Star Wars; Pimeyden polku

Luku. 11

      Suljin silmäni valmiina iskuun. Mutta sitä ei tullutkaan ja avasin silmäni. Ren seisoi edessäni valosapeli esillä, hän oli torjunut iskun. Näin kun hän tappoi ampujan ja tuli luokseni. - Oletko kunnossa? hän kysyi ja olin erottavani hänen äänessään huolestuneisuutta. - Minä... änkytin ja huomasin kyynelieni valuvan poskilleni yhä. Ren tarttui minua kädestä ja vei taistelun reunamille. - Pysy tässä. Tulen takaisin pian. Ren sanoi ja juoksi taisteluun. Jäin seisomaan aloilleni ja katselin taistelua. Muiden kuolemaa... Näin kun kaikki tappoivat toisiaan selvitäkseen itse... Yhtäkkiä kuulin kun joku kutsui minua..

- Ava!? 
Käänsin päätäni ja näin Polin sekä Kenraali Leian. -Te..kuiskasin järkyttyneenä ja astui askeleen taaksepäin. - Ava! Voit tulla mukaamme! Pol huusi iloisena mutta pudistin päätäni. En voi.. Kaiken sen jälkeen mitä olette tehneet minulle... - En voi... kuiskasin surullisena. -Mikset muka? Voit tulla mukaamme, ja lähdemme täältä! Viemme sinut kotiin! Leia sanoi rauhallisesti. - Ava! Älä kuuntele heitä! He pettivät sinut! kuulin Renin äänen takaani ja käännyin ympäri. - Ben.. Lei sanoi hiljaa. - En ole Ben enään... Ren sanoi vihaisesti. Peräännyin seinää vasten peloissani. Näin kun Pol veti pistoolinsa esiin ja katsoi Reniä murhaavasti. - Ava.. Palaa luoksemme! Leia pyysi ja katsoi minua anovasti. - Ava.. Minä opetan sinulle voiman mahdin.. Ja voit toteuttaa isäsi viimeisen toiveen! Ren huusi ja katsoi minua maskinsa takaa. Minua pelotti ja nojasin seinään. Mitä teen..? Palaisinko Vastarintaan joka vei muistoni, mutta kasvatti minut..? Vai pysyisin Renin rinnalla Ritarikunnassa, jota vastaan olin taistellut elämäni ajan. Mutta joka kertoi minulle totuuden. Kyyneleet valuivat poskillenija avasin suuni.
- Minä...