Contact

osa 10

Tunnen lämpöiset kädet vyötärölläni. Tunnen, kuinka hän hengittää lämpöistä ilmaa päälleni. Tunnen hänen rintakehänsä. Tunnen pääni päällä hänen leukansa. Sivellän sormellani hänen kämmenselkää katsellen ulos. Harmaat pilvet ovat peittäneet taivaan. Pienet sadepisarat hakkaavat ikkunaani. Voin jo kuvitelle pienten sadepisaroiden äänen. Sade tuo mieleen eilisen.

Saden keskellä, katse molemmissa ja se suudelma. Onko tämä totta tai kuvittelenko kaiken? Tämä mysteerinen mies, jonka nimen sai tietää olevan Zayn, oliko se johdanto, että hakisin hänet pimeältä puolelta valoisalle puolelle. Taitaa olla.

Miten Ella on mieltä tästä? Hän on jo valmiiksi vastaan Zayniä. Hänen mielestä Zayn tuo, vaan harmeja ja särkee sydämmeni. En tiedä mistä hän puhuu. Hän arvio Zaynin ulkopuolelta. Hän ei tiedä, minkä luonteinen Zayn on.

Pudistan päätäni vähäsen ja ajattelen positiivisia asioita. Suljen silmäni ja uppoudun syvemmälle Zaynin syleilyyn. Hiljaisuuden keskellä puhelin alkaa soida. Avaan silmäni ja päästän Zaynin takaani. Hän hyppää sängystä ja lähtee huoneestani. Nojahdan sänkyni selustalle ja katsellen huonettani. Hetken päästä Zayn ilmestyy oven raolle.

"Kuka oli?"Kysyn pieni hymy huulillani nousten sängystä, astelen Zaynin luokse ja kiedon käteni hänen niskansa taakse.

"Max." Kietoo hän kätensä lantiolleni.

"Mitä hän?" Kysyn katsellen häntä.

"Hän halusi, että lähtisin sen kanssa parille oluelle."

"Okei, älä viivy kauaa." Katselen häntä. Hän naurahtaa pienesti ja suutelee minua. Rakastan hänen oikeaa nauruansa. Se saa minun oloni paremmaksi. Päästän otteestani ja Zayn lähtee ovesta. Huokaisen raskaasti. Mitä nyt teen? kävelen huoneessani ympyrää ja pysähdyn ikkunan luokse. Kunpa sade lakkaisi ja aurinko paistaisi. Pystyisin mennä skeittaamaan ja muuta tekemään.

Yhtäkkiä kuulen puhelimeni soivan. Varmaan Zayn. Hän varmaan unohti jotakin tai mainita. Kävelen keittiöön ja nappaan puhelimeni. Vilkaisen soittajan. Jesse. Mitä hänellä on asiaa? Painan vihreää nappulaa ja laitan puhelimen korvalleni.

"Hei, Jesse!" Vastaan puheluun.

"Hei! Miten menee?" Kysyy Jesse pirteänä.

"Ihan hyvin! Entäs sinulla?" Kysyn samalla, kun aukaisen jääkaapin.

"Ihan hyvää myös!" Naurahtaa Jesse ja jatkaa:"Mä mietin, että voitaisko mennä elokuviin tänään."

"Juu mennään vaan! Tuleeko Ella mukaan? " kysyn samalla, kun nappaan jääkaapista vadelman makuisen vesipullon ja suljen oven.

"Juu tulee. Nähään varttia vailla kahdeksan poppari koneella." Sanoo Jesse ja lopettaa puhelun. Otan puhelimen pois korvan juurelta ja aukaisen vesipullon. Täällä kaupungissa on paljon elokuvateattereita, mutta käymme aina yhdessä teatterissa. Siellä olemme käyneet yhdessä paljon ja mieleen tulee paljon muistoja.

Hörppään pullosta ja vilkaisen kelloa. Se on kohta kuusi. Minun täytyy alkaa valmistaitua ja suunnata teatteriin. Hörppään pullosta, suljen sen ja laitan sen takaisin kaappiin. Astelen huoneeseeni ja avaan kaappini. Se pursuaa vaatteita, että hukun niihin. Nappaan kaapista jalkaani mustat farkut ja käärin lahkeita vähäsen. Laitan jalkaan valkoiset nilkkasukat ja vedän päälleni farkkupuseron ja napitan napit kiinni. Ängen jalkaani valkoiset conversit ja meikkaan itseni kevyesti. Vilkaisen itseäni peilistä ja pörröitän hieman kädelläni hiuksiani. Otan puhelimeni matkaani ja lähden ovesta ulos.

Kävelen portaat alas ja kävelen läheisemmälle bussipysäkille. Vilkaisen puhelinta, joka näyttää viittä vailla kuusi. On vielä aikaa. Kyllä Jesse ja Ella jaksavat odottaa minua. Parin minsan odotuksen jälkeen tuttu bussi pysähtyy. Nousen kyytiin ja näytän kortin. Istahdan vapaalle paikalle ja katselen ulos. Linkussa ei ole pahemmin ihmisiä kuin muutamia nuoria. Mutta Zayn, hän pelasti henkeni. Olen siitä ikuisesti kiitollinen hänelle. Mutta miksi hän jätti minut kylmyyteen ja lähti paikalta pois? En tiedä tuleeko koskaan tietämään, mutta tiedän ainaskin, että hän välittää minusta. Ja minä hänestä.