utu

8 | pieni ja laiha vatsa

"Heiii ja erittäin kovasti tervetuloa", Adam vetäisi minut mukaansa ihmisten keskeltä ennen kuin edes tajusin, että se oli Adam.

Törmäsin juomapöytään saaden kaiken traagisesti huojumaan. Adam repesi tyhmästi ja joi sitten mukistaan.

"Mitä saisi olla?" hän kysyi.

"Sä oot juonu jo ihan vitusti ja nää bileet on tuskin alkanu", huomautin.

Adam ilmeisesti oli tulkinnut senkin jonkinlaisena vastauksena, ja hän alkoi tehdä minulle juomaa. Hänestä tuli kännissä aina tosi typerä, mutta valitettavan hauska ja helposti yli-iloinen. Hän aina puhui kuin olisi ollut illan isäntä, vaikka bileet eivät melkein koskaan edes olleet hänen talossaan.

"No en vitussa ole", hän törkkäsi mukin minun käteeni.

Tuijotin ja heilautin sitä. Mitähän hän oli sinne laittanut?

"Mut sun ois paras juua se, ku se on... Ihan vitun hyvä. Kato ku mä... Eiku siis emmä testannu sitä, ku emmä oo mitää juonu vielä."

Pyöräytin silmiäni ja kulautin juomaa kurkkuuni. Se maistui vähän karvaalta aluksi, mutta oikeastaan se oli ihan hyvää.

"Heiiippa Jokke!" Adam kailotti ja kiersi käsivartensa paikalle tulleen Joakimin niskaan.

Joakim näytti pelästyneeltä. Kukaan muu kuin känni-Adam ei kutsunut häntä Jokeksi. Olisin minäkin pelästynyt.

Meo ja Xander tulivat hetken päästä. Me puhuimme ensin siitä, miten kivaa oli, että koulu oli loppunut, mutta Adamilla meni motivaatio siihen aika nopeasti. Ja kun me muutkin olimme alkaneet juoda, niin meilläkin.

Olimme ottaneet oman spottimme, josta näimme hyvin kaikkialle. Ai hyvin? Me olimme bileissä, ja täällä oli kamalasti ihmisiä, eikä täältä nähnyt oikeasti yhtään mitään. Tanssivia ja humalaisia suudelmia vaihtavia tyyppejä ehkä. Tylsää.

"Tehää jotai jännää hei", ehdotin.

"Mikä on jännää?" Xander kysyi.

"Hei hei hei! Mä tiiän, Adette! Tule tänne", Adam vetäisi vieressä kävelevän bruneten melkein kiinni minuun.

Hätkähdin vähän, mutta okei. Ei valittamista. Hänhän oli oikein nätti. Kivat hiukset ja kasvot ja... tosi kiva.

"Sitä jännää nyt!" Adam huusi.

Adette suuteli minua. Se oli ihan kivaa, ei tuntunut kamalasti miltään. Alkoi tuntua vähän hiprakkaiselta. Tosi hauska sana se muuten! Ja Adeten suuteleminen oli ihan hauskaa. Hän maistui sitruunalta. Tai tuoksui. Tai molempia!

Utu ja Unna ilmaantuivat paikalle ja jouduin hetkeksi lopettamaan, jotta pystyin katsahtamaan heihin päin. Utu näytti siltä kuin hän olisi voinut heti mennä takaisin. No menisi! En minä häntä tänne kaivannut.

Jatkoin taas Adeten suutelemista, kiedoin käden hänen lantiolleen, koskin pehmeää korvaa ja hiuksia. Se oli edelleen ihan kivaa, vaikkei kovin jännää. Ainoa jännä oli se sisällä nouseva tunne alkaa tulla känniin. Se oli juomahumalaa, ei tyttöhumalaa. Sori Adette, mutta minä humalluin nyt mistälie sekoituksesta, jota Adam oli mukiini kaatanut!

Aloin vilkuilla silmieni sulkemisien väleissä, kiinnostiko heitä muita muka oikeasti katsoa tätä todella hauskajännää suutelua. No ei näköjään ainakaan Utua, eikä Unnaa, eikä Xanderiakaan, eikä edes Joakimia, ja jopa Adam näytti kyllästyneeltä.

Erkaannuin. Juomahumalani alkoi käydä päälle. Tuli tosi iloinen ja kevyt olo, minulla oli tosi iloinen olo, mutta katsoin Adettea, eikä se iloisuus kyllä hänestä johtunut. Tyttöhumala ei ollut tämän illan juttu.