Star Wars; Pimeyden polku

Luku. 43

           Kävelin metsässä vailla päämäärää, tai paikkaa minne mennä. En tuntenut nälkää, janoa tai väsymystä. Tuntui kuin olisin kuollut..
           Jonkun ajan kuluttua istuin puun juureen ja suljin silmäni. Haluan pois täältä.. Haluan palata takaisin oikeaan maailmaan.. Renin kasvot palasivat jälleen mieleeni. Haluan nähdä hänet... ajattelin ja kyyneleet valuivat noroina poskilleni. Kuinka kauan olin jo ollut poissa? Päiviä? Viikkoja? Minulla ei ollut aavistustakaan.. Tuntui kuin olisi mennyt jo vuosi kun olin nähnyt REnin viimeksi.. Yritin nukahtaa, toivoen herätessäni löytäväni itseni Ritarikunnan luota.. Ja lopulta uni vei minut mukanaan..

.
        Renin nk

      Käveleskelin tukikohtani käytävillä. Haavani olivat jo parantuneet. Mutta raivo yhä poltteli sisälläni. Olin nähnyt näyn juuri kun Hanare oli hyökkäämässä ja Ava oli mennyt eteen.. Olimme poistuneet planeetalta ja palanneet takaisin tänne mutta.. Ava ei ollut yhäkään herännyt. Kävelin sairaalaosastolle Avan huoneeseen ja näin hänet makaamassa sängyllä. - Anteeksi herra, minulla olisi ilmoitettavaa Neiti Fettistä. lääkäri sanoi takaani. Käännyin ympäri ja katsoin häneen tiukasti. - Niin? kysyin ja lääkäri katsoi minuun pahoillaan. - Ikävä kyllä minun ilmoitettava... Hän on ollut melkein kuukauden koomassa.. Kylkeen sattunut isku oli paha paikka, ja vaikka saimme sen hoidettua.. lääkäri takeili ja ahdistus kuristi kurkkuani. -Niin? Jatka. kehotin mutta valmistauduin pahimpaan. - Hän.. Ei ehkä enään herää.. Lääkäri sanoi ja raivo kuohahti sisälläni. - Totta kai hän herää!! huusin vihaisena. 
Hänen on pakko...
- Se on totuus. Usko se. Lääkäri sanoi tyynenä ja silloin viskasin tavarat alas pöydältä raivoissani. - Älä valehtele.. kuiskasin ja lähdin huoneesta. Kaikki tuntui vain hajoavan käsiin.. ajattelin ja kävelin huoneeseeni. Rojahdin sängylle ja suljin silmäni. Näi jälleen Avan hymyilevät kasvot. Puristin käteni nyrkkiin. Suru kuristi kurkkuani.
Miksi hän saa minut tuntemaan näin..?