Lust is Saturday night; love is Sunday morning

Luku 22. Going through the motions, going through us

Ed Sheeran - I'm a Mess

Laura:

Arki rullaa tasaisesti eteenpäin ja Eemilin kanssa menee hyvin. Oikeestaan tosi hyvin. Ehkä meidän yhteisen huuman pitäisi alkaa tasaantumaan, kun jaetaan arki yhdessä, mutta niin ei ole. Eikä se haittaa mua ollenkaan. Me ollaan tilaisuuden tullen kiinni toisissamme, milloin käsi paidan alla, milloin huulet kaulalla.

Me ollaan alettu jakaa kulujakin puoliksi. Eemil on tarjoutunut aika ajoin käyttämään mua kaupassa sen piikkiin ja usein ulkona syödessä Eemil on jo ehtinyt maksaa, ennen kuin mä edes ehdin lompakkoa esiin kaivaa. Eikä moinen mua haittaa, sillä maksan edelleen vuokran yksin, vaikka Eemil mun luona onkin jo useamman viikon majaillut. Puhumattakaan siitä, ettei mun liksa juokse, kun vaan karkuun tällä hetkellä.

Tuijotan viimeisintä viestiä, jonka oon lähettänyt Eemilille. Se ei oo vastannut mitään. Sillä on matikan kirjotukset tänään, enkä yhtään tiiä, milloin se pääsee sieltä ja näkee mun viestin. Oon matkalla kauppaan Eemilin autolla, eikä mitään hajua, mitä mun pitäisi ostaa. Yleensä me mietitään yhdessä, mitä syödään ja milloin mennään jonnekin ulos syömään. Mun tekee mieli jäätelöä, mutta se ei pitemmän päälle täytä ollenkaan. Pitääkö mun ostaa Eemilille lohturuokaa vai juhlistetaanko me tänään? Vai onko ne kaks ruokaa täysin sama asia, eri tarkoitusperä vain?

Kaupan vihreä kori painaa käsivartta. Mä olen jo hyvän tovin kierrellyt kaupassa ympäriinsä ja kasannut koriin kaikkea tarpeellista ja hieman jotain tarpeetontakin. Kuten suklaalevyn, jäätelöpaketin ja mikropopcorneja. On korissa oikeita raaka-aineita ruokaakin varten ja muutama painavampi maitotonkka. Mä en keksi enää mitään, mitä nyt äkkiseltään tarvisin, joten lähden kohti kassoja. Loppupään kassoilla näyttää olevan ruuhkaa, joten suuntaan askeleeni itsepalvelukassojen suuntaan. Vaikka mulla onkin hieman enemmän ostoksia, kukaan jonossa oleva vanhus ei tahdo itsepalvelua käyttää, joten enköhän ehdi ihan hyvin ostaa ja pakata ostokset ennen kuin saisin aikaan ruuhkan.

Mun askeleet horjahtaa hieman, kun huomaan vastaan kävelevän miehen. Mitä se täällä tekee? Hidastan vauhdin pysähdyksiin asti. Vilkuilen ensin ympärilleni, jos voisin piiloutua. Mun aivot lyö kuitenkin ihan tyhjää, koska en todellakaan ajatellut, että näin kävisi missään skenaariossa. Ei, en mä pysty kohtaamaan sitä, en varsinkaan ilman Eemiliä. En kyllä mielellään kohtaisi Markoa Eemilinkään kanssa, vaikka se olikin sen faija. Just sen takia jäädyn paikoilleni vessapaperihyllyn viereen ja tuijotan epäuskoisena miestä. Miten se on löytänyt tiensä mun lähikauppaan kalliissa merkkipuvussaan? Rintaa ahdistaa ja ennen kuin mä huomaankaan, kävelen kassojen läpi kohti ulko-ovia. Vihreä kori mun käsissä aiheuttaa kassoilla piipityksen ja puheensorinan tulvan. Kori jää orpona makaamaan lattialle, kun mä meen puolijuoksua autolle.

Istun omalla parkkipaikalla autossa ja tuijotan rattia puristavia sormia. Mä en oo liikkunut enää hetkeen, mutten silti oo sammuttanut autoa tai lopettanut ratista kiinnipitämistä. Mitä mä olin edes tekemässä aiemmin? Ennen kuin siis törmäsin Markoon? Puren huulta ajatusten humistessa tyhjyyttä. Olen mä ennenkin törmännyt vanhoihin asiakkaisiin, usein jopa uuden asiakkaan seurassa, miksi siis Markon kohtaaminen häkellyttää mua niin paljon?

Mun panikoimisen keskeyttää ikkunaan tärähtävä koputus. Se on napakka ja hätkähdän sumupilvien keskeltä takaisin nykyhetkeen. Vilkaisen ikkunasta ulos sykkeen hakatessa korvissa. Tuntuu, että sydän tykyttää tietään ulos mun rinnasta, vaikka vastassa ikkunan toisella puolella onkin virnistävä Eemil. Se avaa oven samalla, kun mä etsin käsillä auton avaimet ja käännän virran sammuksiin.

"Hei, mistä sä oot tulossa?" Eemil utelee ja kumartuu suukottamaan mun huulia avonaisesta ovesta. Ajatukset lyö tyhjää, joten keskityn turvavyön avaamiseen ennen kuin nostan katseeni nuorukaiseen ja hymyilen vaivaantuneena.

"Ei kun mä ajattelin lähtee kauppaan, en tienny, millon oot tulossa kotiin", vastaan naurahtaen ja saan Eemilin kohottamaan kulmiaan. Voi ei, mitä mä olinkaan sanonut sille viesteissä? Että mä olin kaupassa vai että mä olin menossa kauppaan.

"Oo right, tuunko mukaan? Me ei olla mietitty mitä tahotaan ees syödä.. Tulee kuitenkin ostettua kaikkee, kun menee nälkäsenä kauppaan.." Eemilin tuttu höpötys saa pienen huojentuneen hymyn kohoamaan mun kasvoille. Se jotenkin osaa pitää mun jalat maassa ja pään pois ahdistuspilvestä.

"Tuu vaan, ajattelin, että voitais mennä siihen isoon Prismaan", mumisen samalla, kun vedän turvavyötä takaisin ylleni. Mä en astuisi jalallani lähikauppaan ainakaan seuraavaan kuukauteen, se on ihan varma.

//Hyvää juhannusta! Toivottavasti kaikilla on alkanut kesä hyvin ja toivottavasti rakkaat lukijani löytävät tekstini pariin jälleen. Lukukertoja tällä on jo melkein 10K !! Ja ensimmäisellä osalla melkein nelinkertaisesti OMG siis ihan huippua!

Itse mökkeilen ja reissailen aika paljon tulevina, mutta toivottavasti pääsen kirjoittamaan ja julkaisemaan taas normaalitahtiin - luku per viikko. Julkaisupäivää en ole vielä päättänyt, tää nyt tulee tälleen juhannuksen kunniaksi, kun sain osan kirjoitettua (sähkökatkosta huolimatta <|3)

Sanoja: 703

~ demonipinja