utu

loppusanat

Mä en oo varma, puhuuko kukaan niiden wattpad-kirjojen lopussa mitään tälla lailla, mutta mulla on niin paljon sanottavaa, että mun on pakko. Jos mä olen ainoa, joka tekee loppusanoja hemmetti wattpad-kirjoille, ni ainaki nyt rikotaan normeja! Mun lempijuttu.

Tää on ollu matka kuulkaas :D Pahoittelen valmiiks sitä, että tää lopputeksti on pitkä ja mun puheet vaikuttaa varmaan ihan siltä ku oisin kirjoittanu jonku oikeen romaanin, mutta tää on mulle tosi iso juttu

Mä alotin tän kirjottamisen ilman oikeeta suunnitelmaa toukokuussa 2020. Mulla ei oikeesti ole mitään hajua, miten ajattelin pärjätä pelkästään jollain huterilla mielikuvilla hahmoista ja pääaiheesta ja juonenkulusta. Mutta näemmä mä pärjäsin.

Mä en muista, millon mä julkasin ensimmäisen luvun, enkä löydä sitä tietoa mistään, mutta kesän 2020 aikana kuitenkin. Sillon wattpad oli mulle vaan joku random paikka, jonne voi tunkea mun kirjotuksia. En mä uskonu mihinkään oikeeseen, en siihen, että näitä luettaisiin. Mulle oli maailman isoin juttu, että mun nyt jo (onneksi) poistetuilla hevoskirjoilla oli yli tuhat tai kakstuhatta lukukertaa.

Mut yhtäkkiä tätä lukiki joku. Ja joku toinen, ja kolmas, ja nyt teitä on aivan jäätävän paljon??

Mä en muista tarkalleen mun alkuperäistä ideaa, syytä, miks mä lähin tähän. Tää tarina synty, kun sitä kirjotti eteenpäin. Mulla oli monia kohtauksia mun päässä yli vuos ennen ku mä kirjotin ne, ja ne oli kirjoitettava mukaan, mut muuten tää vaan jotenki meni. En mä tiedä.

Mulle tuli tosi tärkeeks se, miten nää hahmot kasvaa. Mun piti nähdä niiden epäonnistuvan ja tajuavan virheensä ja oppivan niistä. Mun piti nähdä Levi taistelemassa itsensä ja kaikkien mahollisten kysymysten kanssa. Mun piti nähdä Utu miettimässä, mikä kannattaa ja voiko luottaa. Mutta lopulta antaa niille onnellinen loppu.

Wattpadista löytyy kirjoja laidasta laitaan. Jotkut on ihan oikeesti laadukkaita ja jotkut on... no, te tiiätte kuitenkin. Mulle itelleni kirjottamisessa on tärkeetä pääasiassa kaks asiaa - se, että mä rakastan sitä ja teen sitä intohimolla ja se, että mä saan sillä vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.

Mä en osaa tyytyä pelkkään pehmeeseen jippii ollaan homoja ja rakastutaan -romanssikirjaan. Mun täytyy aina sanoa mun tekstillä jotain. Siksi mä toivon, että teille on utusta välittyny jotain muutaki ku Levin ja Utun suhde ja sen kröhöm kliseiset kiemurat, koska mun idea oli sanoa jotain.

Mä yritin tällä puuttua yhteen monista patriarkaatin luomista ongelmista meidän yhteiskunnassa. Toksinen maskuliinisuus. Se sanoo, että miesten minkäänlainen 'heikkouden' tai feminiinisyyden näyttäminen ois väärin. Että se jotenki naarmuttais miehisyyttä.

Feministinä mä olen todella kyllästynyt tähän, ja kirjottajana mä käytän mun taitoani puuttuakseni siihen. Mä toivon, että Levin kamppailu itsensä ja minäkuvansa ja maineensa menettämisen kanssa kerto tarvittavan tarinan. Ja miten kaikki vois olla paljon paremmin, jos me muutettais maailmaa. Sillä, mitä Levi ja Utu yhdessä teki, voidaan muuttaa maailmaa. Te kaikki voitte muuttaa maailmaa.

Feminismi puuttuu moneen, me halutaan murskata patriarkaatti. Patriarkaatti onkin lähes kaiken pahan alku ja juuri, ja se synnyttää niin monta ongelmaa. Meidän pitää murtaa se. Piste.

Ja mä tiedän, etten mä ole ykkösihminen puhumaan juuri toksisesta maskuliinisuudesta - mä en ole mies. Lukekaa, katsokaa, kuluttakaa sisältöä tän aiheen tiimoilta ihmisiltä, jotka tietää enemmän kuin mä!

Feminismi on mulle iso ja tärkeä juttu, ja se on niin paljon enemmäin kuin nää palaset tässä kirjassa, valkoisten cismiesten vaikeudet hyväksyä erilaisuutta. Jooko, sivistäkää itseänne feminismistä! Tästäkin kirjasta puuttuu paljon, mitä mä nykyään (huhtikuu 2022) toivoisin olevani tähän laittanut. Feministi ei ole koskaan valmis. Älkää tekään olko.