Contact

osa 3

Ärsyttävä ääni soi vierelläni. Avaan silmäni hiljaa kurtistaen kulmiani ja näen herätys kellon soivan. Loppuisi jo! Yritän ajatuksen voimalla sammuttaa herätyskelloni. Piipitys vaan jatkuu ja jatkuu. Ei tästä tule loppua! Tästä tulee kauhea migreeni! Yritän sammuttaa herätyskelloani, mutta tunnen kipua kädessäni. Katson kättäni ja huomaan ruhjeita ympäri kättäni. Sammutan toisella kädelläni herätyskelloni ja nousen istumaan sängyn reunalle. Tunnen samalla kirvelyä jalassani. Ähkäisen tuskasta ja puristan silmiäni kiinni kivusta, kun nousen ylös.

Sade ropisee ikkunoihin. Ei ole yhtään nälkä, mutta minun on pakko mennä töihin. Kävelen kankeilla jaloillani kaappeileni ja puen nopeasti vaatteet päälleni, joka tuotti vaikeuksia. Jalkojani kolottaa ja särkee.  Harjasin hiuksistani kaikki mahdolliset liat. Katson itseäni peilistä tarkistaen etten näytä ihan zombilta. Laitan laukkuuni rahapussin, avaimet ja varulta särkylääkkeitä.

Enään puuttui puhelin. Aloin etsiä puhelintani ympäri kämppääni tuskan hiki valuen. Katsoin sohvan välistä, sänkyni alta ja kaikista mahdollisista paikoista johon olisin voinut jättää puhelimeni. Missä se voi olla? Ainioo! Puhelimeni on paskana tiellä. Pitää hankkia nopeasti uusi puhelin kuin on mahdollista.

Lähdin ulos sateseen. Astelin  bussipysäkille jossa odotteli muita ihmisiä. Kuului puhetta, yskimistä ja niiskutusta. Flunssa aika. Pitelin sateenvarjoa ylläni samalla purren alahuultani, kun kylmä tuulenvire palellutti nilkkojani. Onneksi bussi tuli tällä kertaa aikaisin. Astun sisään ja näytin bussikorttiani. Etsin katseellani sitä tiettyä poikaa, mutta tällä kertaan yllätyin, kun hän ei ole istumassa hänen vakio paikallaan. Hän on yleensä istumassa tähän aikaa aamusta.

Istuessaani aloin miettiä eilistä tapahtumaa. Kaikki tapahtui nopeasti. Mieltäni vaivaa, kuka pelasti henkeni? Haluaisin kiittää häntä. Kenelle olen ollut töykeä, että haluaisi minut hengiltä julmin keinoin? Muistiini välähtää toissa päivänä olevan känniläinen joka ei saanut haluamaansa. Voiko hän olla?

Ravistan päätäni ajatuksestani. Ei. Ei hän voi tappaa mua, kun ei saa yhden yö juttuja minulta. Jos hän olisi, niin hänellä olisi pahoja ongelmia itsensä kanssa. Olisiko Jesse pelastajani? Jos hän lähti perääni, jos hän unohti kertoa minulle jotain tai sai sittenkin korjattua skeittilautani. Mutta ei Jesse jättäisi minua kaato sateella makamaan seinustalle yksin.

Bussi alkaa hidastaa vauhtiaansa pysäkin kohdallani ja hyppään kyydistä pois. Kävelen nopeasti sisälle etten kastuisi. Päästyäni sisään, laitoin takkini lokerooni. Aloin laittaa pientä mustaa essuani päälleni, mutta yhtäkkiä ovi pamahtaa auki. Käännyn taakseni salaman nopeasti ja näen Ellan märkänä.

"Miksi et voi hitossa vastata puhelimeesi?"  -Onpas hän iloisalla päällä. Mutta Ella on luonteltaan äkkipikainen, mutta hyvä ystävä hän on siltikin. Hän odottelee vastaustani hermostuneena. Olen vieläkin shokissa eilisestä tapahtumasta.

"Hei...mikä sulla on? Hänen ärtyisyys kasvoiltaan oli vaihtunut huolestuneeksi. Istahdin puiselle tuolille katse maassa. Ella istahtaa vierelleni pitäen kättänsä olkapäälläni.

"Noh, eilen melkein jäin auton alle, mutta joku henkilö pelasti minut." Ella otti minut halaukseensa ja päästi ottestaansa.

"Miten siinä noin kävi? Kuka haluaisi ajaa sinun ylitse? Sä olet ihana ihminen jonka tiedän! Mutta onneksi sulle ei käynyt pahemmin " Haroo Ella hiuksiani korvani taakse.

"E-en tiedä. Enkä myös tiedä kuka haluasi ajaa ylitseni. Mutta haluan janovasti tietää kuka halusi minut hengiltä ja kuka pelasti minut. Ja kaikenlisäksi sain minä muistoksi ruhjeita" Nostelen puseroni hihoja näyttääkseni hänelle ruhjeitani. Ellan leuka loksahtaa auki, mutta hän sulkee sen nopeasti. Lasken hihani ja Ella halaa minua uudelleen.

***

Nojailen pylvääseen pyörittelen sateevarjoani kädessäni. En tiedä kuinka kauan olen odotellut bussia. Tuntuu, että olen odotellut iät ja ajat. Onneksi työt loppui tänään aikaisemmin, mutta ei se paljoa auta, kun bussi tulee aina samaa aikaa.

Vihdoinkin saapuu bussi. Väläytän bussikorttiani kuskille ja istahdan penkille. Katson bussinkelloa ja se näyttää yhdeksää. En näe sitä kyseistä poikaa istuvan täällä. Hän istuu yleensä tähän aikaa illasta täällä. En tiedä miksi olen huolissani hänestä, mutta itsetuntoani kolkuttaa. Bussi alko hidastaa vauhtiaansa ja hyppäsin kyydistä. Bussi jatkoi matkaansa eteenpäin.

Katsoin vasemmalle muistellen häntä, kun hän katosi illan pimeyteen. Uteliaisuuteni kasvaa kasvamistaan enkä pysty tehä muuta, kun suunnistaa hämärä puoleiselle seudulle. Astelin rauhallisesti muistellen miltä kulmalta hän kääntyi. Katselen hetkisen aikaa ja muistellen miehen kääntyvän toiseksi viimeisestä kulmasta. Käännyin  kulmasta ja jatkan kävelyä.

Seudulla on huonossa kunnossa olevia taloja ja talojen seinät oli spreijattu. Missään talossa ei palanut valoja tai ollut mitään pientä elonmerkkiä. Miksi näitä taloja ei pureta, kun täällä ei asu ketää? Kuulen viheltelyä ja huutoa ympärilläni. Kuulen heidän huutavan törkyyksiä perääni, mutta jatkan matkaani. Huomaan kuinka epävarmuus ja pelko alkavat vallata mieleni. Ohitan viisi henkisen kaveriporukan, jossa kaksi tupakoi ja jotkut juovat ruskeita lasipulloista. Yksi availee pussia ja katselee minua ilveillen.

"Haluaisiko nainen saada hyvän fiiliksen?" Huutaa mies perääni. Jatkan matkaani nopeasti. En löydä häntä täältä. Jos hän olisi täällä, niin miksi hän asuu täällä? Tämä on vaarallista seutua. Tien toisella puolella seisoo kaksi tupakoitsijaa. Tietäisikö he missä etsimäni mies oleskelee täällä? Kävelen hiljaa heidän luokse ja, kun kerkeen kysyä mitään, joku kerkee keskeyttää minut.

"Kuule turhaan tulit. Et sä saa meiltä savukkeita." Töykäisee poika vetäen tupakkaansa.

"E-en mä halua teiltä savukkeita. Tulin etsimään tiettyä henkilöä täältä." Näen poikien kasvoilta, että täältä on turha tulla etsimään ketään.

"Ketä etsit?" Vetää poika savukettaan silmiä siristellen.

"En tiedä hänen nimeä, mutta hänellä on mustat hiukset vedettynä taakse, hänellä on ruskeat silmät ja.."

"Hei hei! Sä taidat tarkoittaa Mysterious Z:tä" Havahtuu poika. Onpas kyllä jännä nimi, mutta alku pitää paikkansa. Hän on kyllä salaperäinen. Yllätyn, miten huonoista vihjeistäni voi jo päätellä tiettyä henkilöä. Näyttävästi äällä seudullaa tunnetaan toisensa. Nyökkään pienesti.

"Jaahas...noh tästä jatkat kolmen talon ohi ja käänny oikealle. Siellä hän asustelee."

Jatkan matkaani. Ohitan kolme vanhaa taloa ja käännyn oikealle. Näen vanhan talon, jossa ikkunat ovat rikkoutuneet ja seinät spreijattuna. Astelen pienin askelin ovelle. Pelkoni vie mieleni, mutta uteliasuuteni on siltikin tallella.

Huomaan oven olevan raollaan. Kuuntelen hetkisen aikaa oven takaa mahdollisia ääniä. Ei kuulu ääniä. Raotan ovea ja ovi päästää pienen inauksen. Hätkähdän ja katson ympärilleni. Kukaa ei ole katsomassa puuhiani onneksi. Astun sisälle varovasti alahuulta purren.

Talo on pimeä, mutta kuu valaisee talon sisälle. Lattia narisee välillä jalkojeni alla. Katson järkyttyneenä talon tiloja. Kaikki on hajalla täällä. Ei täällä voi asua. Tänne paleltuu säiden kylmetessä, ja mitä elukoita täällä pyörisi. 

Huomaan käytävän päässä oven raollaan. Huoneesta valaisee kuun valo oven reunoista. Kosken seiniä sormenpäilläni varovasti, kun kävelen ovea kohti. En kuule mitään sieltä. Avaan oven ja näen huoneessa kyseisen henkilön, jota olen etsinyt. Hän makaa selällään likaisella ja ohuisella patjalla silmät suljettuna. Ihan kuin hänet olisi heitetty maahan ja jäänyt asentoon kuin nukke. Onko hän kuollut? Näen, kuinka hänen rintakehä ja toinen käsivarrensa on tatuoitu. Hänen kasvonsa on turmettu.

Hänet on vietävä lääkäriin, mutta lähistöllä ei ole lähintä sairaalaa. En minä voi jättää häntä tänne. Hiippailen varovasti hänen luokse ja kyykistyn hänen vierelle. Huomaan hänen hengittävän rauhallisesti. Huokaisen hiljaa helpotuksesta ettei hän ole kuollut. Miten hän pystyy nukkua tälläisellä seudulla? Hänen hiuksensa harottaa kasvoillaansa. Näen hänen oikeassa kyljessä pelikortin, jossa lukee jotakin. Nostan käteni hänen rintakehän ylle ja hiljaa kosketan hänen tatuontia. Yhtäkkiä hänen silmänsä aukeavat salaman nopeasti ja tarrautuu ranteestani kiinni. Säihkähdän, mutta en ala kirkua. Nousen nopeasti ylös riehtoien käteni ja vetäydyn kauemmaksi. Mitä minulle käy nyt?