Lust is Saturday night; love is Sunday morning

Luku 33. You know hearts don't break around here

Ed Sheeran - Hearts don't break around here

Eemil:

Mä herään siihen, kun huoneen oveen koputetaan. En edes muista, milloin me loppupeleissä nukahdettiin Lauran kanssa. Oikein hätkähdän ääntä ja hetken aikaa kestää rekisteröityä, että Laura on meidän huoneen ovella kietoutuneena aamutakkiin ja päästämässä jotain hotellihenkilökuntaa sisälle tarjottimen kanssa. Nousen sängylle istumaan ja haraisen hiuksiani haukotuksen repiessä suupieliä.

Tarjotin lasketaan pienelle pöydälle, joka ilmeisesti toimittaa tietynlaista kampauspöydän virkaa huoneessa. Siihen kiinnitetyn peilin kautta mun katse kohtaa tarjottimen tuoneen tytön kanssa. Sen posket punehtuu ja hiljaisena se katoaa Lauran antaman tipin saatuaan ja mimmi sulkee oven, jääden nojaamaan siihen pieni hymy huulillaan.

"Mitä?" kohotan kulmiani sen huvittuneelle ilmeelle. "Tilasitko meille aamupalaa? Mitä kello on?"

"Sä varmaan säikytit sen tyttöparan.." Laura mumisee ja kävelee tarjottimen suuntaan, kurkistaen kupujen alle. En meinaa ensin tajuta, mistä se oikein puhuu, mutta asia valkenee mulle hyvinkin nopeasti. Vedän peiton sängyn jalkopäästä mun alastomuuden peitoksi Lauran nauraessa vieressä mun nolostumiselle.

Pian sillä on kaksi höyryävää kaksikuppia käsissään, jotka se tuo sängylle mun luo. Mä siirryn niin, että voin nojata sängyn päätyyn rennosti. Kohennan hieman tyynyjäkin selän taakse ennen kuin otan kahvikupin vastaan. Aamupalan muu osa on ainakin hetkellisesti unohtunut pöydälle.

"Mä ajattelin, että jos otettais tämmönen hidas aamu tänään, kun eilen matkustettiin niin paljon.. Jos vaan sopii. Niin siks tilasin aamupalaa, kello tulee kohta kymmenen", tummatukka selittää ja istuu sängylle takaisin mun viereen. Se nojaa kevyesti mun olkapäähän. Siihen on muovautunut Lauran muotoinen paikka muutenkin.

"Tää suunnitelma sopii mulle oikein hyvin, oisit vaan vaikka voinut herättää mut. En varmaan kehtaa mennä pääaulasta enää ollenkaan, jos se likka on siinä respan tiskillä.." mä puuskahdan ja saan Lauran jälleen nauramaan. Kuinka sen nauru onkaan niin täydellisen kuuloista, etenkin aamulla, kun se on ensimmäisiä ääniä mitä kuulee herättyään.

"Mistä sä sit ajattelit kulkee? Palotikkaita pitkin vai? Ne näyttää niin ruostuneilta ja siltä, että ne tippuu tonne jokeen heti kun niihin edes koskee, saati että laskis ollenkaan panoa niiden päälle", Laura virnuilee mulle ja mä nyökkäilen ainakin puoliksi vakavissani. En ainakaan jää aulaan rupattelemaan niitä näitä loppuloman aikana tän takia.

"Tai oisit voinu vaikka heittää ton peiton - jonka sä olit muuten yön aikana ominut itelles - mun päälle, kun olit niin hereillä, et sait kyllä aamutakin päälles etkä vaan napannu peittoo suojaks, kun avasit oven.." mä yritän perustella, mutta en tietenkään saa valitukselleni vakavaa vastaanottoa.

"Vali vali, tuskin sitä haittas ollenkaan nähdä vähän silmänruokaa ennen työvuoron kunnollista alotusta.." Laura virnistää ja kuljettaa kahvikupista vapaata kättään mun paljaalla rinnalla. Mun valitus melkein katoaa mielestä kokonaan ja kahvikupinkin pystyssä pitäminen tuntuu toisarvoiselta, kun tekis mieli vaan kiertää kädet Lauran ympärille ja suudella se tainnoksiin.

"Niin että katsoa saa, muttei koskee vai?" mä vitsailen vielä aiheeseen, vilkaisen mimmin kasvojen suuntaan ja saan laiskan hymyn takaisin.

"No, en kyllä mielelläni jakais sua yhtään kenenkään kanssa, mutta mitään suurta vahinkoa tässä ei nyt sattunu käymään, joten älä oo niin hiilenä.." Laura huokaa ja kurottuu laskemaan kahvikuppinsa yöpöydälle.

"En mä oo.."

"Etpä.." Laura naurahtaa mun sanojen päälle, etten saa edes lausetta loppuun. Mä pyöräytän silmiäni sen käytökselle, mutta annan sen ottaa mun kahvikupin ja nostamaan sen yöpöydälle omansa viereen. Ehdinhän mä juoda siitä peräti yhden hörpyn. Kahvien ollessa poissa sängystä, Laura kääntyy mun puoleen ja nousee istumaan mun syliin.

"Sori, kun en herättänyt.. Sori, kun en peittäny sua mitenkään.. Sä olit niin unessa ja nukuit vatsallas, etten ajatellu asiaa sen enempää.. Sori, kun nauroin koko tilanteelle.."

Jokaisen anteeksipyynnön välissä Laura suukottelee mua ja kuiskii loput sanoistaan hiljaisena mun huulia vasten. Loppupeleissä en edes muista, mistä me keskusteltiin, tai miksi se pyytelee anteeksi mitään, sillä mun kädet on jo aikaa sitten eksynyt avaamaan sen aamutakin narua.

Hitaan aamun suunnitelmiin kuuluu selkeesti hitaat kosketukset, hitaat suudelmat, hidas, pitkä nautinto.

//Päätin näin Sofian (nimi tuttu ensimmäisestä kirjasta, jos kukaan enää muistaa) nimipäivän kunniaks julkaista ens viikon osan etukäteen, koska miksei makeaa mahan täydeltä ;) Toivottavasti tykkäätte! Ja hyvää nimipäivää kaikille Sofioille!

Sanoja: 625

~demonipinja