Star Wars; Pimeyden polku

Luku. 29

                Lunta satoi synkässä metsässä kun kaksi valomiekkaa taistelivat voitosta. Punainen ja vihreä.. Vihreä miekka viilsi toista hahmoa rintakehään..  Pomppasin pystyyn. Käteni tärisivät ja vilkuilin ympärilleni pelokkaana. Näin vain Emilyn nukkuvan omassa sängyssään rauhallisesti ja aamuauringon valon kajastavan ikkunasta sisään, luoden häilyviä varjoja puiselle lattialle. Nousin huokaisten seisomaan ja kävelin hiljaa käytävälle. Olin nähnyt tuota samaa näkyä jo kaksi kuukautta, enkä vieläkään tiedä mitä se tarkoittaa.. Kävelin vessaan ja menin suihkuun. Kylmä vesi valui vartaloani pitkin laattalattialle. Pesin hiukseni sekä vartaloni ja otin pyyhkeen. Lähdin vessasta makuuhuoneeseen,mutta Emily ei ollut enään siellä. Hän varmaan nousi jo ylös, kellohan on jo 07:12.. ajattelin ja puin vaatteeni ylleni. Astuin käytävälle ja kävelin portaat alas olohuoneeseen. - HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!! Emily huusi iloisena ja halasi minua tiukasti. - Emily? Mistä tiesit..? kysyin ällistyneenä. - Mestari kertoi minulle. Mutta kuvittele, täytät tänään kahdeksantoista! Emily sanoi innoissaan ja irrottauduin hänen otteestaan. - Onnea, Olet nyt 18-vuotias. Sara sanoi hymyillen ja säpsähdin. Olen jo aikuinen.. ajattelin ihmeissäni. - Ole hyvä! Tässä sun lahja! Emily sanoi iloisesti ja ojensi minulle laatikon. Avasin sen ja näin kauniin ristikaulakorun. - Kiitos.. sanoin hymyillen ja ripustin sen kaulaani. - Näytät todella kauniilta.. Mustat hiukset kyllä sopisivat sen kanssa.. Sara naurahti hieman ja Emily näytti hoksaavansa jotain. - Odota siinä Ava. Haen yhden jutun. Emily sanoi ja juoksi yläkertaan. 
Pian hän palasi ja laittoi siteen silmilleni. -Emily mitä sinä..? kysyin kun hän laittoi minut tuoliin istumaan. - Anna kun Emily-täti hoitaa.. Emily sanoi ja annoin olla. Ei hän mitään kovin kamalaa voisi tehdä.. Eihän..?

30 minuutin päästä

- Valmista! Emily sanoi ja otti siteen pois silmiltäni. Hän haki peilin ja antoi sen minulle. Henkäisin hämmästyksestä kun näin peilikuvani. Vaaleissa hiuksissani oli taidokkaasti tehty musta liukuvärjäys. - Vau Emily.. Kiitos.. hymyilin ja halasin häntä. - Ole hyvä vain. Muuten Mestari? Emily sanoi ja katsoi Saraan. - No? Sara kysyi yllättyneenä. - Voimmeko pitää vapaapäivän Avan kanssa? Tutkisimme vain ympäristöä ja niin.. Emily pyysi ja Sara mietti hetken ennen kuin vastasi.
- Hyvä on, mutta tulkaa illalla takaisin. 
- Kiitos!! Mennään Ava! Emilys sanoi ja veti minut ulos. Ja lähdimme metsään..

Illalla...

Olimme palanneet Emilyn kanssa vasta iltamyöhään takaisin. Olimme käyneet purossa kahlaamassa, syöneet joitakin hedelmiä, käveleskelemässä metsässä ja kiipeilemässä vuoristossa. - Olen poikki.. huokaisin ja rysähdin sängylle uupuneena. Kello oli jo 00:54.
- Niin mäkin, mutta hauskaa oli. Emily hymyili mennessään sänkyyn. - Niinpä.. myönsin ja haukottelin painaessani pääni tyynyyn. - Öitä. Emily sanoi ja sulki silmänsä. - Öitä.. kuiskasin vajotessani uneen..

Unessa..

Näin jälleen synkän metsän ja huomasin lumen satavan. Tiesin olevani jälleen näyssäni. Näin jälleen kaksi valosapelia, punaisen sekä vihreän. Vihreä miekka viilsi toista hahmoa rintakehään mutta nyt kuulin tuskanhuudon. Ja tunnistin äänen heti...