Star Wars; Pimeyden polku

Luku. 52

             - Hyvä on.. Annan sinulle toisen tilaisuuden.. Mutta ei enään valheita, ok? sanoin ja Ren hymyili minulle lempeästi. - Selvä, ei enään valheita. hän sanoi ja halasi minua. Suljin silmäni ja huokaisin syvään.- Pysy vain tässä lähelläni.. Ren jatkoi ja hätkähdin hieman hänen suloisista sanoistaan. Irrottauduin halauksesta ja hymyilin hänelle ilkikurisesti. - Muistathan mitä sinulle pari vuotta sitten sanoin? Lupasin pysyä rinnallasi loppuun saakka. sanoin ja Ren hymähti hieman. -Totta kai. hän sanoi ja nojauduin lähemmäs häntä. Suukotin häntä kevyesti poskelle. 
- Minäkin välitän sinusta. sanoin ja Ren katsoi minuun yllättyneenä. - Välität, vai jotain muutakin? hän kysyi yhtäkiä ja punastuin. - Mi-mistä oikein puhut.. sopersin naama punaisena ja käänsin katseeni poispäin hänestä kohti lumisia vuoria. - Katso minua silmiin. Ren sanoi ja tottelin hetken epäröityäni. Silloin Ren suuteli minua kevyesti ja tiesin että punastuin vain enemmän. - Mi-mitä t-tuo oli..? änkytin ja Ren naurahti. - Vastaa nyt kysymykseeni. hän sanoi ja mietin hetken.
Haluan sanoa sen.. Mutten osaa...En uskalla..
Katsoin Renin tummiin silmiin ja tunsin käsieni tärisevän.
Pystyn siihen..! 
- Minä.. Minäkin rakastan sinua.. kuiskasin lopulta ja katsoin maata kohti.- Tuon halusinkin kuulla. Ren sanoi hymyillen ja silloin muistin Hanaren sekä Ronin. - Voimmeko haudata heidät..? kysyin varovaisesti ja katsoin Hanaren sekä Ronin ruumiita päin. - No, jos haluat. REn myöntyi ja halasin häntä. - Tule, mennään. Käydään hakemassa pari sotilasta kantamaan heidät. sanoin ja tartuin Reniä kädestä. Hän vain hymyili,ja kävelimme takaisin tukikohtaa kohti. Kaunis auringon nousu valaisi tietämme..

.