Star Wars; Pimeyden polku

Luku. 27

        Joku tyttö astui huoneeseen. Tytöllä oli pitkät pähkinänruskeat hiukset ja pyöreät liilat silmät. - Mestari, kuka hän on? tyttö kysyi ja katsoi minuun uteliaana. - Onko sinulla toinenkin oppilas? kysyin yllättyneenä Saralta joka sammutti telkkarin. - On. Hän on Emily, toinen oppilaani. Löysin hänet Naboolta ja otin oppilaakseni. Sara sanoi ja Emily hymyili. - Hauska tavata! hän tervehti iloisesti. - Samoin. sanoin ja hymyilin hieman. Ehkä en olisikaan kovin yksin...

     Renin nk     Kuukauden päästä..

Oli kulunut jo kuukausi Avan lähdöstä mutten ollut vieläkään tottunut ajatukseen.. Pysähdyin huoneeni oven eteen ja vilkaisin Avan entisen huoneen suuntaan. Epäröin hetken mutta lopulta menin hänen huoneeseensa. Huone oli tyhjä lukuun ottamatta pientä laatikkoa sängyn päällä. Istuin sängylle ja avasin puisen laatikon varovaisesti. Sisällä oli tumma tikari jota koristi liila kivi. Silloin muistin, Ava osti tämän Shizenin tehtävän aikaan parisen kuukautta sitten. Laatikossa oli myös pieni paperi ja avasin sen.  " Kylo Renille, kiitos opetuksestasi. Lupaan palata kun olen oppinut tulen taidon.  Ava " paperissa luki. Taittelin paperin ja nousin seisomaan. Vein laatikon huoneeseeni ja menin ulos. Katselin tähtitaivasta. Silloin näin tähdenlennon. Niin.. Mehän tapaamme vielä, Ava.. ajattelin ja katsoin kun tahdenlento katosi muiden tähtien sekaan...

Avan nk

Olin ollut Saran opissa jo kuukauden ja olin ystävystynyt Emilyn kanssa. Kello oli 00:43 ja olimme menossa nukkumaan. Nukun Emilyn kanssa samassa huoneessa. Ajattelin Reniä.. Mitenköhän hän pärjää? Ja onko Vastarinta hyökännyt? Huokaisin syvään ja hautasin kasvoni tyynyyni. - Ajattelet Reniä. Emily sanoi vieressäni ja nostin katseeni. - Mi-mistä tiesit? kysyin ällistyneenä ja Emily naurahti keveästi lyhdyn valossa. - Huokailet aina noin kun ajattelet häntä! Kaikki sen huomaa. Emily sanoi hymyillen ilkikurisesti. - Ka-kaikkiko? kysyin posket punaisina. - Ikävöit häntä eikö totta? Emily kysyi ja jähmetyin. - Joo.. sanoin hiljaa. - Ymmärrän tunteen.. Minun isoveljeni lähti kotoa kun olin pieni.. Mutta tiedätkö mitä hän sanoi ennen lähtöään? Emily kysyi ja katsoi minuun liilat silmät loistaen. - No? kysyin odottavasti. Emily hymyili hieman.
- Tapahtui mitä tahansa, meitä yhdistää aina samat tähdet. Vaikka hän olisi toisella puolella galaksia, samat tähdet ovat aina taivaalla. Niin hän aina sanoi. Ja uskon että sama asia pätee sinuun sekä Reniin. Vaikka olette kaukana toisistanne, tähdet yhdistävät teitä silti. hän sanoi ja hymyili minulle. Hymyilin takaisin. - Kiitos.. sanoin ja nousin seisomaan. Katsoin ikkunasta ulos kauniille tähtitaivaalle ja näin tähdenlennon. Niin, ehkä Ren katselee juuri näitä samoja tähtiä...

.
// Sori kun tullut näin tylsiä osia.. Teen välillä sitten pitkiä aikahyppyjä, esim. saatan hypätä pari kuukautta eteenpäin joissakin luvuissa. Yritän jatkaa mahdollisimman pian. Toivottavasti piditte! //