OllixJoel=Frendien kesken

214 29 11
                                    


*OLLI*

Mä kyseenalaistin vahvasti omaa mielenterveyttäni katsoessani televisioruudulla pyörivää elokuvan kohtausta. Mikä kumma siinä olikin et vaikka olis ollut yksin himassa, leffojen seksikohtaukset oli aina yhtä kuumottavia... kiinnijäämisen pelkoa ei ollut mutta joku siinä sai aikaan outoa kihelmöintiä. Ihan kuin se olis ollut jollain tapaa väärin. Tai sitten se oli vain tämä suomalainen kulttuuri mikä oli aika kaukana mistään seksuaalisesta ulostulon kulttuurista.

Jos mun ei tarvitsisi mennä huomenna töihin ja vieläpä aamuvuoroon, mä olisin todennäköisesti parhaillaan toteuttamassa jotain hyvin samankaltaista kuin nyt katselin tv-ruudulta... ei ehkä ihan yhtä herttaisessa mielessä mitä tuo kohtaus antoi ymmärtää. Mä tykkäsin kovista otteista eikä mun kanssa seksisuhteeseen päätynyt kaveri ollut siitä lainkaan pahoillaan. Kyllä.. mä olin päätynyt sellaiseen ratkaisuun tutustuttuani yhden kaverini kautta erääseen jätkään..

Joel oli mua parisen vuotta vanhempi ja yritti parhaillaan luoda frendeineen uraa musiikin maailmassa. Mä taas olin itse vielä lukiossa.. viimeisellä luokalla. Tosin koulu oli jo ohi kirjoituksia myöten ja nyt odoteltiin vain tuloksia. Kesätyöt mä olin aloittanut jo näin hyvissä ajoin huhtikuussa ja sain kärsiä siitä päätöksestä nyt...

Joel oli pyydellyt mua mukaansa baariin kun ne oli päättäneet jätkäporukalla lähteä. Mä olin joutunut kieltäytymään kohteliaasti kunniasta töiden takia. Mieluummin mä sen kanssa olisin ollut kuin yksin himassa...

Ovelta kantautuva koputus sai mut siirtämään katseeni pois televisiosta. Kuumotusta aiheuttava kohtaus oli näemmä jo ohi joten mä saatoin turvallisesti painaa pause-nappia. Ilman että kuvaruudulla pyörivät kohtaukset pysähtyivät mihinkään epäilyttävään kohtaan. Nousin ylös ja lähdin kohti yhä aggressiivisemmaksi muuttunutta koputusta. On se nyt kumma kun ei edes viikonloppuna saanut rauhassa olla!

Avasin oven sen enempää kurkkimatta kuka siellä oli. Rappukäytävässä mua tuijotti tutut siniset silmät ja hymyilevät kasvot. Joel.. tuo nojasi oven pieleen ja virnisti.

"Hei baby" se sanoi matalalla äänellä.

Se näytti syötävän hyvältä mustissa farkuissaan ja nahkatakissaan. Tummat meikit silmien sinisyyttä korostaen ja vaaleat hiukset suorina olkapäille ulottuen. Puhumattakaan tuon sielun lävitse kulkevasta äänestä. Se oli varmasti mun heikoin kohtani tuossa miehessä...

"Mitä sä täällä?" kysyin hämilläni.

Senhän piti olla baarissa Joonaksen ja kumppaneiden kanssa. Ei suinkaan mun oveni takana flirttailemassa. En mä toki sen valinnasta yhtään pahakseni pistänyt mutta ihmettelinpä vain.

"Et sä pyydä sisään?" se kysyi.

Mä tuhahdin huvittuneena ja siirryin ulko-ovelta syrjempään. Nyökkäsin eteisen suuntaan osoittaen että Joel oli tervetullut sisätiloihin. Se veti oven kiinni perässään ja painoi mut hetkessä vasten eteisen seinää.

Sen kädet painautui mun vyötärölle ja huulet etsi mun omista leikkikaverin. Mä ynähdin yllättyneenä sen suuhun ja työnsin sitä hellästi kauemmas itsestäni.

"Eiks sun pitäny olla baarissa?" kysyin hieman huvittuneena.

Tai sitten se reissu oli päättynyt vain kovin lyhyeen ja nyt se odotteli mun tarjoavan mieleisensä jatkot. Kyllä me varmasti Joelin kanssa asioista aina kompromissiin päästiin mutta muista sen frendeistä mä en tiennyt sanoa yhtään mitään.

"Mun tuli ikävä" Joel vastasi.

Se ei selvästikään ollut halukas jaarittelemaan asiasta yhtään tuon enempää vaan halusi mennä suoraan asiaan kun se painoi mua entistä tiukemmin kiinni seinään ja suuteli taas uudelleen. Vaikka sen huulet veikin mun keskittymiskykyni ja järkeni mennessään, mun oli silti yritettävä saada Joel perääntymään. Yhä edelleen mun oli mentävä huomenna töihin enkä mä halunnut valehdella mitään yhtäkkinäistä pöpöä. Mä toistaiseksi kuitenkin pidin vielä duunistani. Eikä sitä käynyt kieltäminen, pidin mä Joelistakin.

"Ei kun oikeesti" sain sanottua ja työnsin sitä taas hieman kauemmas itsestäni.

Sen katse tihkui flirttiä enkä mä voinut olla huomaamatta kuinka vaikeaa se mun olemisestani halusi tällä hetkellä tehdä. Kai mä sen itsekin tajusin ettei se mielellään himaan lähtenyt enää tässä kohtaa. Ei ainakaan ilman mitään toimintaa. Tai edes yösijaa...

"Mun tuli ikävä. Ja aattelin et voitais jatkaa siitä mihin viimeks jäätiin" se virnisteli alahuultaan purren ja työnsi mua jo kohti olohuonetta. Sohvallako ajattelit? Mä en tiennyt millaisen tilaihmeen se itse omisti mutta mun olkkarissa sijaitseva sohvani oli kapeampi kuin ruumisarkku joten siinä mä en mielelläni olis lähtenyt tarpeitani tyydyttämään.

"Hönö.. mähän sanoin että mul on töitä heti aamusta" vastasin lempeästi ja siirsin sen poskille valuneita hiuksia korvan taakse. Mun oli vaikea ymmärtää miten se oli samaan aikaan niin vastustamattoman seksikäs että noin sydämen sulattavan suloinen. Harvoin näki molempia samassa paketissa...

"Mitä sitten?" tuo kysyi hartioitaan kohauttaen.

Eipä mulla muuten olis väliä ollut mutta mä halusin saada nukutuksi kunnolla. Muuten mä olin kuin perseeseen ammuttu karhu. Tuskin kovin moni sellaista oli kohdannut mutta voitte vain kuvitella! Sen kuvitelman jälkeen vielä harvempi sellaista halusi nähdäkään...

"Mun pitäis päästä nukkumaan ajoissa" huomautin hieman pettyneenä.

Kiedoin käteni sen niskaan ja aloin kuin huomaamatta räplätä sen vaaleita hiuksia sormissani. Mulla oli itselläni lyhyet hiukset joten se kai osittain selitti mun kiintymykseni tuon pitkiin kultakutreihin. Runollista saatana...

"Et sä oo koskaan kuullu et nussittuna nukkuu paremmin?" se kysyi kulmaansa kohottaen.

Niimpä tietysti.. ihan kuin musta olis ollut aamulla lähtemään sen viereltä yhtään minnekään. Kai mä sain olla sitten huomisaamuna soittelemassa töihin ja feikkaamassa jotain akuuttia vatsatautia. Tai sitten mä kerroin vain rehellisesti etten yksinkertaisesti päässyt sängystä ylös omin avuin. Niin kauan kun kukaan ei kysynyt sitä oikeaa syytä siihen, kaikki oli hyvin.

"Ei kai sitä kuulemalla tiedä" tokaisin.

Mun sanat sai Joelin virnistämään voitonriemuisena. Kyllä se itsekin tiesi varsin hyvin oman viehätysvoimansa eikä varmasti voinut tulla sille itselleenkään tieto sen vastustamattomuudesta mitenkään uutena asiana. Tai jos tulikin, se oli tyhmempi kuin mä olin kuvitellut.

"Tiesinhän mä et suhun voi luottaa" se sanoi huultaan purren ja nappasi mua tiukasti kiinni vyötäröltä.

Kai mä olin pienessä mielessäni antanut sille periksi jo siinä kohtaa kun se oli ilmestynyt mun ovelle notkumaan. Tästä mä saisin varmasti vielä monet kerrat kärsiä kun en osannut heti alusta asti vetää selkeitä rajoja. Toisaalta kumpikin meistä voitti tässä pelissä joten mitä helvetin väliä lopputuloksella enää siinä kohtaa oli?

***

Sanoja 900

Sit mielipiteitä et teenkö täst useemman shotin sarjan ku ideaa vähän olis vai jätetäänkö hautumaan? :)

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Apr 08 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

Saint or Sinner//BC ONESHOTSWhere stories live. Discover now