Lust is Saturday night; love is Sunday morning

Luku 37. You're the one , to help me get to sleep

Ed Sheeran - Firefly

Eemil:

Kun me ennätysajassa kääriydytään lämpöisen peiton alle iho ihoa vasten, en voi muuta kuin nauttia. Vaikka lentokentällä kuinka paasasin uudesta reissusta, ja etten jaksanut ollenkaan Suomen kevättä, Lauran sängyssä alan tajuamaan, millainen koti-ikävä mulla olikaan ollut. Huoneessa on tuttu tuoksu, valo tulee hatarasti sälekaihtimien välistä tietystä suunnasta, liikenteen ääni kuuluu etäisenä parvekkeen ovelta. Kaikki on tuttua, kodikasta, ja on helppo rentoutua.

****

Kun mä aamulla herään, Laura on jo noussut. Se istuu tupakalla parvekkeella kahvikupin kanssa ja on selkeästi puhelimessa. Istuessani sängyllä nään sen värjöttelevän viltin alla – milloin se tajuaisi alkaa käyttää takkiaan happihyppelyillään?

Haukotellen nousen hakemaan kahvia koneeseen, kerta Laura on sen jo keittänyt. En tiiä kauanko se on jo ollut hereillä, mutta pyykinpesukone laulaa vessassa, joten siitä päätellen hieman pidempäänkin. Jään suosiolla sisälle kahvini kanssa, etten häiritse mimmin puhelua ja kaivan oman puhelimen sohvannurkasta laturista käsiini. Mikaelilta on tullut muutama viesti viikonloppua koskien, olihan Laura lupautunut lähtemään ulos sen kanssa ja luonnollisesti se tarkoitti, että mäkin olin matkassa. Eikä Mikaelilla ollut vieläkään Lauran numeroa. Jos multa kysytään, niin ei se sitä tarttekaan. Äiti on soittanut eilen illalla, kun ollaan jo menty nukkumaan, eikä tietenkään oo laittanut mitään viestiä, mitä sen asia koski. Eihän se koskaan laita.

Mun puhelimen selailu keskeytyy, kun Laura tulee suukottamaan mua. Mimmi on tullut niin hiljaa sisälle, luullen mun varmaan vielä nukkuvan, etten oo tajunnu sen ilmestymistä mun eteen ennen kuin se jo on siinä. Se tuoksuu tupakalta ja kahvilta, kukkasilta ja ties miltä rasvoilta, mitä se ihoonsa tunkee, mutta ennen kaikkea Lauralta. Kaikilla on se selittämätön ominaistuoksu, ja Lauran tuoksu päihittää mennen tullen kaikki muut.

"Huomenta", Laura toivottaa hymyillen ja vastaan sen hymyyn kahvikuppini takaa.

"Huomenta, näköjään oot ollu jo hetken hereillä.." hymähdän takaisin ja suljen silmäni, kun mimmi nostaa kätensä mun hiuksiin. Kuka muka ei tykkäis, kun joku räpeltää sun hiuksia? Ei se oo vaan mimmien ja pitkähiuksisten yksinoikeus.

"Joo, juttelin tossa Nooran kanssa, mennään lounaalle päivällä.." Laura vastaa ja sipaisee mun poskea, kun vetää käden pois mun hiuksista. "Sun hiukset sojottaa miten sattuu, näitkö hyviä unia?"

"Tietenkin, sehän on merkki täydellisistä, kauniista unista?" vitsailen ja juon kahvini loppuun. Yleensä herääminen kestää kauemmin, mutta viime yön unet oli toden totta hyvät ja maittavat unet, eikä eilinen matkustus paina silmäluomia kiinni koko ajan. Laura nauraa mun kiusoittelulla ja pudistelee päätään, täyttäen astianpesukoneen meidän tiskeillä.

"Mitä sä ajattelit tänään? Mä varmaan laitan toisen koneellisen just kuhan toi lakkaa pyörimästä.. Niin ei jää liian pitkäks aikaa kauheeta pyykkivuorta vallotettavaks", se höpisee liikkuessaan ympäri keittiötä. Mä seuraan sen tekemisiä ja lösähdän sohvalle istumaan.

"Varmaan meen käymään himassa, hakee joitain vaatteita.. Ja mutsi oli soittanu, niin sillä on ollu varmaan jotain asiaa. Se ei koskaan laita viestiä perään et oliko ees tärkeetä asiaa vai soittiko se vaikka sen takia, että oonko jo päässy lentokentältä.." huokaan. Laura nyökkäilee mun sanoille, mutta kun kysyn, haluisko se tulla mukaan, sen pään liike muuttuu oitis.

"Mähän sanoin, että nään Nooraa", se selittää.

"No, en sanonu mihin aikaan meen, niin oltais voitu mennä vaik sen jälkeen, ei mul oo mikään kiire.." mä kohautan olkiani, mutta Laura ei vaihda kieltävää vastaustaan.

Mä autan Lauraa laittamaan pyykkiä ja lupaudun vielä heittämään sen kahville Nooran kanssa, ettei sen tarttennut kävellä huonossa säässä pitkään. Me lähdetäänkin melko pian, Lauran selittäessä, että sillä on jo nälkä, kun lomalla tottu syömään niin isoja aamupaloja hotellilla, jolle tänä aamuna syöty omena ei vedä vertoja.

Jätän Lauran kahvilalle, joka ei loppupeleissä oo ees kovinkaan kaukana Lauran kämpältä. Mieleen muistuu viikkoja takaperin tapahtunut kohtaaminen kyseisessä kahvilassa. Silloin, kun ei puhuttu toisillemme. Kun olin jo kuvitellut, etten näkis Lauraa enää. Kun pyyhe oli jo melkein heitettyä kehään. Mutta onneks vaan melkein. Laura suukottaa mun poskea pikaisesti herättäen mut mietteistään ja kiiruhtaa jalkakäytävän yli ovelle, jossa Noora jo odottaa sitä. Heilautan kättäni tytöille ja käännän auton nokan kohti vanhempien taloa. 

//Muutamat edelliset päivitykset on jääneet päivittämättä omaa tyhmyyttäni, joten näin juhannuksen kunniaksi kaksi lukua ulos! Huomenna luvassa lisää. Hyvää juhannusta, olkaa nätisti ja nauttikaa ♥

Sanoja: 649

~demonipinja