AleksixJoel=Ensitreffit

316 24 5
                                    


*ALEKSI*

Vilkuilin hermostuneena kelloa ja olin jo lähes valmiina palaamaan takaisin kotiin. Joel oli luvannut hakea mut varttia yli kahdeksan ja kello oli enää minuuttia vaille puolen.

En mä ollut aikataulujen suhteen tarkin ihminen mutta olisin mä ihan arvostanut jos se olis suvainnut tulla pelipaikalle silloin kun oli sovittu. Vaikka oli mun kai sen kunniaksi sanottava ettei sekään juuri myöhästelyä harrastanut.

Autoa meni toinen toisensa jälkeen mutta Joelia vaan ei näkynyt. Mä en voinut olla ajattelematta että jos tämä kuitenkin oli ollut vain jokin typerä vedonlyönti kavereiden kesken ja nyt kun se sai dumpata mut täydellisen suunnitelmansa päätteeksi, se vain nauroi ystävilleen mun hyväuskoisuutta. Pelkkä ajatuskin sattui...

Mä katselin aikani kuluksi vähän matkan päästä tulevaa mustaa, kiiltävää moottoripyörää. Hyvää vaihtelua autoihin. Jos mulla joskus rohkeus siihen riitti, mä hankkisin myös tuollaisen. Jostain syystä kaksipyöräiset oli kiehtoneet mua aina. Ehkä se oli vaara joka niissä veti puoleensa...

Se parkkeerasi tienvarsiparkkiin ja jäi siihen. Kyydistä nousi nahkatakkiin pukeutunut pitkä ja hoikka mies. Se nosti kypärän päästään ja kääntyi kasvot muhun päin. Mä olin pudottaa silmät päästäni kun näin nuo tutut kasvot.

"Mitäs sanot?" tuo kysyi virnistäen.

Mä en todellakaan tiennyt mitä helvettiä mun olis pitänyt sanoa. Missä välissä se tuollaisen kaunottaren oli ehtinyt hankkia?!

"Mitä helvettiä?" oli ainut asia mitä mä suustani ulos sain.

Se oli kaikenlisäksi ainut ajatus mun päässäni tällä hetkellä. Moottoripyörä ja Joel olivat ehkä maailmanhistorian seksikkäin yhdistelmä. Toki myös tapaturma-alttiin mahdollinen.

"Eikö hän oo upea?" Joel kysyi ylpeänä.

Se nyt lienee sanomattakin selvää. Joelilta puuttui enää nahkahousut, revolveri ja bootsit niin sen olis voinut lähettää suoraan mafian palvelukseen. Venäläistä rulettia ja sitä rataa...

"Missä välissä sä tuollasen ehdit hankkia?" kysyin hämilläni.

Viimeksi kun mä olin Joelin nähnyt, oli sillä ollut vielä auto. Toki mä tiesin että se mies oli nopea liikkeissään mutta että näin nopea.. mä olin kuitenkin nähnyt sen viimeksi tänä aamuna treeniksellä.. eikä se silloin mitään tällaisesta ollut puhunut.

"Sen takia mulla kesti vähän. Sori siitä" tuo pahoitteli hymyillen.

Kai mä tämän kerran saatoin antaa anteeksi että mä jäin toiseksi moottoripyörälle. Mutta jos tästä jutusta jotain kehkeytyisi, se saisi olla tuo kiiltäväpintainen hurmuri joka kalpeni minun rinnallani.

"No mitä sanot? Tuutko kyytiin?" se kysyi virnistäen.

Muuten mä olisin ollut jo riemusta kiljuen tuon kyydissä mutta ajankohta sattui olemaan hieman huono... mä olin valmistautunut siihen et me liikuttais autolla, minne sitten ikinä mentäiskään. En mä mikään nipottaja tahtonut olla mutta kypärän alla mun hiukset menisi sotkuun. Helposti voisi kuvitella toisinpäin...

"Muuten kyllä mut mua ei hirveemmin innosta pitää tuollasta kypärää ekoilla treffeillä" huomautin. Se sai Joelin nauramaan. Tuossa oli juuri se sen toinen puoli. Ulkoisesti se vaikutti siltä kuin joku olis värvännyt sen palkkamurhaajaksi ja sisäisesti se oli tuollainen ihana hönö joka nauroi mun tekaistulle pinnallisuudelle.

"Mitä sä sit haluaisit tehdä?" se kysyi.

Mä olin valmistautunut tähän illanviettoon niinkin hyvin että olin laskenut käytännössä kaiken Joelin mielikuvituksen varaan. Se oli meistä kahdesta kuitenkin se, jolla sitä mielikuvitusta löytyi.

Saint or Sinner//BC ONESHOTSWhere stories live. Discover now