Lust is Saturday night; love is Sunday morning

Luku 34. We are still kids, but we're so in love

Ed Sheeran - Perfect

Laura:

Aamuisen jälkeen Eemil ei onneksi ollut kovinkaan kauaa vihainen. Tietenkin se oli hieman ehkä loukkaantunut tapahtuneesta, mutta antoi nopeasti muutaman suudelman jälkeen anteeksi - mitään kovin häpeällistä ja kamalaa ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Mä tiedän, ettei se ois tehnyt moista mulle, enkä mäkään tietenkään tarkoituksella antanut asian tapahtua – en vaan ajatellut Eemilin heräävän ja kääntyvän ympäri.

Me ollaan vietetty lämmin aurinkoinen päivä Venetsian taivaan alla nauttien lämmöstä ja toistemme seurasta. Me ostetaan aivan tajuttoman ihanan makuista jäätelöä ja kävellään pitkin katuja niitä syödessä.

"Anna mä maistan sulta", yritän anoa Eemilin pistaasijäätelöstä.

"Sä sanoit, ettet ees tykkää tästä", Eemil mutisee, mutta kuljettaa jäätelökipponsa mun lusikan ulotuville.

"Mutta jos tää versio oiskin hyvää", hymyilen kiltisti sen suuntaan. Mä maistan ihan vähäsen, ja Eemil on oikeassa. Mä en todellakaan tykkää tästä. Lusikoin oitis suuhuni omaa mango-meloni-jäätelöä ja sitruunasorbettia, jotka on alkanut sulaa epämääräiseksi mössöksi kupin pohjalle.

"Hyi, miten sä voit syödä tota", irvistän Eemilin suuntaan ja se vaan nauraa mun ilmeelle.

"Mähän sanoin! Ja makuasioista ei voi kiistellä", se toteaa ja heittää sitten tyhjentyneen jäätelökipponsa vastaantulevaan roskikseen.

"Makuasioista nimenomaan ei voi muuta kuin kiistellä.." mä tuhahdan ja seuraan sen esimerkkiä perässä. Jalkoja alkaa pikkuhiljaa kivistää koko päivän käveleminen, vaikka ihan hyvät ulkoilukengät mulla onkin eikä mitään hienoja sandaaleita, joita kuolailin näyteikkunoista aiemmin. Niinpä Eemil ehdottaa gondoliajelua, kun ei olla vielä sitä koettu - ja sitähän ei voinut jättää kokematta.

Me kävellään isolla laiturilla, joka reunustaa yhtä katua ja kysellään vapaita kyytejä. Ei mene aikaakaan, kun Eemil seisoo veneessä ja ojentelee käsiään mua kohti, jotta vois auttaa mut kyytiin. Veneen kuljettaja yrittää viittoa Eemiliä istumaan, ja että se sitten itse auttaisi mut kyytiin. Mä kuitenkin ehdin napata Eemilin ojennetusta kädestä ja vene keikahtaa vaarallisesti sivulle, mutta päädytään onneksi pysymään pystyssä.

Meidän gondoliajelu alkaa ryöpyllä anteeksipyyntöjä, kun ei oltu kuunneltu kuljettajan ohjeita. Lopulta me päästään istumaan vieretysten, liikkeelle kanaviin. Aurinko on jo laskemassa ja se värjää taivasta oranssihtavaksi. Pilvet meidän takana on yhtä vaaleanpunaisia kuin muumien taikapilvet ja ne leijailee hiljakseltaan eteenpäin, avaten näkymää violetista iltataivaasta.

"Tääl on niin nättiä", mä kuiskuttelen Eemilin korvaan ja osoittelen välillä hienoja rakennuksia, jotka reunustaa kanaalia.

"Niin on, sen takia halusinki tuoda sut tänne", Eemil vastaa ja vilkaisee mua. Se on ottanut mut kainaloonsa. Odotin jo mun kommenttiin jotain kliseetä, että se tuijottais mua vastatessaan. Virnistän typerälle ajatukselle ja käännyn tuijottamaan taivasta.

"Kiitos, kun toit mut tänne", mä kuiskaan hiljaa.

Me kumpikin vaivutaan hiljaisuuteen. Eemil maksoi puolesta tunnista ja kun se tulee täyteen, me otetaan vielä toinen puolituntinen lisää. Veneen kuljettaja kaivaa meille viltin, jotta meille ei tuu kylmä kevyissä vaatteissa, kun ilma viilenee vauhdilla auringonlaskun jälkeen.

Ennen toista puolituntista Eemil on pyytänyt pysähtymään rantaan, jotta se voi ostaa pullon kuohuvaa meille ajelulle. Eemil tyhjentää pienen pullon kahteen lasiin ja ojentaa toisen niistä mulle. Oon heti kilistelemässä omaani sen omaan, jotta pääsisin hörppäämään viileää samppanjaa.

"Mille me kilistetään?" Eemil kysyy, vetäen omaa lasiaan kauemmas mun lasista.

"Meille."

"Meille."

Päivä ei vois paremmin päättyä, kun samppanjan makuiseen suudelmaan auringonlaskussa.

//Meinasin jo unohtaa julkasta, kun on ollut pää niin pääsykoehulinoissa.. Ensi viikkoon taas, toivottavasti tykkäsit!

Sanoja: 499

~ demonipinja