Lust is Saturday night; love is Sunday morning

Luku 26. But I'd rather stay on the sofa

Ed Sheeran - Sofa

Laura:

Matka-ajatuksesta lähti nopeasti pyörät pyörimään. Eri sivustojen kautta kumpikin meistä etsi lentotarjouksia.Äkkilähdöt eurooppaa kauemmas osoittautuivat kuitenkin liian kalliiksi. Eemiliä ei olisi haitannut maksaa pelkistä lennoista paria tonnia per nokka, mutta saavutettiin yhteisymmärrys, kun selitin sille, että myös Etelä-Euroopassa oli jo lämpimämpää tähän aikaan vuodesta. Ei tietenkään mitään kolmenkymmenen asteen helteitä niin kuin Intiassa tai Egyptissä. 

Lennot ostettiin heti ja Eemil lupasi varata hotellin. En vastustellut, vaikka samalla en tahtonutkaan, että jätkä tuhlaisi liikaa rahaa. Hotelli olisi kuitenkin lähinnä vain yöpymistä varten. Päivämäärät oli jo lyöty lukkoon, joten matka oli pakkaamista vaille valmis ennen kuin sitä kunnolla ehti edes tajuta. Onneksi mulla ei ollut mitään matkustamista tai spontaaneja ideoita vastaan. 

****

"Mä sain yhteyden sinne hotlaan niin taksikyydit lentokentältä ja sinne on hoidossa", Eemil sanoo ilman tervehdystä, kun kävelen sisälle kauppakassien kanssa. 

"Ne kans kysy, et tahotaanko illallistaa siellä, mut voidaan kuulemma varata viel paikan päällä jos siltä tuntuu", Eemil jatkaa ja ottaa kassit mun käsistä. Riisun takin eteiseen ja seuraan Eemiliä keittiöön, jossa se purkaa ostoksia.

"Voisit ees näyttää kuvia siitä paikasta, tai kertoo missä päin se on ni pystyy vähän suunnittelemaan missä me liikutaan.." marisen hieman jopa lapselliseen sävyyn Eemilille, jonka suupielet nousee hymyyn.

"Eiköhän me selvitä ihan mihin sä tahot mennä vaikka oltais missä yöpymässä", jätkä hymähtää ja lastaa ostoksia jääkaappiin. "Miks sä ostit näin paljon kaikkee, menee pilalle ku lähetään.."

"Lupasin, et Noora voi punkata täällä ens viikonlopun. Niillä ei mee nii hyvin Sakun kans ja tää on lähempänä kouluu.."

"Aijaa, et aikasemmin oo sanonu mitään, millon tää päätös tapahtu?"

"No en mä ajatellu, että se kauheesti liikuttaa sua kuka täällä kämpässä on meiän poissaollessa."

"No ei, mut on se nyt ihan kiva tietää jotain tommosta.."

"No anteeks."

"Älä jaksa tiuskii mulle", Eemil kääntyy jääkaapilta ja kohottaa kulmiaan. Mä sen sijaan kohautan vaan olkiani. Ehkä sanoin asiani hieman tympeämmin, mutta ei kaikki mun asiat sille kuuluneet. Ja mitä väliä, jos Noora sattuisi punkkaamaan täällä sillä aikaa, kun me oltaisiin poissa.

"Unoha koko juttu", mutisen ja käperryn sohvalle tv:n eteen. Eemil istuu mun viereen ja kietoo käden mun hartioiden ympärille, ottaen mut kainaloon. 

Loppu illan aikana me ei enää puhuta toisillemme juuri ollenkaan. Kumpikin tyytyy hiljaisuuteen, ettei vain ärsyttäisi toistaan sanomisillaan. Toisaalta aika perseestä olla hiljaa, eikä sanoa mitään, mutta ainakin Eemil pitää mua kainalossaan ja suukottelee ohimoa ja hiuksia aina silloin tällöin. Ehkä meidän pitäisi päästellä hyöryjä toisillemme aina silloin tällöin, niin pienten kärhämien jälkeen olo ei olisi niin vaivaantunut. En mä tietenkään osaa Eemilin tuntemuksia varmaksi todeta, mutta luulen tunteen olevan samanlainen silläkin.

"Mennäänkö nukkumaan? Huomenna pitää alottaa pakkaus urakka?" Eemil mumisee unisena mun hiuksia vasten. Nyökyttelen hiljaa ja nousen sohvalta hampaiden pesulle. Ennen hädin tuskin vietin iltojani kotona, nykyään on hyvin todennäköistä että jo ilta kuudesta eteenpäin me vaan hengataan Eemilin kanssa telkkarin ääressä. Eikä se haittaa mua ollenkaan. Joku muu voisi sanoa, että ollaan taannuttu vanhusten tasolle, jotka ei ikinä tee mitään, jotka ei ikinä mee minnekään.

//joulukuussa lupasin jälleen kirjoittaa tänne ja ajattelin sen tapahtuvan aiemmin kuin nyt. Better late than never.. (kaksikon matkakohde selviää seuraavassa luvussa ;))

Sanoja: 500

~demonipinja