utu

24 | vapauksia ja vastatunteita

Katsoin häneen odottaen jatkoa lauseelle.

"Mä ymmärrän sun puolen, Levi. Ja Adette pääsee yli. Jäitteks te frendiväleihi kumminki?"

En ollut miettinyt sitäkään. Olin jättänyt hänet, hän oli itkenyt, ja sitten olin lähtenyt. Miten minä olin lähtenyt? Mitä minä olin sanonut? Olinko sanonut mitään? En muistanut.

"Kai me jäätiin, ei kai oo mitää syytä miks ei oltais jääty", selitin.

Unna hyväksyi nyökkäämällä ja oli jo taas aloittamassa uutta lausetta, kunnes Adam avasi suunsa:

"Ootteks te jo valmiita? Ketään ei oikeesti kiinnosta Levin ja Adeten ero, sellasii tapahtuu elämässä joskus, ja tästä varmaa päästään yli ilmanki mitää tukiryhmiä ja terapeutteja."

Tuijotimme kaikki häntä. Hän katsoi meitä kaikkia vuorollaan hämillään ja mietti, miksei hänen lauseensa muka ollut hyväksytty. Kyllä minä sen hyväksyin, halusin pois tästä aiheesta, mutta Unna tuskin pahemmin piti siitä.

"Adam Martin", Unna aloitti ristien kätensä rinnalleen,

"turpa kiinni ja mennään kirjastoon."

Hän kääntyi jo kannoillaan lähteäkseen kävelemään, ja me jouduimme vain hämillämme seuraamaan häntä.

Istuimme kirjastossa jo viiden minuutin päästä. Puhuimme nyt jostain aivan muusta, kuten esimerkiksi Joakimin isoveljen autosta, eikä kukaan tuntunut enää edes muistavan edellistä keskusteluamme.

Sitten aloimme puhua siitä, miksi olimme nelistään. Adam kertoi Meon treffeistä jonkun tytön kanssa, Joakim kertoi Xanderin lähteneen jonnekin Auran ja tämän tyttöystävän kanssa, ja Unna sanoi vain, että Utu oli kotona ilman mitään erityisempiä syitä.

"Se ei halunnu tulla, mä pyysin sitä kyllä. Mä näin sitä eilen", Unna sanoi ja sai minut säpsähtämään.

"Näit sitä eilen?" kysyin vahingossa ja kaikki katsoivat minuun vähän oudoksuvasti.

"Joo, se oli mun luona sillon samaan aikaan ku Adette, miten nii?" Unna sanoi.

Samaan aikaan kuin Adette?

"Ei mitään."

Toivottavasti he eivät muistaisi tuota.

Kun he jatkoivat puhumista, minä olin hiljaa. Utu oli todennäköisesti ollut paikalla silloin, kun Unna oli saanut kuulla minun jättäneen Adeten ja alkanut pommittaa minua viesteillä. Oliko Utu itse halunnut mennä Unnalle avautuakseen minusta, mutta koska Adette oli ollut siellä, hän ei ollut voinut? Eikö se olisi ihan loogista? Olisiko Utu kertonut, jos en olisi sattunut jättämään Adettea juuri eilen?

Tarkoittiko tämä myös sitä, että Utu oli saanut tietää jo ennen sitä kuin kerroin hänelle viestillä? Hän ei muuten vieläkään ollut vastannut. Olin kertonut hänelle myös alkaneeni välittää hänestä aidosti. Miksei hän ollut vastannut? Minä halusin vastauksen. Jotakin. Edes jotakin. Eihän hän voinut nyt jäädä kotiin pakenemaan minulta ja maailmalta ja olla vastaamatta viesteihin!

Minä halusin nähdä hänet, mutta silti en. Hän todennäköisesti vihasi minua taas. Edelleen. Olin avannut mahdollisuudet vastatunteisiin ja pilannut ne heti uudestaan.

Avasin puhelimeni ja menin minun ja Utun keskusteluun. Hän oli lukenut kaikki viestit, muttei ollut vastannut mitään. Kirjoitin hänelle vielä uuden viestin, jospa hän voisi vielä edes yrittää.

minä:
mä ootan edelleen että sä vastaat

Suljin puhelimeni taas ja laitoin sen taskuuni. Unna loi minulle satunnaisen hymyn ja minä tein saman takaisin, ja yritin sitten taas päästä kärryille siitä, mistä puhuttiin.