Lust is Saturday night; love is Sunday morning

Luku 16. And now my bed sheets smell like you

Ed Sheeran - Shape Of You

Laura:

Mä näen, kuinka Mikael palaa halusta kysyä Sakusta. Ehkä kuka se on tai sitten mitä sen ja Nooran välillä on. Jätkä kuitenkin naputtelee vaitonaisena reisiä sormillaan, odottaen taksin kaartamista mun talon eteen. Eemil oli työntänyt mut takapenkille sen seuraksi, joten pystyn tarkkailemaan sitä paremmin. Mä nojaan viileään ikkunalasiin ja käännän katseeni etupenkillä istuvaan Eemiliin. Me oltiin päädytty majoittamaan mikael sohvalle, eikä sillä ollut mitään sitä vastaan. Se ei tahtonut lähteä halkomaan kaupunkia yksin taksilla. Varmaan vastaus olisi ollut eri, jos Noorakin olisi lähtenyt meidän mukaan. Yritän laittaa aivojeni sopukoihin muistutuksen aamuksi, että kyselen Nooralta sen kuulumisia tarkemmin. Ja ensimmäisenä tottakai tarkistan sen voinnin.

Eemil maksaa taksin ja me siirrytään nopean tupakkahetken jälkeen sisälle. Mikael kaatuu suoraan sohvalle ja mä kaivan sille tyynyä ja peittoa. Nyt se ei omasta mielestään tarvitse niitä, mutta aamulla se olisi eri mieltä, kun heräisi niskat jumissa ja lähellä paleltumiskuolemaa.

Eemil sammuttelee valoja sitä mukaa, kun me liikutaan asunnossa. Mä riisuudun baarilta tuoksuvasta mekosta ja kömmin sänkyyn odottamaan Eemiliä. Pian mä tunnen sen lämpimät kädet mun iholla ja värähdän niskaan painetun suukon myötä.

"Olipas ilta", kuulen Eemilin toteavan hiljaa mun selän takana. Se kiertää kätensä mun ympärille niin, että saan jäädä koko yöksi sen syliin.

"Olipas ilta tosiaan.. Mua vähän harmittaa Nooran puolesta", totean pimeyteen. Eemilin hengitys on kuitenkin ehtinyt jo muuttua takaiseksi, eli se on unessa.

****

Uni saavutti pian mutkin ja herään vasta pitkällä iltapäivän puolella, kun tunnen Eemilin piirtelevän mun kylkeen ympyröitä sormillaan.

"Huomenta."

"Huomenta."

Eemil kurottuu mun olkapään yli suukottamaan mua poskelle. Sen hengitys tuoksuu raikkaalta, eli se on ollut jo pidempään hereillä pestäkseen hampaansa.

"Helvetin paha darra, pelasta mut", Eemil vaikertaa ja vajoaa puoliksi mun päälle, haudaten kasvot mun kaulaa vasten. Mä kohotan automaattisesti käteni sen hiuksiin ja tajuan niiden olevan märät - se on jo käynyt suihkussakin.

"Hei hei hei, ei mitään sänkyhommia, kun täällä on herkkäsieluisia ihmisiä, joiden verkkokalvot voi palaa", Mikael ääni saa mun muistamaan, että se tuli tänne yöksi. Kuinka pystyinkään unohtamaan. Käännän katseeni sohvan suuntaan, jonka selkänojan yli Mikael virnuilee kujeilevasti. Sillä on kahvikuppi kourassaan, eikä sen olemuksessa ole tietoakaan eilisestä. Eemil mutisee kaverilleen epämääräisen vastauksen mun ihoa vasten, mille me nauretaan Mikaelin kanssa.

"Äijä on ihan kuistilla, käyny tyhjentää vatsansa jo muutamaan otteeseen, ihme, että on mitään enää jäljellä", Mikael selittää. Siitä Eemilin olo siis johtuu. Ehkä sen takia se on käynyt suihkussa ja pessyt hampaansa.

"Kai sä oksensit sentään vessaan? Et ittes päälle.." mä kysyn huolestuneena ja koitan vilkuilla Eemilin alta näkökenttään oksennusta. Ainakaan en haista oksennuksen tunkkaista lemua kämpässä, joten ehkä vahinkoa ei ole tapahtunut vaan Eemil on ehtinyt vessaan aamun ensimmäisten pahoinvoinnin aaltojen iskiessä.

"Eikä kukaan oksentanut myöskään mun päälle", Eemil toteaa hieman huvittuneena, välittämättä mun ja Mikaelin pilkkaamisesta. Mun posket punehtuu kevyesti Eemilin sanojen myötä, mutta tokaisen vain, kuinka kiva juttu se mahtaa olla.

"Tuo mulle kahvia", käskytän Mikaelia, kun Eemil tahtoo lahnata mun päällä. Ei se mua oikeasti haittaa, se hohkaa lämpöä, piirtelee mun ihoon sormillaan ja suukottelee kaulaa. Mutta mun kofeiinihammasta kolottaa, joten Mikael on mun ainoa ratkaisu.

//tätä on itse kukin odottanut, uusi luku jonka nyt heti aamu tuimaan julkaisen ja toivottavasti tällainen ilmestyy myös ensi viikolla!

Kiitos kaikille, jotka on jaksanut odottaa ❤

Sanoja: 535

Kommentoi ja äänestä ~ demonipinja