AleksixJoel=Se Joulu?

449 43 57
                                    


*ALEKSI*

Ulkona satoi lunta ja jouluvalot koristi kauniisti koko kaupunkia. Meidänkin parvekkeelle oli kieputettu sinikeltaiset valot ja lyhdyssä paloi säädeltävä led-kynttilä. Eläviä kynttilöitä poltettiin vain sisällä. Meidän tapauksessa sekin oli melkoinen riski mutta ottamisen arvoinen kuitenkin. Kynttilät loivat romanttista tunnelmaa ja tänä jouluna se sopi enemmän kuin hyvin...

Joel viimeisteli joulukuusen koristeita keskittynyt ilme kasvoillaan. Puun alle oli aseteltu jos jonkin kokoiset ja muotoiset paketit jotka odottivat sitä hetkeä että ne pääsi ulos papereistaan. Siellä oli sekä mun että Joelin vanhemmilta tulleet lahjat, meidän toisillemme ostamat sekä muiden jätkien hankkimat. Vaikka meitä oli vain kaksi siitä huolimatta paketteja oli kertynyt yllättävän paljon.

Mä olin kuitenkin päättänyt että tänä jouluna mä vihdoin antaisin Joelille sellaisen lahjan jota se ei koskaan unohtaisi. Sitä mä en voinut laittaa pakettiin mutta se saisi luvan kruunata tämän. Sen ei tarvinnut tulla sille edes yllätyksenä. Pääasia että se viimein tapahtuisi.

Astelin kuusen luona hääräilevän poikaystäväni luo ja kiedoin käteni sen ympärille. Tuo tuhahti tyytyväisenä ja tarttui mun käsivarsiin. Mä painoin huuleni sen niskaan ja suljin silmäni hetkeksi.

"Mitä muru nyt?" se kysyi lempeästi.

Mä käänsin Joelin niin että se oli kasvot muhun päin ja taiteilin sormeni sen omien lomaan. Nostin katseeni lattiasta Joeliin ja hymyilin päättäväisenä.

"Mitä sanot jos tehtäis vihdoin tästä joulusta se joulu?" kysyin varovasti toista kulmaani kohottaen. Niin... tilannehan oli siis se että vaikka me oltiin oltu yhdessä jo pitkään, me ei oltu vielä harrastettu seksiä.

Mulla oli aikaisemmasta suhteestani huonoja kokemuksia ja koko asian ajatteleminen oli ollut mulle pitkän aikaa sula mahdottomuus. Joel oli ymmärtänyt täysin ja luvannut odottaa mua niin pitkään kun mä vain aikaa tarvitsin. Sen puuttumista suhteessa ei edes ajatellut enää samalla tavalla, sillä niin pitkään me oltiin pidetty tätä omana normaalina. Ihan kuin sitä ei olisi edes kaivannut.

Oltiinhan me siis kaikkea muuta tehty.. käsipeliä, suihinottoa ja sen sellaista mutta ei oltu menty vielä itse asiaan. Mutta nyt mä luotin ja ennen kaikkea uskoin siihen että tämä oli juuri oikea hetki.

"Jos sä vaan oot valmis ja haluat niin tehdään ihmeessä" Joel sanoi lempeästi.

Se nosti kätensä mun poskelle ja silitti hellästi hymyillen. Mä olin niin varma kuin saatoin olla. Tämän valmiimpi mä en enää tulisi olemaan.

"Lupaathan olla sit varovainen?" kysyin laskien katseeni lattiaan.

Joel tarttui mua päättäväisesti leuasta ja nosti kasvot kohti omiaan. Se katsoi mua siniset silmät tuikkien ja hymyili rohkaisevasti. Kyllä mä siihen luotin, en mä sillä... vaikka mä sanoin olevani tästä täysin varma, ei se silti pyyhkinyt pois sitä että mä edelleen varoin juuri sitä tietynlaista kosketusta. Kun sen kerran oli kokenut, oli sitä vaikea enää unohtaa.

Mä tiesin ettei Joel tekisi mitään vasten mun tahtoa mutta silti mä kaipasin vain varmistusta. Ymmärrättehän...

"Tiedäthän että me mennään just sun ehdoilla?" tuo sanoi ymmärtävästi.

Kyllähän mä sen tiesin. Joel oli ollut niin ihana ja ymmärtäväinen kaiken aikaa että en mä osannut edes kuvitella siltä muuta reaktiota. Ei sen tarvinnut vakuutella mulle enää mitään. Mä tiesin kaiken olevan mun omissa käsissä.

"Tiedän" sanoin hymyillen ja kurottauduin suutelemaan Joelia.

Sen kädet parkkeerasi mun vyötärölle mun omien seikkaillessa sen niskassa. Sanokaa vain yltiöromanttiseksi mutta mä nautin tällaisesta intiimistä hempeilystä. Tosissaan mutta ei vakavasti...

"Odotetaanko iltaan?" kuiskasin hiljaa.

Mä en halunnut vaikuttaa siltä et pakenin tilannetta samantien vaikka se siltä saattoi vaikuttaakin. Mä en vain halunnut että meillä olisi heti kiire jonnekin.. mä halusin et kaikki oleellinen oli jo tehty sitä ennen ja sitten me voitais keskittyä vain toisiimme. Jäädä sänkyyn halailemaan ja pussailemaan. Lopulta nukahtaa toisen turvalliseen syliin. Juuri siihen missä mä tunsin olevani tärkein maailmassa.

"Mähän sanoin, just niin kun sä haluat" Joel vastasi ymmärtävästi.

Kiedoin käteni sen ympärille ja painauduin tiukasti sen rintaa vasten. Suljin silmäni ja hengitin tuon taivaallista tuoksua keuhkoihini. Miten mä en ollut tullut sen kanssa vielä tämän hullummaksi...

"Oot ihana" mumisin tyytyväisenä.

Hiljaisesta hymähdyksestä päätellen se tyytyi mun sanoihin eikä alkanut väittämään vastaan. Parempi olikin. Sillä tätä väittelyä mä en olisi sille luovuttanut.

"Niin oot sinäkin" se vastasi ja suukotti mun hiuksia.

Sille oli jäänyt tuosta tapa. Mä olin aina pitänyt siitä kun se teki noin. Siinä oli jotain rauhoittavaa. Joel tiesi sen oikein hyvin itsekin ja siksi kai tekikin niin usein tuolla tavalla.

***

Sanoja 666

Saatte vielä hieman lisää söpöstelyä täältä :) Mitä muuten muiden paketeista paljastui? :)

Saint or Sinner//BC ONESHOTSWhere stories live. Discover now