utu

32 | siihen se jääki

🌪️
Utu laski painonsa takaisin koko jalkapohjilleen edessäni. Sydämeni otti spurtin. En ollut ihan varma, olinko valmis tapaamaan Utun äitiä ja taloudenhoitajaa ja mitä lie kahvilan pitäjää. Minä tiesin hänen kertovan, olin antanut hänelle luvan. Olin vielä valmistellutkin itseni siihen, että kun tulisin tänne, hän olisi kertonut. Minua jännitti silti astua eteiseen.

"Ne on keittiössä, mut me voidaan kyllä mennä suoraan mun huoneeseen, jos sä haluat", hän sanoi saatuani tennarit pois jaloistani.

"Ei ku kyl mä voin niille näyttäytyä", minä sanoin ja loin Utulle hymyn.

Hän hymyili minulle takaisin niin suloisesti, että halusin pyörtyä siihen paikkaan.

Otimme maailman ainakin melkein pisimpien sekuntien aikana ne muutamat askeleet, jotka alakäytävällä tarvittiin päästäksemme keittiöön. Utu käveli askeleen minua edellä ja nojautui ovenkarmiin, ja kaikkien kolmen naisen katseet kääntyivät häneen.

"Tässä on Levi", Utu sanoi ja hymyillen kääntyi katsomaan minua, kun tulin hänen vierelleen.

Nyt kaikki katsoivat minua. Minä en oikein tiennyt, miten minun olisi pitänyt seistä tai mihin minun olisi pitänyt katsoa tai mitä minun olisi pitänyt sanoa tai miten minun olisi pitänyt käyttäytyä, joten näytin vain mahdollisimman tyhmältä ja yritin hymyillä tai jotain sinne päin.

"Moi, Levi", sanoi brunette nainen, jonka oletin olevan Tina.

Hän hymyili ystävällisesti, kuten kaikki muutkin. Yritin parhaani hymyillä hänelle takaisin.

"Hei vaan", vanhin nainen, jota sitten taas oletin Evaksi, tervehti.

Yritin hänellekin vastata jonkintapaisella hymyllä.

"Toivottavasti sä pidät hyvää huolta Utusta", nainen, jolla oli Utun hymy, sanoi ja naurahti sitten.

Hymähdin takaisin Utun äidille jotakin:

"Mä yritän parhaani."

Utu naurahti ja pörrötti minun tukkaani.

"Kyl se hoitaa sen, älä äiti huoli", hän sanoi ja olisin ihan oikeasti voinut pyörtyä vaikka heti sille, miten ihana hän oli ja miten ihana hänen perheensä oli ja kaikkea ihanaa.

"No hyvä. Kertokaa toki jos te tarviitte jotain", Utun äiti sanoi.

"En mä usko, mut kiitos", Utu vastasi, mutta hänen äitinsä vielä varmisti:

"Ette ees ruokaa?"

"Tai kondomeja?" Tina lisäsi ja kaikki tirskahtivat.

"Tina!"

"Joo kiitti me mennään nyt", Utu sanoi, tarttui minua kädestä, ja lähdimme kohti portaita.

Ensimmäisellä tasanteella hän sanoi:

"Se meni hyvin."

Minä hymähdin.

"Nii meni. Sun perhe on ihana."

Utu hymyili minulle noustessamme portaat yläkäytävälle.

"Niin se on. Sä voit aina tuntee ittes tervetulleeks tänne", hän sanoi avatessaan huoneensa oven.

Menimme sisään ja suljin sen hänen puolestaan. Suutelin häntä. Silitin hänen poskiaan. Omiani melkein särki hymyilystä.

Juttelimme hänen huoneessaan monta tuntia, ja kun jossain vaiheessa Tina kävi koputtelemassa huoneen oveen, Utu kertoi hänelle minun jäävän yöksi.

Joskus kahden aikaan yöllä me menimme hakemaan syötävää. Yritimme olla mahdollisimman hiljaa. Utu kertoi, että Tinan huone oli yksi yläkäytävän makuuhuoneista, mutta hänen äitinsä ja Eva nukkuivat alakerrassa toisella käytävällä, jolla en edes koskaan ollut käynyt.