🌪️
"Vittu täällä on KUUMA", Unna valitti.
"Ehkä mulla on tarpeeks paljon tarpeeks vahvaa aurinkorasvaa",
Xander sanoi,
"ku meiän talo muutenki on kesäsin vuorattu niillä purkeilla ettei mä, äiti ja Aura vaan unohettais kuorruttaa itteämme sillä hemmetin rasvalla", Xander nauroi.
Hengasin heidän kahden, Adamin, Meon ja Joakimin kanssa puistossa. Olimme jotenkin taas päätyneet näkemään kuudestaan niinkuin aina ennen. Aika moni juttu oli täysin samoin.
"Kuin paljon teillä menee rahaa vittu aurinkorasvaan jos teistä kolme neljästä on punapäitä?" Adam kysyi Xanderilta.
"No ihan liian paljon."
Mutta yksi juttu oli taas, joka oli täysin erilainen. Sillä aikaa, kun kaikki muut olivat typeriä omia itsejään, täysin samanlaisia, yhtä tyhmiä ja yhtä villejä kuin aina ennenkin, minä sulkeuduin paljon enemmän. Ja ajattelin Utua.
En voinut lopettaa ajattelemasta häntä, en voinut lopettaa ajattelemasta torstain ja eilisen välistä yötä, tai aamua, jona makoilimme hänen sängyssään piilossa koko maailmalta ja keksin kielikuvia kuin äidinkielenopettaja. Miten hemmetissä sellaisia ajatuksia käskettiin pysymään poissa? Ei se ollut mahdollista.
"Varmaan jonku kolmisen viikkoo", kuului Adamin suusta ja tajusin skipanneeni niin monta lausetta, ettei minulla ollut enää mitään hajua, mistä puhuttiin.
"Pidä toi", Unna kommentoi kaatuen selälleen nurmikolle,
"jos toi on merkki sun rauhottumisesta tyttöjen pyörittämisen suhteen ni luojan kiitos."
Ai me puhuimme Adamin tytöistä? Ei kovin kiinnostava aihe. Keskityin mielummin vaikka siihen, että Joakim pilkkoi voikukkaa ja tahrasi siten kätensä.
"Levi vois sit vaikka lopettaa sen rauhottumisen siinä, koska muuten se pysyy tommosena sisältä kuolleena", Adam sanoi ja potkaisi minua jalkaan.
Mitä ihmettä tapahtuisi, jos kaikki nämä ihmiset tässä saisivat tietää? Se oli ajatus, joka tuntui tosi kaukaiselta. Minä en todellakaan kovin mielelläni lähtenyt keskusteluun minun tyttöasioistani. Niitä ei nyt ollut, ja miten hauskaa olisi nähdä Adamin ilme silloin, jos hän saisi tietää.
Katsoin Xanderiin ja hän nopeasti loi minulle myötätuntoisen ilmeen.
"Mä en oo sisältä kuollut", sanoin.
"No kyllä helvetissä olet", Adam väitti vastaan.
Voi, tietäisipä hän vain. Olin pääni sisällä kaikkea muuta kuin sisältä kuollut, tai siltä minusta tuntui. Minusta tuntui vihdoin elävältä, ja se kaikki johtui Utusta.
Minua alkoi naurattaa.
"Vittu ole hiljaa", sanoin ja potkaisin nyt Adamia kostoksi hänen ensimmäisestä potkustaan.
"No nyt sä näytät siltä ku sulla ois jotai piiloteltavaa", hän sanoi todennäkösesti vähän sisältä panikoivaan hymyyn kääntyneestä ilmeestäni.
Mitäköhän kaikkia osasia minun piiloteltavista asioistani hän tarkoitti? Hymyilin vahingossa edelleen, voi hemmetti.
"Mä oon sanonu, et Levillä on varmasti joku uus, ku se ei oo ollu Adetesta allapäin", Unna selitti.
Tämä oli varmaan ainoa asia ikinä, jossa Unna oli aivan pihalla minun suhteeni.
"No mitä mitä, oikeesti?" Meo innostui.
"Ootsä bongannu uuden mimmin?" Adam kysyi.
Minä en halunnut puhua tästä, minä en halunnut, ei, lopettakaa.
YOU ARE READING
utu
Romance"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen f...
