Star Wars; Pimeyden polku

Luku. 5

           Olin Ensimmäisen Ritarikunnan tukikohdan vanhoissa varastoissa. Olin mennyt johonkin huoneeseen ja löytänyt rasian. Siinäoli joitain tavaroita ja selailin niitä. Järkytyin löytäessäni kuvan jossa oli nuori nainen, mies ja tyttö. En mie kuvasta järkyttyny vaan sen takana olevasta tekstistä. - Meidän oma tyttömme, Ava.. luin hiljaa ääneen. Silloin näkymä ympäriltäni muuttui. Seisoin keskeellä taistelua. Lasersäteet sinkoilivat joka suunnasta. Näin Ritarikunnan sotilaita ja Vastarinnan sotureita. Näin kauempana naisen ja tytön jotka yrittivät paeta. Nainen piti kädessään lilaa valosapelia ja torjui lasersäteitä. Juoksin heidän luokseen. Sitten joku kypäräpäinen mies tuli. - Menkää te suojaan. hän sanoi. - Sol, tule sinä myös. Tämä ei ole meidän taistelumme. Nainen sanoi. Sitten tunnistin naisen samaksi joka oli siinä valokuvassa. Oliko tuo nainen äitini...? Sol riisui kypäränsä ja suukotti naista poskelle. - Erin, mene jo suojaan. Lupaan tulla kohta perässä. hän sanoi. -Hyvä on, älä viivyttele. Erin sanoi ja juoksi kauemmas tytön kanssa. Sol ryntäsi taisteluun. Ja Sol on ilmeisesti isäni..? Mutta kesken kaiken Erin sai osuman selkäänsä ja kaatui maahan. - Äiti!! tyttö huusi kauhusta kalpeana. Ja tuo olin minä... kaksitoista vuotta sitten...? Tyttö meni polvillen ja kyyneleet tipahtelivat pisaroina vaalealle hiekalle. - Ava.. Kasva vahvaksi ja kauniiksi viileäjärkiseksi naiseksi.. Älä anna miesten komennella sinua.. Ota valosapelini, ja käytä sitä... oikein... Erin kähisi. Veri valui hänen suupielestään. Hän hymyili ja sulki silmänsä. Tyttö hautasi kasvonsa käsiinsä ja itki. Silloin Sol ryntäsi heidän luokseen. - Erin..? hän kuiskasi mutta sitten joku sotilas juoksi hänen selän taakse. Sol otti pistoolinsa esiin ja ampui sotilasta. Mutta sotilas ampui takaisin. He kaatuivat maahan. - Isiih!! tyttö kiljui kauhuissaan. - Älä luota keneenkään. Voit luottaa vain itseesi... Älä sorru maailman houkutuksiin.. Kosta isin ja äidin puolesta Vastarinnalle... Ava.. Sol kuikasi ja kuoli. Tyttö jäi keskelle taistelua. Sitten joku Vastarinnan sotilas tuli tytön luo. - Täällä on yksi tyttö ja kaksi ruumista. hän huusi. Silloin joku nainen tuli hänen luokseen. Hän näytti tutulta. - Otamme tytön huostaamme. Hänellä ei ole perhettä. nainen sanoi tyynenä. - Selvä kenraali Organa. sotilas sanoi ja tarttui tyttöä olkapäästä. Organa!? Siis Leia Organa...? ajattelin ihmeissäni. - Näpit irti minusta! tyttö kiljui kun sotilas vei hänet pois. Tappoiko Vastarinta vanhempani? Silloin räväytin silmäni auki. Huomasin olevani taas varastossa. Oliko tuo kaikki totta? Onko Vastarinta valehdellut minulle koko ajan??