Lust is Saturday night; love is Sunday morning

Luku 2. Hold me in your arms

Ed Sheeran - Kiss me

Eemil:

Kun faija on päässy meiän luo ja mun vanhemmat tuijottaa meitä yllättyneen kiinnostuneina, huomaan Lauran valahtaneen kalpeammaksi. Tummatukka puristaa mun käsivartta ja kieltämättä muakin alkaa hermostuttaa. Mä tahdon äkkiä tilanteesta pois ihan vain Lauran takia. Se ei edes tartu faijan käteen, joka jää hetkeksi roikkumaan ilmaan, ennen kuin sulavasti kulkeutuu äijän puvuntaskulle.

Kukaan ei ehdi sanoa mitään, kun Samuel ja Rita ilmestyy vastaanottohuoneen ovelle. Ne kaksi onkin ollut jossain kadoksissa koko sen ajan, kun ollaan juhlissa ehditty olla, joka ei kyllä ole yhtään ihme. Ne on koko ajan kiinni toisissaan ja hakemassa kahden keskistä rauhaa. Mutta c'moon, nyt on kyseessä kuitenkin juhlat, jossa ne on päätähtinä. Mutsi lähtee totta kai vouhottamaan kohti pariskuntaa, sillä on muutaman lyhyen puheen vuoro.

Vilkaisen vierellä seisovaa Lauraa, joka puree alahuultaan ja tuijottaa kengän kärkiään. Me ei pahemmin olla juteltu tästä hetkestä, mutta ehkä tän perusteella voi päätellä, ettei Laura ennen ole ollut kyseisessä tilanteessa. En mäkään, mutta jotenkin ajattelin vaan ottaa esittäytymisen ja kaikki rennosti. Ne on kuitenkin vaan mun vanhemmat. Mikael virnistää kevyesti Lauran ujouspuuskalle, sillä se oli ihan samanlainen talvilomalla, kun nähtiin isommalla porukalla. Ainakin muita kohtaan. Mutta nyt, kun se on oppinut tuntemaan paremmin, tiedän, kuinka sisukas mimmi se on.

Ohjaan Lauran hieman sivumpaan ja jätän Mikaelin faijan kanssa kuuntelemaan puhetta. Pian se on kuitenkin Englannista tulleiden serkkutyttöjen kimpussa, joten en pelkää jättää sitä yksin mun sukulaisten keskelle. Kaikki tuntee enemmän tai vähemmän Mikaelin, me ollaan tunnettu niin kauan, että se on jo melkein osa meidän sukua.

Lauran käsi tärisee selvästi, kun se laskee lasin vieressä olevalle pöydälle. Hyvä, ettei lasin sisältö kaadu pöytäliinalle, vaikkei siellä olekaan paljoa jäljellä. Silitän kevyesti mimmin selkää ja kurtistan kulmiani. En voi väittää, ettenkö olisi hiukan huolissani.

"Onks kaikki hyvin?" kysyn hiljaa ja ehdotan, että mentäisiin parvekkeelle. Me ollaan kuitenkin jätetty ulkotakit eteiseen narikkaan, eikä kumpaakaan houkuta mennä kylmään pakkaseen, joten Laura pudistaa päätään ja mä olen sen päätöksestä samaa mieltä.

"Mul on vaan vähän huono olo.." Laura mumisee hiljaa ja nojaa yhtäkkiä otsallaan mun olkapäähän. Kierrän käteni paremmin mimmin ympärille ja silittelen sen selkää kaikessa hiljaisuudessa. Kuulen, kuinka Samuelin puhe kaikuu mikrofonin kaiuttimista salin jokaiseen nurkkaan. Se toivottaa kaikki tervetulleeksi ja kiittää kaikkia paikalle saapuneita. Rita puolestaan jauhaa jotain paskaa, jonka mutsi on selvästi sen suuhun sanoittanut. Hääparin puheen jälkeen kuuluu erinäistä taputusta sieltä täältä ja pian livebändi alkaa jälleen soittaa.

Muut vieraat siirtyvät tilasta kohti ruokasalia ja mä joudun seuraamaan, kuinka Laura lähtee yksin harhailemaan vessan suuntaan.

"Me tullaan ihan just", mä huikkaan faijan ja Mikaelin jäädessä oottamaan meitä. Me kuitenkin istuttaisiin samassa pöydässä ruokasalin puolella, joten eiköhän me ehditä vaihtaa kuulumisia illan kuluessa. Vaikken kyllä oota sitä ollenkaan.

//Tällaista tänään 8) Aluksi on aika paljon pelkästään Lauran ja Eemilin lukuja, toivottavasti ei haittaa.

Sanoja: 461

Kommentoi ja äänestä ~ demonipinja