utu

13 | kukkia, käsiä ja humalaisia paljastuksia

☁️
Kaupunki oli tyhjä, tuskin kovin moni oli kotona juhannusiltana, kello oli ehkä seitsemän, kävelytien asfaltilla makasi liiskaantunut päivänkakkara, ja Unna näytti upealta mustassa kellohameessaan, valkoisessa topissaan, pitkissä sukissaan ja massiivisissa tennareissaan.

"Sen talon pitäis olla jossain täällä", hän sanoi, ja hopeiset rannerenkaat hänen kädessään kilisivät yhteen hänen yrittäessään vetää paksuja kiharoitaan korvan taakse.

"Toi se on."

Hän nappasi minua kädestä kiinni ja nopeutimme vauhtia, kun Unna äkkäsi omakotitalon, johon olimme menossa. Ovella seisoi pari tyyppiä. En tuntenut heitä, mutta olin ehkä nähnyt heidät joskus koulussa. Toisen kädessä oli tupakka ja toisella oli valehtelematta tummimmat silmäpussit, jotka olin hetkeen nähnyt. He näyttivät hieman epäilyttäviltä, mutta kun avonaisesta ovesta tuli Adam Martin, jo kännissä totta kai, ja tuntematon tyttö kainalossaan totta kai, hän veti meidät sisään.

Ihmisiä oli yllättävän paljon. Olisin odottanut, että useammat olisivat menneet juhannukseksi perheidensä mukaan mökeille, mutta eipä kai sitten. Minä ainakin olisin mennyt, jos olisi ollut mökki. Toinen vaihtoehto olisi ollut olla kotona. Mutta silti minä päätin tulla tänne ihmisten kanssa, joista en pitänyt, ja yhden ihmisen kanssa, joka oli ystäväni.

Adam vei meidät muiden luo. Adette roikkui Levin kaulassa, eikä tämä näyttänyt olevan siitä kovin innoissaan. Kun tulimme siihen ja Levi huomasi meidät, hän katsoi minua.

"No, saisko olla jotain juotavaa?" Adam kysyi ja tarttui raskaasti Unnaa olkapäästä.

"Joo ei kiitos, tänään te todellaki tarviitte kaks täysin selvää tyyppiä kotiin pääsemiseen", hän sanoi ottaen Adamin ranteesta kiinni ja siirtäen tämän käden pois.

Adam kohautti hartioitaan ja keskittyi, tai no, keskittyi ja keskittyi, voiko tuossa tilassa muka keskittyä mihinkään, johonkin ihan muuhun, kuten vaikka tämän minulle tuntemattoman vaaleanruskeatukkaisen tytön lääppimiseen.

Adamille oli myös tosi tärkeää juottaa kaikki känniin, ja hän pettyi aina uudestaan, kun Unna ja minä sanoimme ei. Leville sen sijaan maistui, ja Meolle myös, Joakim ja Xanderkin joivat, mutteivat niin paljon. Adette joi kaikkea samaa, mitä Levi, vaikka Levi yritti monta kertaa sanoa hänelle, ettei tämän kannataisi, kunnes he molemmat olivat jo niin humalassa, ettei toiselta onnistunut järkevä lauseen muodostaminen eikä toiselta järkevä lauseen vastaanottaminen.

Minulla alkoi viimeistään vähän liian monen märän kännisuudelman vierestä seuraamisen jälkeen tulla sellainen olo, ettei kenellekään pitäisi juottaa enää yhtään mitään. Yritin katseillani saada Unnan sanomaan asian puolestani, ja lopulta hän huomasi sen.

"Tota, mitä jos me otettais nää pois", hän sanoi ja alkoi ottaa tölkkejä ja mukeja poikien käsistä.

"Hei hei hei hei, anna mun juoda loppuun", Adam sanoi ja melkein kaatui kulauttaessaan viimeiset rippeet suuhunsa tölkkinsä pohjalta.

Unna pyöräytti silmiään, mutta otti tölkin vastaan sitten, kun Adam tämän hänen käsiinsä tunki.

"Heii kaikki, nyt alkaa pullonpyöritys!" minulla ei ollut mitään hajua, kuka huutaja oli, mutta kaikki kiinnittivät häneen huomiota.

Hänkin oli kännissä, mutta sentään hänen puheestaan sai selvää.

"Noni, jotai tapahtuu", Adam sanoi jo ihan innoissaan menossa mukaan, kun Unna vetäisi häntä ja sanoi:

"Must tuntuu että me lähetään nyt. Jos te juotte yhtää enempää ni te kadutte huomenna jonku muunki ku darran takia."

Adam näytti loukkaantuneelta.