Lust is Saturday night; love is Sunday morning

Luku 23. Everything will brighten up

Ed Sheeran - Be like you

Eemil:

Mä kävelen bussipysäkiltä kohti Lauran asuntoa. On outoa kulkea julkisilla auton sijaan, mutta olin luvannut aina välillä antavani autoni Lauralle lainaksi. Eikä sen lainaaminen ollenkaan haittaa, mä olin saanut mimmiltä kyydin aamulla koululle, joten tartti vaan yhteen suuntaan kulkee bussilla.

Oikaisen parkkipaikan kautta ja huomaan Lauran istuvan ratissa. Se puristaa rattia käsillään keskittyneen näköisenä. Auto on käynnissä, mutta se ei tee elettäkään peruuttaakseen tai sammuttaakseen autoa. Mä kurtistan hieman kulmiani ja kävelen lähemmäs. Koputan rystysillä ajajan ikkunaan ja kohotan kasvoilleni virneen, kun Laura kääntyy katsomaan mua. Ovi aukeaa ja mä kumarrun suukottamaan Lauraa, sillä sen huulista on vaan niin helvetin vaikee pysyy erossa.

Me lähdetään kauppaan enkä sen enempää kyseenalaista Lauran valintaa kaupasta. Yleensä me käydään isommassa kaupassa silloin, kun meillä on isompi kauppalista tai tarttetaan jotain tiettyä juttua, mitä ei löydy mimmin lähikaupassa.

****

"Millainen sun päivä oli?" mä yritän jutustella, kun kuljen kauppakorin kanssa Lauran perässä. Se on jo hetken aikaa haahuillut hyllyjen välissä, ottaen aina silloin tällöin mukaansa yksittäisiä tavaroita. Sen haahuilussa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. En oo kehdannut huomauttaa puuttuvasta kauppalistasta tai päämäärättömästä haahuilusta. Mun sanat kuitenkin näyttää havahduttavan Lauraa edes vähän.

"Öö, hyvin, kävin asioilla", mimmi vastaa ja kohauttaa olkiaan. Mä kierrän vapaan käteni sen olkapäiden ympärille ja hidastan Lauran matkaa.

"Käviks tänään jotain?" kysyn ja kuljetan katsettani Lauran kasvoilla. Sen ilme ei kuitenkaan paljasta mitään.

"Miten kirjotukset meni? ollaanko me hakemassa täällä juhla-ateriaa vai lohturuokaa?" brunette vastaa mun kysymykseen kysymyksellä, päättäen täten olla vastaamatta.

"Eikö ne oo aika sama asia?" naurahdan vastatessani ja saan pienen hymyn aikaan Laurassa. Se kulkee edelleen mun kainalossa ja tunnen, kuinka sen käsi kiertyy mun selän taakse tukevampaan asentoon. Se myöntää ajatelleensa samaa ennen kuin lähti kauppaan – että ne kaks on aika lailla sama asia.

"No miten sulla meni?" Laura kysyy ja tuuppaa lanteillaan kevyesti mun suuntaan.

"Ai joo, ihan hyvin", vastaan ja seisahdun pakastealtaisen eteen. Laurakin pysähtyy ja hymyilee mun suuntaan. Yhtäkkiä mun ei teekään mieli ottaa mitään eineksiä mukaan ja alkaa vääntää jotain ruokaa.

"Eli juhla-ateria?" Laura varmistelee vielä ja vilkaisee, mitä se on pää pilvissä meidän kotiin jo kerännyt.

"Niin, mitä jos vaan mentäis ulos syömään? En jaksais tehä ruokaa, mh?" ehdotan ja alan jo vetää Lauraa kohti kassoja. Ei tee ollenkaan mieli jäädä pyörimään kauppaan tekemään turhia heräteostoksia.

"Laittaudut oikein nätiks johonkin mekkoon ja mä varaan pöydän meille jostain", selitän kassoilla ja irrotan otteeni korista. "Vai onko sulla jo kauhee nälkä nyt?"

"Ei mut.."

Tietämättäni jätän tänään jo toistamiseen Lauran puoliksi täyttämän korin kauppaan ja raahaan Lauran kassojen läpi kohti autoa.

//Hui hai hiisi, uusi luku uunista ulos. Oon sanaton kaikista kommenteista, joita vyöryi tulvan lailla tän päivän aikana uusimpaan ilmoitukseen ♥

Sanoja: 449 

~ demonipinja