessään hänet ja otan pari askelta taaksepäin. Käännyn selin häneen. En pysty katsoa häntä nyt. Katselen lattiaa hiljaa ja kuulen, kun Zayn tulee huoneeseeni. Käännyn katsoen häntä. Hänen kasvoiltaan ei näy viha, mutta ei tietenkää näy iloisuutta. Hän odottaa, kunnes teen jotain. Lasken ostoskassini lattialle ja otan laukustani kirjan. Pudotan laukkuni ja katselen kirjaa.

"Sinä varmaan etsit tätä." Ojennan kirjan hänelle ja hän ottaa sen vastaan. Hän katsoo kirjansa sisälle nopeasti ja sulkee sen.

"Olen pahoillani, kun otin sen. En lukenut siitä mitään, vaan sen ensimmäisen sivun ja katsoin sitä valokuvaa. Halusin tietää sinusta enemmän, mutta olin kärsimätön." Sanon hiljaisella äänellä pitäen katsettani matalana.

"Mä tiedän, että tuut vihamaan minua ja sulla on siihen hyvä syy. Me ei tunneta toisiamme hyvin, mutta en halua siltikään sinun lähtevän minun luotani." Jatkan puhettani. Zayn ei vastaa mitään, hän vaan katsoo kirjansa etukantta. Hän kävelee hiljalleen luokseni ja ojentaa kirjansa takaisin minulle.

"Kohta tuut tuntemaan minut ja menneisyyteni." Sanoo hän katsoen silmiini.