Pakkaskukkia

2. Vuoden ensimmäinen juhla

Lily oli helpottunut, kun junamatka viimein loppui ja he pääsivät Tylypahkan seinien sisälle. Hän jätti matkatavaransa ja lähti ystäviensä kanssa kohti Suurta Salia, joka oli täynnä väkeä. He istuivat tavanomaisille paikoilleen pitkän pöydän päähän lähelle opettajien pöytää. Lily silmäili nopeasti opettajien pöydän läpi, mutta muutoksia ei näyttänyt olevan. Pimeyden voimilta suojautumisen opettajaa lukuunottamatta, Lily tajusi sitten hymyillen. Hän ravisti päätään itsekseen. Kertaakaan viimeisten seitsemän vuoden aikana heillä ei ollut ollut samaa PVS-opettajaa peräkkäin kahtena vuonna. Siinä työssä oli jotakin epäonnista. Tai sitten se oli perinne, Lily arveli. Hän vilkaisi Dumbledorea ja näki vanhan velhon katsovan häneen pilke silmissään.

"Evans, sinä olet kaunistunut entisestään kesän aikana!" Lily kuuli äänen takaansa ja sulki tuskastuneena silmänsä.

"Pää kiinni, Sirius", sanoi toinen ääni.

Tämän Lily olisi tuntenut unissaankin. Kyseessä oli James Potter.

"Etkö sinä muista, että Evans inhoaa meitä?" jatkoi Remus Lupin, kolmas hankaluuksienaiheuttaja, mutta hänen äänensä oli hyväntahtoinen ja kiusoitteleva.

Lily kääntyi ympäri penkillään ja katsoi kolmea - ei, neljää - Kelmiä, joista neljäs tosin piileskeli muiden selän takana näyttäen paljon hiirimäisemmältä kuin edellisenä vuonna.

"Mitä sinä haluat, Black?" Lily kysyi tylysti.

Sirius väläytti hänelle kuuluisan hymynsä, joka hurmasi useimmat Tylypahkan tytöistä.

"Ajattelin vain tervehtiä, Evans. Anteeksi epäasiallinen huomautukseni. En vain voinut olla huomaamatta miten paljon olet muuttunut eduksesi kesän aikana."

"Väitätkö sinä muka ettei Lily aikaisemmin näyttänyt hyvältä?" kysyi Arianna teeskennellyn loukkaantuneella äänellä ja näytti siltä että yritti olla näyttämättä flirttailevalta.

Lily pyöräytti silmiään ja kääntyi selin neljään Kelmiin. Kelmit eivät kuitenkaan jättäneet heitä rauhaan.

"Lily, minä halusin vain muistuttaa että McGarmiwa haluaa nähdä meidät työhuoneessaan huomenna. Kello seitsemän", James ilmoitti.

Lily kohotti kulmiaan. "Mitä sinä nyt jo olet ehtinyt tekemään?"

"Paljonkin, itse asiassa - me värjäsimme Kalkaros-rakkaan hiukset punaiseksi, tai itseasiassa Sirius teki niin - mutta tässä tapauksessa kyse on kyllä siitä, että McGarmiwa haluaa antaa meille joitakin ohjeita johtajapoika ja -tyttöjuttuja varten", James selitti ja onnistui jotenkin kuulostamaan melkein asialliselta.

Lily nyökkäsi lyhyesti. Hänen huomionsa kuitenkin irtautui Kelmeistä, kun McGarmiwa johdatti uudet ensiluokkalaiset saliin.

"On jo aikakin", hän kuuli Siriuksen mutisevan. "Minä kuolen nälkään."

"Sinä söit jätesäkillisen suklaasammakoita junamatkalla", Remus sihahti tuskastuneesti.

"Ainakin minä olen mies", Sirius puolusteli.

Lilyn epäonneksi Kelmit olivat istuneet heidän lähettyvilleen. Hän päätti olla huomioimatta heitä ja niitä lemmensairaita katseita, joita James loi häneen aina kun mahdollista. Hän ei voinut ymmärtää, miksi James ei vain jättänyt häntä rauhaan - miksi James ei voinut tajuta, että häntä ei kiinnostanut...

Lajitteluseremonia alkoi ja repi hänen huomionsa irti James Potterista. Hän kuunteli puolella korvalla tulevien ensiluokkalaisten nimiä ja taputti hajamielisesti aina kun joku lajiteltiin Rohkelikkoon. Hän ei tuntenut nimeltä ketään uusista ensiluokkalaisista ja hänen ajatuksensa harhailivat kaiken aikaa aivan muissa asioissa.