Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoelxSamy=Tapahtui Pariisissa 2

"Mitä jos joku tulee?" kuului epäröivä kysymys mun alapuolelta.

Mä katsoin sen vihreän ruskeisiin silmiin ja kohotin toista kulmaani kysyvästi. Honey.. that's the point... mä luulen että meistä kumpikin sen tiesi.

"Sinä ainakin" huomautin.

Painoin käteni miehen rinnalle ja työnsin sen selälleen vasten tummaa sohvan pintaa. Sen hiukset levisi yhtenä takkuisena myttynä ja huulet kaartui tyytyväiseen virnistykseen. Se näytti seksikkäältä...

"Ei mutta mä meinasin vaan muita jätkiä" se sanoi edelleen hieman epäröivän kuuloisena. Nytkö sitä alkoi jo pelottaa? Olipas se heikkoa tekoa... harmi vain että mun kanssa ei ollut aikaa pelätä. Jos sä halusit tehdä tämän mun kanssa, kestä se.

Meidän porukka oli nähnyt jo kaiken ja vähän enemmänkin, kiitos huorahtavan kitaristimme Joonas Porkon. Niitä ei siis pahemmin kiinnostanut vaikka tässä oltais oltu itse asiassa ja koko porukka olis seurannut vierestä. Päinvastoin. Ne olis vain nauttineet näkemästään. Mä kuitenkin ihan vilpittömästi toivoin ettei tuo koskaan toteutuisi kenenkään meidän kohdalla. Hyvä mun olikin puhua vilpittömyydestä tässä kohtaa yhtään mitään.

"Ei ne tule" huomautin ja kumarruin sen kaulan kimppuun.

Kaunista.. yksinkertaisesti kaunista. Painoin huuleni vasten sen ihoa ja tunnustelin tuota kaulan herkkää kohtaa huulteni alla. Se oli täydellinen... ne taisivat olla aika loistava kombo... parempi kuin mun ja Joonaksen. Mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää...

Ujutin käteni sen paidan alle saaden tuon kehon värähtämään. Se antoi helposti aihetta hymyilyyn ja olla vielä entistä tyytyväisempi itseensä. Ei se mulle niin tyypillistä ollut mitä olisi saattanut helposti kuvitella... kyllä mä itsekin itseni kusipääksi olin ristinyt monen monituiset kerrat mutta osasin mä joskus ihan nöyräkin olla. Uskokaa vain... elämä opettaa.

"Miten sä voit olla noin varma?" se kysyi.

Ihan tosi? Sitäkö sä nyt halusit pohtia? Mä olisin kyllä keksinyt miljoona muutakin mietinnän aihetta. Jos nyt jotain ylipäätään oli pakko ajatella...

Nostin katseeni tuon silmiin ja kurtistin kulmiani harmistuneena. Kehtasitkin epäillä mua..

"Mä oon nähtävästi meistä kahdesta se kenellä on vielä itseluottamus tallella" huomautin. 

Kyllä mä tiesin ettei tuo voinut sietää sitä kun joku esitti kyseenalaistavan lausunnon. Varsinkaan kun se joku olin juuri minä... meidän viha-rakkaussuhde oli siis ihan molemminpuolinen. Ja näemmä täysin ennallaan.

"Eihän sillä oo mitään tekemistä tämän kanssa" mun alla makaava mies huomautti. 

Uskotelkoot itselleen niin jos siltä tuntui... myönnetään.. mä ehkä vähän halusin provosoida sitä mut se kuului asiaan. Jos se helpotti saamaan maaliin sen mitä halusikin, se hyväksyttiin. Eikö se niin ollut että kaikki oli sallittua niin sodassa kuin rakkaudessakin.. meidän tapauksessa taidettiin kallistua vielä enemmän sinne sodan puolelle... ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin.

"Mitä sä sit enää odotat?" esitin aiheellisen kysymyksen.

Hetken se katsoi mua melko mitäänsanomaton ilme vakavilla kasvoillaan ja sai mut epäilemään mitä sen päässä oikein liikkui. Sanokaa mun sanoneen... tuollaisen hiusvärin omaavan kaverin päästä ei voinut lähteä kuin huonoja ideoita! En mä silti omianikaan lähtisi kehumaan mutta niistä nyt ei tarvinnutkaan puhua ääneen.

Kädet kietoutui mun niskaan ja sormet tarttui aggressiivisesti mun hiuksiin. Se painoi huulensa vasten mun omia ja veti mua lähemmäs itseään niin että tasapaino petti. Onneksi tuki oli lähellä.

Tartuin miestä lantiolta ja työnsin sitä paremmin vasten sohvaa. Tämä oli kyllä ehkä maailmanhistorian huonoin alusta moiselle... tai sitten se oli vain tämä idea. Olisikohan sitä edes joskus voinut ajatella selkeästi... se taisi olla kuitenkin yliarvostettua, vai mitä?

"Ota mun housut pois" tuo käski.

Kaiken tuon ärsyttävyyden ohella sä olit vielä kaiken lisäksi noin helvetin laiska. Ja mä kun olin kuvitellut olevani se laiskuuden multihuipentuma. Kai mä olin sitten väärässä. Hitto, tuon myöntäminen oli aina yhtä inhottavaa. Sivuutetaan se. Mä en sanonut yhtään mitään.

Ohjasin käteni sen farkkujen vyötärölle ja ryhdyin avaamaan nappia, siirtyen siitä pikkuhiljaa kohti vetoketjua. Sitten oli aivan turha valittaa mitään liiallisesta hitaudesta. Mua ei huvittanut leikkiä mitään; näin riisut Samyn kolmessakymmenessä sekunnissa-leikkiä... myönnetään, voittaminen kiehtoi aina mutta tässä leikissä voittaja oli se joka sai toisen anelemaan kosketustaan enemmän. Ja se oli mun agenda. Bucket listin kohta numero 666...

"Vittu sä olet hidas" toinen huokaisi malttamattomana.

Mä pyöräytin silmiäni ja jätin duunini tarkoituksella puolitiehen. Nousin paremmin sen tasolle ja iskin käteni sen kaulalle kuristaakseni sitä hieman.

"Turpa kiinni saatana" murisin sen korvaan.

Meidän tapauksessa oli täysin turha yrittääkään puhua nätisti. Eiköhän meistä kumpikin halunnut hoitaa myös tämän tyylilleen uskollisesti. Ei meidän touhuista saanut hellää ja hempeää vaikka olis mitä taikoja käyttänyt.

"Jos sä haluat mun tekevän jotain niin käyttäydy sen mukaisesti" tuhahdin.

Mä pystyin jo käytännössä katsoen näkemään kuinka sen päästä alkoi nousta savua. Kuumenee kuumenee... mulla oli jalo taito saada ihmisten hermot äärirajoille. Tässä tapauksessa se oli pelkästään etu.

Siirryin takaisin kohteeseeni ja jatkoin hitaasti mutta varmasti kesken jäänyttä riisumisprojektia. Sietäis olla tyytyväinen... ei kuulunut tapoihini olla mieliksi kenellekään. Varsinkaan viholliselle...

"Nyt vittuun ne housut" kuului tyytymätön murahdus.

Mies potki itse mustat farkkunsa mytyksi lattialle ja veti mut jalkojensa väliin. Meidän välille leijui syvä hiljaisuus ja silmät tuijotti toisiaan intensiivisesti aivan lähietäisyydeltä. Jos oikein tarkasti katsoi, meidän välillä leiskuvat kipinät saattoi miltei nähdä. Ukkosta ilmassa...

"No ei tuonne voi mennä kun ne kaks panee siellä!" kuului Joonaksen ääni käytävän suunnalta.

Se sai mut naurahtamaan. Vaikka se ei ihan oikeassa ollutkaan, ei se siitä paljoa heittänytkään. Nähtävästi tässä oltiin menossa vain lähemmäs pikku huulileikkejä. Kelpasi ihan yhtä hyvin.

"Siinäs kuulit" mun alapuolelta kuului turhautunut toteamus.

Pudistelin päätäni ja tartuin sen boxereihin vetääkseni ne alas. Hyvä on sitten, herra ota mut tässä heti ja nyt... mä voin vannoa että tästä sä saisit kuulla vielä pitkään.

"Sit on parempi olla ihan hyshys" huomautin painaen huuleni sen haaroihin.

Tuon käsi vaelsi mun niskassa etsien tarttumapintaa hiuksista. Ihan sama vaikka repisit niitä kaksin käsin kunhan vain osaisit olla hiljaa. Tässä tapauksessa se oli parempi vaihtoehto vaikka normi oloissa mä olisin varmaan pitänyt huolen siitä ettei sen suu olisi pysynyt viittä sekuntia pidempään kiinni. Kenenkään ei tarvinnut kuulla tätä... näköjään Vegasin motto koski myös Pariisia. Se mitä täällä tapahtui, jäi tänne.

***

Sanoja 941

Joo sori.. en vaan pystyny viemään tätä loppuun :)