Star Wars; Pimeyden polku

Luku. 34

Juoksin metsässä niin lujaa kuin pääsin. Kiidin lumisten hankien poikki sekä risujen ja varpujen. Paluustani oli nyt kaksi viikkoa ja haavani olivat jo kutakuinkin parantuneet. Pysähdyin suuren tammen viereen ja jalkani liukuivat jäisellä maalla. Hengitin nopeasti ja tunsin sykkeeni nousevan. - Aika hyvin. 2 minuuttia ja 35 sekunttia. Ren sanoi ja piti sekunttikelloa kädessään. - No, paremmin kuin viimeksi.. naurahdin saadessani hengen kulkemaan. - Totta. Ren myönsi ja silloin alkoi sataa lunta. - harjoitukset olivat sitten tässä. hän jatkoi ja lähti kävelemään kohti päärakennusta. Seurasin häntä mutta yhtäkkiä liukastuin jäällä. Suljin silmäni valmistuakseni iskuun. Meinasin kaatua mutta tunsin lämpimän käden selkäni takana. Avasin silmäni ja katsoin Renin tummiin silmiin. Hän auttoi minut taas seisomaan. - Kiitos.. sanoin ja hymyilin hänelle. - Ole varovaisempi. Ren sanoi ja jatkoi kävelyä. Huokaisin syvään ja seurasin häntä sisälle. Kävelin hiljaa huoneeseeni ja istuin sängylleni. Jostain syystä kurkkuani kuristi ja kyyneleet valuivat poskilleni. Käteni tärisivät ja minulla oli kylmä. Rintakehääni sattui ja jalkojani pisteli. suljin silmäni ja näin Renin jäisen katseen mielessäni.
Miksi...? ajattelin surullisena... Miksi hänestä oli tullut niin kylmä..?

- Sir, olemme löytäneet heidät. nuori maskiin pukeutunut mies kumartui hämärässä huoneessa olevan mustan hahmon edessä. - Loistavaa komentaja. Anna koordinaatit minulle. hahmo käski ja mies antoi läjän papereita. - Voit poistua. hahmo sanoi ja mies kumarsi vielä kerran ennekuin poistui mustien ovien kautta. - Pääset töihin viimeinkin neiti Hanare. hahmo naurahti ja mustahiuksinen nainen astui huoneeseen. - Tietysti, mestari. nainen kumarsi. - Voit nousta. Ja lähde suorittamaan tehtävää heti. Tässä koordinaatit. hahmo sanoi ja ojensi paperit naiselle. Nainen hymyili. - Kyllä mestari.. Lupaan tappaa heidät omin käsin...