☁️
Levi oli ehkä vetänyt jäätävät kännit, Levi oli ehkä jäänyt selvinpäin, Levi oli ehkä kuuluttanut kaiken koko maailmalle, Levi oli ehkä ollut ihan hiljaa, Levi oli ehkä sammunut jonnekin ojaan, Levi oli ehkä löytänyt tiensä kotiin. Mistä minä voisin tietää!
"Breaking news, kukaan mun kavereista ei kuollu viimeyönä", Unna sanoi.
Hän selasi puhelintaan maatessaan vierelläni sängyllä, jota emme olleet jaksaneet pedata. Meillä oli edelleen yöpaidat, vaikka kello oli jo kaksitoista ja menisimme kohta syömään lounasta.
"Onks lisätietoja?" kysyin.
En minä tiennyt, miksi kysyin. Kai minä halusin tietää, mitä Levi oli tehnyt. En uskaltanut kysyä häneltä itseltään, en vielä. Minä en vieläkään ollut perillä siitä, mikä se torstain vahva reaktioni oli ollut.
"Adam on Siirin kans Adamilla, talo ihan läävä mut kaikki elossa. Umm, Xander ei ollu koko bileissä ja Meo on kotona nukkumassa."
Hän selasi viestejä alaspäin.
"Ja Levi oli sammunu aamuyöstä, se on nyt Joakimilla."
Hän oli tainnut vetää oikein kunnolla. Mitä lupauksia siitä, että hän odottaisi kahdeksantoista täyttämiseen asti hän olikaan tehnyt? Hänellä oli kai oikeus olla rikki, minä olin pyytänyt häntä olemaan vastaamatta viestiini ja kaikkea. Sanonut, etten luottanut. Mutta kannattiko hukkua alkoholiin? Tuskin.
Unna sulki puhelimensa.
"Mitä sulle kuuluu nyt?" hän käänsi katseensa minuun.
"Mä en tiedä."
Minusta tuntui ihan oudolta. Jotenkin tyhjältä ja tietämättömältä. Se, mitä torstaina oli tapahtunut, oli hämmentänyt minua. Niin, että minulla oli samaan aikaan ikävä Leviä ja samaan aikaan minua melkein pelotti ajatus nähdä hänet.
Outoa, miten menneisyys osasi kummitella. Ihan jokaikinen trauman hiukkanen oli purkautunut ja levinnyt kaikkialle. Minulla oli itkemisen jälkeen ollut kevyt, mutta tyhjä ja tyhmä olo. Sellainen, etten oikein tiennyt, mitä tehdä nyt.
"Aatteliksä puhuu Levin kans?" Unna kysyi.
"Mun pitäis, mutten tiiä uskallanko. Mä en tiiä mitä sanoo sille."
Makoilimme vielä hetken sängyssä ja Unna halasi minua. Minä tarvitsin sitä. Onneksi hän oli siinä.
Nousimme pian ja vaihdoimme vaatteet. Levin huppari oli edelleen minun vaatehuoneessani, erillään minun vaatteistani. Otin sen käsiini. Musta pehmeä kangas tuoksui edelleen ihan häneltä. En tiennyt yhtään, mitä tehdä sille paidalle tai sen omistajalle. Suljin sen laatikkoon ja laitoin päälleni jotain ihan muuta.
Menimme kohta alas syömään. Eva oli tehnyt lasagnea.
"Onks tässä lihaa?" Unna kysyi.
"Ei. Ihan turhaan mä sitä sinne tunkisin, ku tää kasvisversio on paljon parempaa."
Söimme. Sen jälkeen me haimme Unnan tavarat ja lähdimme kävelemään keskustaan, koska oli hyvä sää. Ajattelimme mennä kirjastoon.
"Mitä jos me törmätään Leviin jossain?" Unna kysyi, kun olimme jo kävelleet hetken aikaa.
"Mä en usko, et se kauheen äkkiä ees pääsee sängystä ylös. Ja senki jälkeen se varmaa menee suorinta tietä kotiin. Missä Joakim asuu?" mietin.
"Tässä ihan lähellä, tuolla päin", Unna viittoi juuri sinne, minne olimme olleet menossa.
"No mennäänpä sitten kiertoreittiä", sanoin ja käännyin toiseen suuntaan.
YOU ARE READING
utu
Romance"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen f...
