Star Wars; Pimeyden polku

Luku. 48

          Kuulin kun oveeni koputettiin ja nousin ylös. Avasin oven ja näin Renin. - Meidän täytyy puhua. hän sanoi ja huokaisin. - Ei kiinnosta. sanoin ja yritin sulkea oven mutta Ren laittoi kätensä eten. - Anna minun edes selittää. hän pyysi ja yllätyin hänen anovasta äänensävystään. - Puheet on jo puhuttu meidän osaltamme. sanoin ja katsoin sivuun surullisena. - Ava, en minä tarkoittanut.. Ren aloitti mutta keskeytin hänet. - Älä. Olet tehnyt jo tarpeeksi. sanoin ja lähdin huoneesta. Kävelin pitkin käytäviä ulos. Menin jälleen sen saman vesiputouksen luo missä olin ennenkin käynyt. Seisoin se edessä ja katsoin virtaavaan veteen tunnekuohujen vallassa. 
Olen vihainen, mutta samaan aikaan myös surullinen.. Miksi hän teki sen..? En ymmärrä..
En vain käsitä..
- Ymmärrän tunteesi.. ääni sanoi ja nostin päätäni. Näin vedessä äitini kuvajaisen ja astuin askeleen eteenpäin. - Äiti.. Miten sinä..? sopersin ja Erin hymyili lämpimästi. - Sinun pitäisi kuunnella häntä. hän sanoi ja silloin sisälläni kuohahti. - Mutta miten?! Hän on valehdellut minulle kokoajan! En vain ymmärrä, miksi hän teki sen!? huusin ja menasin purskahtaa jälleen itkuun. Äitini kuvajainen alkoi jo haalistua. - Juuri siksi sinun pitäisi antaa hänen selittää. Älä tee samaa virhettä minkä minä tein.. hän kuiskasi ennekuin katosi. 
Virhettä? MItä äitini tarkoitti..?
Yhtäkkiä Ren astui puiden seasta. - Miksi teit sen..? Miksi valehtelit..? kysyin häneltä ja näin hänen silmissään oudon välähdyksen.
- Koska minä...